Turkoosia koreilua

Tänä kesänä on juhlittu paljon, ja juhlat toki tarvitsee uudet korut. Ostin keväällä ison nipun erilaisia simpukankuorihelmiä Helmien Talosta, silloin jo ajutuksena oli kesäkorut, ja sellaisia niistä helmistä sitten tulikin.

Yhtenä iltana pujottelin 0,6mm halkasijaltaan olevaan kirkkaaseen silikoninauhaan erilaisia helmiä rannekoruiksi. Silikoninauha on siis venyvää, vähän niin kuin kumilankaa, ja sen takia rannekorut on helppo pujottaa ranteeseen, tai ottaa pois. Minä kun monasti auttelen juhlissa, kerään tiskejä, tai järjestelen, laitan, teen, niin silloin on hyvä, että rannekorut saa tarvittaessa nopeastikkin pois, ja takaisin.

Osan näistä rannekoruista tein itselleni, osan siskolle. Kälyn juhlissa minulla oli päällä simppeli, musta, trikoinen kesämekko ja kesäsandaalit. Yksinkertaisen mekon lisäksi halusin itselleni kesäsandaaleihin sopivat turkoosit korut, ja itselleni poikkeuksellisesti pitkän kaulakorun.

Niinpä tein rannekorujen kaveriksi pitkän, hopean sävyisen kaulakorun, missä käytin "pohjana" hauskaa lenkkiketjua, mihinkä yhdistin erilaisia helmipiikkeihin pujoteltuja helmisettejä hopeisilla renkailla. Käytön jälkeen huomasin, että noissa hopearenkaissa oli laaduton pinnoite, minkä minun hapan ihoni rikkoi heti "ruosteiseksi", jo siis ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Täytyypä siis jossain vaiheessa korjata tähän koruun laadukkaammat kiinnityslenkit, koska muuten tästä tuli oikein mieluinen, ja minun näköinen kaulakoru :)

Rannekorujen ja kaulakorun lisäksi pujottelin vielä samoja helmiä hopealangalla sormuspohjaan, ja tein siitä itselleni koruihin sopivan kesäsormuksen. Korviksia en näihin juhliin lainkaan laittanut, koska kaulakoru oli niin kiva, ja näyttävä :)

Kaikki helmet ja ketjut Helmien Talosta, osa lasihelmistä aijempaa varastoa.

04 Rautalankakoristeet

Rautalankaa on monen väristä, paksusta ja vahvustakin. Minä vääntelin n. 1mm paksusesta rautalangasta, kirkkaista ja joulun punaisista swarovskeista sekä hopea langasta pieniä ripustettavia koruja parvekkeen sypressiin. Kristallit kun kimaltelevat niin kauniisti valoissa.

Vääntelin neljä erilaista sydäntä, kieputuksissa käytin apuna nokkapihtejä. Kristallit pujottelin hopealankaan, ja kiinnitin langan sydämiin. Alhaalla näkyvät roikkuvat kristalli "killuttimet" tein pelkästään kristalleista ja hopealangasta. Pujotin ensimmäisen helmen keskelle pitkää hopealankaa, taitoin langat yhteen ja pujotin seuraavan helmen molempiin lankoihin yhtäaikaa. Näin ensimmäinen helmi pysyi pujottelun stopparina. Laitoin kaikkiin "killuttimiin" isot pisaranmalliset kristallit punaisten ja kirkkaiden kristallien lisäksi.

Koristeet kipaisin illan pakkasessa puuhun roikkumaan, kun en päiväänkään malttanut odottaa, ja näpit jäässä räpsäsin kuvan tännekin näytille. Tehtävä; etsi vihreydestä kimaltelevat joulukoristeet :)

Taas on kieli keskellä suuta,

ei aikaa katsella kuuta.

esille kaivetaan rautalankaa,

ja varotaan ettei se sormia hankaa.

Lisätään kristalleja, punaisia,

kirkkaita ja niin kimaltavia.

Koristeita voi tehdä monenlaista,

mutta tontun varoitus muista -

älä rautalankaa pakkasella maista!

