Tänään tipahti luukusta viimeiset kortit, mitkä kerkesivät ennen joulua. Joulukorttien kirjoittaminen on toisille se pakollinen paha, ja toisille se mikä tuo joulun. Minä kuulun niihin, joka aidosti on onnellinen jokaisesta postin kantamasta joulun toivotuksesta :) 18vuotiaasta asti olen itse tehnyt joulukortit, toki muutamana vuonna välivuottakin pitänyt, ja näin todennut ettei siitä pidä ressiä ottaman.
Tänä vuonna minä sain tällaisia ihanuuksia;
Osa itse tehtyjä, osassa kuvia itse tehdyistä :D ja osa muuten vaan lämmöllä valittuja. Tätini oli kirjoittanut hirmuhauskan ja sydämellisen joulurunon, missä oli mainioita riimipareja. Sitä en tässä nyt valitettavasti tohdi ilman lupaa julkaista, ja voishan se olla että tuo tänne runoileva tonttu saisi jonkin traumankin... Mutta sen verran voin kertoa, että suosikki riimiparini oli kohdassa " kokoontuis useammin tämä allianssi, ennen kuin kutsuu kalmantanssi."
Minä vein joulumuistamisiksi muutaman purkin tuota
punasipulimarmeladia, ja kälylle uuden jouluverhon. Näin hauskaa tonttukangasta, mikä ei ollut tavallista, nostalgista tai punaista. Ei, tämä oli jotenkin rokimpaa, ja hyvin muusikko perheeseen sopivaa.
Tätä tässä yksi aamu heräsin ompelemaan, samalla kun pyykkäsin äidin peittoja ja tyynyjä ja pohdin lahjalistaa... Oli hetkellisesti tosi kiltti ja sädekehämäinen olo :D
Jouluna saa muistaa monia,
ystäviä, rakkaita, kaikkia omia.
Pienistäkin jutuista tulee niin iloiseksi,
että sydänkin muuttuu hymyileväksi.
On se sitten kortti, kynttilä, kukka,
sinappipurkki tai villasukka,
niin jos jotain ihanaa taitaa,
ja sen ilolla antaa,
niin paljon se onnea kantaa ♥
*3. yötä jouluun*
Tuosta verhosta tuli tosi kiva!
VastaaPoistaKiitos! :) Siitä on nyt kyllä hirmuhuono kuva, mutta mä luulen että se oli kyllä saajalleen mieluisa lahja.
Poista