*20. yötä jouluun*

Rannekoru neidille

Sarjassamme, pimeän kesän pimeitä kuvia

Ja vielä toinenkin rannekoru. Tein kevään ylioppilastytölle kakkujen lisäksi pienen pikaisen lahjan, kun halusin jotain antaakin.

Itse olen tosiaan tykästynyt tämmöisiin leveämpiin rannekoruihin, ja niinpä näihin löytyi korunosia varastosta. Neidin koruun pujottelin musta/kirkkaita säröhelmiä, vaaleanpunaisia lasihelmiä, muutaman pitkulaisen mustan lasihelmen ja swarovskin kristalleja, niin harmaita kuin aurora borealiksiakin. Lisäksi oli vielä vaaleanpunaisia simenhelmiä ja antiikkivärjätyt korunosat.

Minusta tästä tuli ihan söpönen, tyttömäinen mutta kuitenkin rock :) Olisin saattanut tehdä vaaleanpunaisemmankin, mutta muuta vaaleanpunaista ei varastoista löytynyt kun juhlian edeltävänä iltana tätä pujottelin, joten siksi hivenen dramaattinen väritys, mikä kylläkin sopinee nuorelle naiselle, eikä kuitenkaan ole enää pikkutytönkoru...

Tässä lahja kokonaisuudessaan; uuteen omaan kotiin musta Teeman tarjoilukulho, pinkki pellavainen liinaa, rannekoru ja pikasesti tekastu väreihin sopiva kortti :)

Viimetipan rannekoru

Itselleni aijemmin tekemät kaulakorut tarvitsivat kaverikseen rannekorun. Ja kun tykkään vähän leveämmistä rannekoruista, niin käytin tuommoisia koruosia, mistä sain rannekorusta kolmiosaisen. Liilaan sävymaailmaan sopien minulla on myös pari helmi rannekorua, millä saa lisättyä tämän korun leveyttä, niin halutessaan. Ne "korut" on tyystin muovista rihkamaa, mutta sopivat väreiltään oikein hyvin tähän koruun.

Koruun käytin mustia säröhelmiä, viimeiset liilat säröhelmet ja Sinooperin mustia lasihelmiä, tähti-välihelmiä, sekä lasisia välihelmiä, mitkä on sisältä värjätty mustalla tai fuksialla. Lisäksi korussa oli jokunen kirkas swarovskin kristalli, mitkä kimaltelee ihanasti ranteessa.

Tein tämän korun jo kesän alussa, itseasiassa lakkiaisia edeltävänä iltana, ja kiireestä huolimatta tästä tuli oikein kiva. Olen käyttänyt korua jo kaksissa juhlissa, ja pidän siitä kovasti.

En tiiä, jos sitä joskus tekisikin jotain ennen viimetinkaa ja pakkorakoa, niin kuinkahan kivoja ja suunniteltuja niistä tekosista tulisikaan ;D

Avainnauhan uudistettu painos

Kappas, ja taas työtä sivuava postaus :)

Olen tehnyt itselleni parikin avainnauhaa. Ensimmäisen esittelin täällä ja toisesta en näemmä koskaan saanutkaan kuvia tänne asti. Ensimmäinen oli tehty rautalankaan, eikä kestänyt käytössä kuin hetken, ennen kuin rautalanka kului poikki. Toisen tein metalliseen koruvaijeriin, pujotellen siemenhelmiä ja koristeellisempia helmiä, mitkä varmistin paikoilleen puristehelmillä. Virhe. Puristettavat välihelmet rasittivat koruvaijeria, mikä ei sitten kestänytkään kovassa käytössä, vaan napsahti sitten sekin poikki. Pah.

Nyt taas teki mieli vähän koreilla töissäkin, niinpä tein uuden avainnauhan. Yllätys yllätys, tämäkin violottina (niin kuin ehkä vähän säärystimetkin).

Sommittelin ja suunnittelin pitkän nauhan, minkä kokosin silmukkapäisten korupiikkejen avulla. Erilaisia korupiikki yhdistelmiä oli viisi erilaista; tähti metallihelmet + musta/kirkas säröhelmi, kirkaat siemenhelmet + pitkulainen violetti lasihelmi, kirkaat siemenhelmet + violetit swarovski-kristallit + fuksia säröhelmi, kirkkaat siemenhelmet + ruskea krakleerattu lasihelmi, fuksiat siemenhelmet + kirkkaat swarovski-kristallit + violetti hopeafoliohelmi.

Minusta avainnauhan pitää olla niin pitkä, että avaimia pystyy käyttämään nauha kaulassa. En myöskään tykkää että avaimet pomppii vatsanpäälle, vaan sujautan avainnauhassa killuttelevan avainnipun mielelläni työpaidan rintataskuun. Pitkä nauha roikkuu kauniimmin kaulalla, vaikka avaimet ovatkin sitten tosiaan taskussa. Käyttömukavuuden lisäämiseksi tässäkin avainnauhassa on niskassa nopeasti aukeava magneettilukko (mikä lisää myös käyttöturvallisuutta) ja avaimet killuvat sitten nauhassa roikkuvassa papulukossa. (Vai onko se rapulukko? ikuna en muista.) Testaan aluksi nauhan kestävyyttä näin, tarvittaessa lisään sitten nauhaan vielä koruvaijeria jos se ei meinaa kestää käytössä. (Eli mitä luutavammin teen vielä niin.)

Mutta onhan tämä kyllä tosi söpönen sekä ilahduttava :) Kristallit ja säröhelmet kimaltelee niin kauniisti.

kesän helmiä

Kesä meinaa viedä minut mennessään :) Ai mikä kesä vai? No siis minullahan on kesäloma!! Joten aurinkolasit pysyy matkassa, sukat visusti kaapissa ja tuulettimia ei ole vielä saanut kantaa varastoon. Kesä on kiinni asenteesta!

Mutta niin siis, kesällähän pitää olla korut kohdillaan. Tämän korun aloittelin jo viimeksi kätsyillessämme, valmiiksi tein sen sitten kotona.

Noissa ihanissa säröhelmissä on paljon kesää, ne kun kimaltelevat niin ihastuttavan kirkkaina, mustavalkoisina sekä turkoosin eri sävyissä. kukin helmi sai kaverikseen pienet kirkkaat siemenhelmet, ja kahdessa helmivaijerissa neljästä on vielä noita söpöisiä tähtiä säröhelmien välissä. Tähdet jätin irralleen vaijeriin, niistä tulee vähän liikettä kesäkoruun. Sinänsä muuten hauska koru, että kaikki elementit, värit, jäämäiset säröhelmet ja hopeiset tähdetkin ovat jotenkin kovin talvisia, mutta silti voin väittää että koru on kauneimmillaan ruskettuneella iholla :)

Tästä tuli kiva hippakoru, aika runsas, mutta kovinkin sointuva perinteiseen hippavaatetuksen (= farkut ja musta toppi) kanssa ;)

Matkustan ympäri maailmaa; Trastui!

Korukoplan 7.haaste "Matkustan ympäri maailmaa" tuli valmiiksi. Ja miten hienoja koruja sitä maailmalla näkeekään! Minä heräsin haasteeseen vähän myöhässä, ja matkakohteista taisi olla silloin jäljellä enää Köpenhamina ja Moskova. No kävinhän sentään elämäni ensimmäisen kerran Moskovassa jo kuukausi sitten, joten lähes asiantuntijan ominaisuudessa pyysin itselleni varauksen kyseiseen matkakohteeseen :)

Mitä sinulle tulee mieleen Moskovasta?
Minun mieleeni pulpahti heti syvä punainen ja kulta. Tai ehkäpä vielä ennemminkin kullattu, kullan näköinen rihkama. Sinänsä haasteellista, koska en oikein pidä kummastakaan, itse kun suosin väri- sekä korumaailmassani hopeaa, turkoosia, sinistä, ruskeeta, farkkua, violettia... No mutta, hauskahan se on opetella uusia juttuja! Helmivarastoistani ei löytynyt mitään kultaista taikka punaista, joten niinpä piipahdin Sinellissä. Sinne olikin tullut kivoja lasihelmiä, ja siitä se ajatus sitten lähti! Lasihelmien lisäksi ostin kullanvärisiä korupiikkejä, kullan väristä ohutta metalliketjua ja kullan värisiä korulukkoja.

Ensin tein kaulakäädyn. Tästä oli parikin erilaista variaatiota. mutta kun ketju on niin kevyttä, niin käätyjen piti tulla keskelle korua eikä toiseen sivuun. Sinellin sekoituspussissa oli tuo hauska neliö-helmi, mikä oli päällystetty ohuella kultaisella metallilangalla. Purin langat, ja kieputin helmen päälle uudet metallilangat, ja laitoin sisälle yhden upean punaisen säröhelmen. Tässä on nyt melekosen vahvasti symboliikkaa, mutta ehkäpä tuo korun vasemmalla puolella kultaiseen häkkiin vangittu upea helmi kuvaa Moskovan menneisyyttä. Tai sitten se vaan on kaunis osa kimaltelevaa, kullan ja punaisen sävyistä korua. Kukin päättäkööt itse.

Rannekorun tein samaisista Sinellistä ostetuista lasihelmistä ja isommista pyöreistä syvän punaisista foliohelmistä. Pienemmistä helmistä osa on tummanpunaisia, hopeisella hileellä koristeltuna, ja osa kirkkaita kultaisin sekä punaisin juovin koristeltuna. Sidoin rannekorun liilalla koruvaijerilla, eri suunnista pujottelemalla. Tähän koruun laitoin kylläkin hopeiset korulukot, koska niiden koko on helpompi laittaa kiinni jopa yhdellä kädellä.

Lopuksi tein vielä samaisista helmistä siimaan pujotetun hiuskorun vanhaan hiusklipsuun. Keskellä olevan ison helmen kiinnitin koruun pikaliimalla, muuten "helmipötkylä" on kiinnitetty klipsuun siimalla kieputtelemalla. Tähän olen hyvin tyytyväinen, ja värien lisäksi myös "sotilaallinen järjestelmällisyys" kaaoksen keskellä tuo mieleeni Moskovan.

Tämä oli oikein hauska haaste, ja omasta mielestäni onnistuin siinä hyvin. Annoin ajatuksen laukata ja tein suosiolla useamman eri jutun. Koruista tuli kuitenkin minun näköisiä, ehkäpä jopa tavallisia, mutta juurikin sellaisia mitä oli kiva tehdä, ja joita joku voi joskus käyttää.

Yksi muuten haasteellisimpia asioita näissä koruissa oli kuvaaminen; ilman mallia on "hivenen" hankala ottaa itsestään kuvia korut päällä, ja aurinkokin temppuili. No mutta onneksi sentään 86sta otetusta kuvasta, jokusessa jopa näkyy korutkin ;)

Kurkkaus Moskovaan

Viime yönä askartelin juttuja uusista ja vanhoista koruista sekä klipseistä. Lopputuloksia ei voi vielä julkaista, sillä koruilut liittyvät Korukoplan "Matkustan ympäri maailmaa"-haasteeseen. mutta tässä sentään pieni kurkistus puuhasteluihin.

Helmiä siJoille

Ihan pikkasen vaan intouduin helmeilemään, pikkiriikkisen. Jossain vaiheessa homma lähti lapasesta, ja halusin kaikenlaisia helmiä, varsinkin violotteja, turkooseja ja vihreitä. Kirkkaita ja mustiakin. Punasista ei olisi ollut niinkään väliksi, mutta jostain niitäkin sitten ilmestyi. Pian olin siinä tilanteessa, notta pikku pussukoita oli siellä sun täällä sun tuolla, askartelulaatikoihin sullottuna. Pieni järjestelijä sisälläni kärsi ja jyrsi hermoratoja. Niinpä alkoi nippelinappeli-lokerikkojen etsintä.

Voitteko kuvitella, että kaikki ihmiset eivät tiedä mitä ovat nippelinappeli-lokerikot? Raasut vaan hymyilevät sillain ääliömäisesti, jos heiltä semmotteita kysyy. Vaan eksyinpä lopulta pieneen sekatavara-rautakauppaan, mistä saa kaikkea mahdollista. Ja kun jälleen kysyin setä-kauppiaalta, notta ei teillä sattuisi vahingossakaan olemaan semmotteita nippelinappeli-lokerikkoja, niin setä-kauppiaspa vastasi "O. käykö punane?" Hitsi miten hyviä lokerikkoja! Ensin ostin yhden kuuden-lokerikon setin, ja viikon päästä hain toisen. Punainen väri oli vähän häiritsevä, ja jotta näen helmien oikeat värisävyt paremmin, niin päällystin lokerikkojen pohjat valkoisella kontaktimuovilla. Melkosta askartelua, mutta yleishyödyllisyyden nimissä oikein toimiva ratkasu.

Helmien lisäksi laitoin lokerikkoihin muut koruilujutskat, eli lukot, vaijerit, rinkulat sekä muut. Ja intouduin järjestelemään myös muita askartelujuttuja, eli homma lähti tyystin lapasesta :)

Vas.ylhäältä myötäpäivään; 

välihelmet, vihreät helmet, liilat helmet ja turkoosit sekä musta-kirkkaat helmet

Vas.ylhäältä myötäpäivään;

Kirkkaat akryylihelmet, korutarvikkeet, liilat akryylihelmet ja 

askarteluun erilaiset akryylitimangit, peilipalat ja silmät

 Vas.ylhäältä myötäpäivään;

Huopakoristeita, rusetteja, kulkusia ja leppiksiä

styroksisiahilepalloja ja paljetteja

koristehaaraniittejä sekä

erilaisia kukkia

Vielä jäi kaikki isot kukkaset järjestämättä, mutta näihin lokerikkoihin ne eivät kyllä taida hyvällä mahtuakaan. Etsintä siis jatkuu vielä niiltä osin. Ja muuten, kaikki puuhelmet, mistä siis saa myös suvun kakarat askarrella, niin ne säilytin syvemmissä lokerikoissa;

Kyä ny o helemee!

Merenneito-kääty

Löysin tässä vähän aika sitten tieni Korukoplan sivuille, ja olinpas kuulkaas kerrankin oikeaan aikaan, oikeassa paikassa! :) Annan Aarteistakin tuttu Anna oli tehnyt hienoja sulatuslasiriipuksia, joista hän haastoi tekemään korun. Pääsin mukaan haasteeseen, ja innoissani aloin suunnitella korua. Sulatuslasiriipuksen melko painava ja isohko koko oli ainakin minulle haaste, mutta kaunis turkoosi väritys oli juurikin minun juttu, joten haaste oli samalla sopivan haastava mutta ihana. Muut haasteeseen hypänneet "koplalaiset" olivat ihailtavan nopeita omien korujensa kanssa, mutta itse vältin Korukoplan blogia ennen kuin sain oman koruni valmiiksi; en halunnut alitajuisestikaan matkia muita :) Niinpä sitten viime yönä lauantai-päivystyksen päätteeksi aloin askartelemaan, taikka siis koruilemaan!

Pakko tunnustaa heti aluksi, että ihan hirmuisestihan minulla ei ole tästä hommasta kokemusta :) Lapsena tuli helmiä pujoteltua puuvillalankaan, ja sen lisäksi tuotoksena on ollut pari avainnauhaa sekä yksi ainokainen kaulakoru, mutta siinäpä se sitten onkin. Työvälineiksi kaivoin kalupakista pienet nokkapihdit ja sivuleikkurit, apuvälineeksi nappasin vielä mittanauhan sekä hakaneulan. No mutta innostusta oli kilokaupalla enemmän kuin välineitä, joten niillä sitä sitten ryhdyttiin luomaan.

Halusin korustani käädyn, mitä voisi käyttää ihan vaan ilahduttaakseen itseään, mutta toisaalta se olisi myös tarvittaessa juhlan arvoinen. Ajatuksena oli saada käädystä nuorekas, näyttävä, tyylikäs, leikkisä ja kepeä. Korussa on käytetty hopean väristä koruvaijeria, puristettavia kiinnityshelmiä, hopeisia välihelmiä ja eri kokosia sekä mallisia lasihelmiä. Nuo neliömäiset foliohelmet sekä eriväriset säröhelmet olivat mielestäni tosi kivoja, ja hauskasti sopivat koruun! Korun kiinnitykseksi rakensin lukon hopeisista tuplarenkaista ja valmiista rapulukosta. Se oli ehkäpä kinkkisin vaihe (lue "hermomenihuonoonkuntoon"), mutta hakaneula oli siinä kohtalainen työkalu... [gröhöm]

Tämmöinen tästä tuli. Aamuyöhön siinä meni, mutta en malttanut jättää keskenkään, kun niin innoissani tästä käädystä olin. Iso KIITOS Anna tosi kivasta, inspiroivasta ja innostavasta haasteesta!

Klik klik klik

No niin. Peli on pelattu. Jotkut tarkkasilmäset ehkäpä muistaa minun aijemmin ilmoittaneen, että en tilaa mitään netistä. En. Ja juuri mitään en ole kyllä tilannutkaan, jollei nyt sitten lasketa yhden kodin verran säilytystilaa IKEAsta, ja muutamaa askartelujuttua, paperia sekä koristetta, mitkä olen tilannut suoraan muilta askartelijoilta. Niin ja yksiä hienoja korvakoruja, mitkä huusin huuto.netistä ihan käsittämättömän halvalla. Mutta muuten olen pysynyt visusti erossa sivustoista, mihinkä liittyy "ostoskori"-toiminto. Kunnes....

Ihan ohimennen piipahdin katsomaan Suurikuu sivuilta ale-kirjoja. Ja mietin mitä kaikkea kätevää voisinkaan tehdä uudella Big Shotillani, joten ihan vaan pikkasen poikkesin Klemmarikellarin sivuille tutkailemaan. Niin, ja sitten osallistuin Korukoplan kivaan haasteeseen, ja ideoinnin innoittamasiseksi päätin tutkailla Korutaivaan helmeilevää tarjontaa...

Ja sitten kuului klik klik klik. Mitenkään sen enempää erottelematta, sormella osottelematta taikka alleviivaamatta kerrottakoon, että ne kaikki klikkaukset tekivät yhteensä postimaksuineen 260e. Ihanan halpaa............ Onneksi en ostanut vuodenvaihteen alennusmyynneistä kuin yhdet kauniit kengät sekä uudet lankakorit, ja katsastuskin on vasta maaliskuussa, joten auton voi huoltaa vaikka sitten ensikuussa ;) Ja enkä mä nyt muutenkaan sillä kauheita kerkiä ajelemaan, kun mun kaikki likenevä aika menee näemmä askarrellessa kortteja, koruja ja lukiessa kirjoja. Ehkäpä seuraavat 10vuotta.

Hermo lepää

Ymmärsin vihdoin korujen tekemisen perimmäisen tarkotuksen. Se ei olekaan ihanien helmien hypistely, värisävyjen mallailu ja yhteen sovittelu, taikka valmis tuotos. Noup. Parasta on se työn suunnittelu, helmien pujottelu, oikean järjestyksen löytäminen ja se että kaikki napsahtaa kohdalleen. Voi miten hymyillyttävää se onkaan, ja voi miten siinä touhussa hermo lepää!

Tämän korun tein lahjaksi. Korun saajalla oli tuo tuommoinen iso, lasinen "lätkä" helmi hankittuna aikaa sitten, ja samassa pussissa oli myös pieniä neliön muotoisia lasisia helmiä. Toiveissa oli nahkanyörikoru, missä on solmut, niin että sen pituutta voi säätää pitkästä lyhyeksi. Neliöhelmet jäivät pois jo alkumetreillä, koska niissä oli kovin pienet reijät, ja nyöri ei mahtunut niistä läpi. Pallohelmet ovat muovia (Tiimarista) ja pienet sylinterit, rinkulat ja välihelmet ovat metallia (Sinellistä). Helmet pujottelin mieluisessa järjestyksessä, ja sopivin välein. Tällaisessa korumallissa pitää huomioida kuinka lyhyeksi korun saa säädettyä, ja jälkeenpäin aateltuna helmien välit olisivat voineet olla muutaman millin vähemmänkin, mutta kaunis siitä tuli näinkin :)

Itse tehty avainnauha

Minä en pidä avainnauhoista. En.

Veikkaan että ajatus lähtee jo lapsuudesta. Asuimme pikkukaupungin, pikkulähiön, pikku omakotitalossa, ovet oli auki ja tultiin ja mentiin miten sattuu. Kouluun mennessä olisi pitänyt opetella kantamaan kotiavainta mukana, mutta äiti ilmoitti että minun lapset eivät ole mitään avainlapsia, jotka avaimet kaulassa juoksentelevat pitkin pihoja. Syy ei lieneekään ollut niin aatteellinen, veikkaan äidin päätelleen jälkikasvunsa käytöksestä että vesat saattaa joku päivä roikkua omenapuussa avainnauhasta, jos semmoitteet kaulaan laitetaan. Jotenka meillä avain oli melkeinpä siellä piilossa, minkä lähes kaikki pikkukaupungin, pikkulähiön asukkaat tiesivät, tai sitten ovet vaan olivat auki.
Työ elemässä olen aina vastustanut kaulaan ripustettavia avainnauhoja. Minusta ne on naurettavia, typeriä, tyylittömiä ja kahlitsevia. Yök yök yök.

Noh, kuinkas sitten kävikään. Nykyinen työnantajani vaihtoi työvaatteet napittomiin, sinisen kahiseviin pyjama-mallisiin satiini "unelmiin". Ja avaimia ei voi säilyttää kuin jossain valtavan taskun uumenissa, TAI kaulassa. Hetken yritin ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta vihdoin luovutin.

Epäilin vahvasti että noilla meille kertyvillä helmillä on jokin taka-ajatus. No nythän ne pienet pirulaiset, ne violotit ja kirkaat muovisen kitschiset hirvitykset päättivät linnottautua minua vastaan, ja hinguta itsensä riipukseksi, vieläpä avainnauhaksi! Voi jeskamandeera.

Tähän on tultu. Olen (lähes) sanaton.

Eri kokoisia liiloja ja kirkkaita helmiä, hopeisia välihelmiä, pieniä valkoisia siemenhelmiä pujotettuna kaksinkertaiseen ohueen metallivaijeriin. 

Niskaan laitettu tarkoituksella magneetilla kiinnittyvä "lukko", mikä tarvittaessa avautuu nopeastikkin jos jokin/joku tarttuu kiinni avainnauhaan. Avaimet on helppo kiinnittää ja irrottaa klipsusta. Malli on tarkoituksella pitkä, jotta kaulassa roikkuenkin avainnipun voi sujauttaa rintataskuun, ja avaimia on helppo käyttää, vaikka nauha onkin kaulassa.

Ehkä mä pystyn elämään tämän kanssa, ehkä.

Hillittömät hullut helmet

 Olen tässä seurannut huolestuneena tilanteen kehitystä, mutta nyt on jo pakko jakaa asia teidänkin kanssanne. Meille on muuttanut huolestuttavan paljon helmiä. En oikein tiedä että miksi ne tänne änkeävät, mutta aina niitä jostain tulee. Tähän asti enemmistössä olleet hippeilevät, lempeät puuhelmet, mutta tänään tänne änkesi iso pussillinen violotteja kitsch lasihelmiä, ja nyt nuo muoviset hirvitykset kirkkaina ja violotteina on selvästikkin valtaamassa koko helmilaatikon.

Yhtään en ymmärrä että mitä täällä on tekeillä, mutta vahva on epäillys, että jotain tästä syntyy. Tätä tilannetta pitää tarkkailla.