Kepeetä kotipuuhastelua

Ostin uudet pimennysverhot Ingvarin kaupasta, ja suosittelen kyllä näitä isosti kaikille! Unen laatu on parempaa pimeässä nukkuessa, ja kun nyt on saatu jokunen hellepäiväkin näille leveysasteille, niin pimennysverhot pitävät auringonpaahteen kivasti kodin ulkopuolella. Hain ystävältä kunnon kiviporakoneen lainaan, tein vähän alkuvalmisteluja, ja kiinnitin rullaverhot seinään.

Oikein huvitti noita väsätessä, kun muistin ystävämiehen kysyneen, että tarvitsetko muutes apua siihen, ja huikaten vastasin että nää, ei tartte, helpostihan mä nyt semmotteet rullaverhot seinään laitan... Ihan vaan kepeesti haasteellista oli pitää 160cm.stä rullaverhoa katonrajassa paikallaan, että sai lyijykynällä piirrettyä molempien päiden kiinnikkeiden kohdat _oikeille_ paikoilleen. Homma meinasi mennä tyystin villiksi makkarin 200cm.sen verhon kanssa :D Mutta sainpahan laitettua, ja maalarinteipistä oli iso apu, niin kuin tuosta kuvastakin näkyy ;) Ny o hyvä!

Reissuilua

Kiireisen helmikuun aikana piipahdin niin Kuopijossa häissä, Tampereella pakkaamassa, Hämeenlinnassa synttärijuhlimassa, Akaassa muuttamassa, Helsingissä ystävöimässä, Tampereella tupareissa ja moneen otteeseen siellä Akaassa milloin mitäkin hillumassa :)

Helsingin reissun piti olla höpöttelyä, herkuttelua ja ystävöimistä ihanan Arkitaivaan Leonidan luona, sekä mahdollinen piipahdus myös samalla reissulla Pikku Kepposten Rva Kepposen luo. Mutta näillä liikkeillä ja suunnitelmilla on tapana aina muuttua, ja se reissu olikin jutustelua, herkuttelua sekä kommelluksia täynnä.

Tähän nyt ihan itselleni ja Leonidallekin muistiin - tämän vuoden blini-kausi tuli avattua :)

Avainnauhan uudistettu painos

Kappas, ja taas työtä sivuava postaus :)

Olen tehnyt itselleni parikin avainnauhaa. Ensimmäisen esittelin täällä ja toisesta en näemmä koskaan saanutkaan kuvia tänne asti. Ensimmäinen oli tehty rautalankaan, eikä kestänyt käytössä kuin hetken, ennen kuin rautalanka kului poikki. Toisen tein metalliseen koruvaijeriin, pujotellen siemenhelmiä ja koristeellisempia helmiä, mitkä varmistin paikoilleen puristehelmillä. Virhe. Puristettavat välihelmet rasittivat koruvaijeria, mikä ei sitten kestänytkään kovassa käytössä, vaan napsahti sitten sekin poikki. Pah.

Nyt taas teki mieli vähän koreilla töissäkin, niinpä tein uuden avainnauhan. Yllätys yllätys, tämäkin violottina (niin kuin ehkä vähän säärystimetkin).

Sommittelin ja suunnittelin pitkän nauhan, minkä kokosin silmukkapäisten korupiikkejen avulla. Erilaisia korupiikki yhdistelmiä oli viisi erilaista; tähti metallihelmet + musta/kirkas säröhelmi, kirkaat siemenhelmet + pitkulainen violetti lasihelmi, kirkaat siemenhelmet + violetit swarovski-kristallit + fuksia säröhelmi, kirkkaat siemenhelmet + ruskea krakleerattu lasihelmi, fuksiat siemenhelmet + kirkkaat swarovski-kristallit + violetti hopeafoliohelmi.

Minusta avainnauhan pitää olla niin pitkä, että avaimia pystyy käyttämään nauha kaulassa. En myöskään tykkää että avaimet pomppii vatsanpäälle, vaan sujautan avainnauhassa killuttelevan avainnipun mielelläni työpaidan rintataskuun. Pitkä nauha roikkuu kauniimmin kaulalla, vaikka avaimet ovatkin sitten tosiaan taskussa. Käyttömukavuuden lisäämiseksi tässäkin avainnauhassa on niskassa nopeasti aukeava magneettilukko (mikä lisää myös käyttöturvallisuutta) ja avaimet killuvat sitten nauhassa roikkuvassa papulukossa. (Vai onko se rapulukko? ikuna en muista.) Testaan aluksi nauhan kestävyyttä näin, tarvittaessa lisään sitten nauhaan vielä koruvaijeria jos se ei meinaa kestää käytössä. (Eli mitä luutavammin teen vielä niin.)

Mutta onhan tämä kyllä tosi söpönen sekä ilahduttava :) Kristallit ja säröhelmet kimaltelee niin kauniisti.

Arjen ylellisyyttä

Hohhoijaa. Teen siis hyvinkin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, mikä on melkoinen rasite elimistölle. Se on vähän kuin kärsisi ikuisesta Jetlagista. Viime viikolla rutistin viisi 10tunnin yövuoroa, ja jaksoin kun silmissä kiilsi seuraavat kuusi vapaapäivää. No olihan se varma että hermeettinen lunssa kaappasi minut sängynpohjalle pariksi päiväksi heti (t)öiden jälkeen. Elimistöni tunnistaa töiden ja vapaiden vaihtelut, ja aloitan lähes aina lomat sekä pitkät vapaat sairastelemalla. Pikkasen tuppaa viemään hohdon vapaapäivistä, kun yskii, niistää, aivastelee, röhii ja köhii taukoamatta. Lisäksi olin melkeinpä kerennyt unhoittamaan, että olin luvannut isän vaimolle katsoa pikkupikkusiskojen perään hänen työmatkan ajan.

Niinpä vapaapäiväni ovat täyttyneet teinien kuljettamisesta kouluun, harrastuksiin, sinne tänne ja tonne, kantakotini valtavan pihan lumitöistä, teinilaumalle kokkailemisesta, maitotölkkien ja leivän kaupasta raahamisesta, kaikista yllättävistä tilanteista mitä teineille nyt voikaan sattua ja tapahtua, oman kodin siivoamisesta ja valtavan pyykkivuoren selättämisestä. Isälläni on myös maailman pelastamisen lisäksi tarve pelastaa koko lähialueemme pikkulinnut, ja näillä pakkasilla 11 lintulaudan täyttäminen on lähes päivittäistä puuhaa.

Mutta lunssasta ja kaikesta huolimatta olen nauttinut. Tykkään tehdä lumitöitä, puuhastella pihalla pari tuntia ja saada aikaan näkyvää jälkeä. Minusta on hauska kokkailla ruokarajotteista esittäville teineille, jotka oikeasti tykkäävät ihan perusjutuista, ja toki tykkään muutenkin olla mimmien kanssa ja kuunnella heidän sekä kavereidensa kaikkitietäviä juttuja :) Ja lintukirja kädessä hiippailen ikkunasta toiseen tutustumaan lintulautojen vierailijoihin, olen bongannut vaikka ketä! Vierailijoina on ainakin ollut tyylikäs vihervarpunen, tavallinen talitintti, sinertävä sinitintti, piskuinen varpunen, hyppelevä harakka, kukkoileva närhi ja maailman läskein punatulkku. Lisäksi eilen varikset ja harakat muiluttivat porukalla niiden huudeille eksyneen varpushaukan. Jännittävää elämää metsän siimeksessä.

Ainoa mistä olen nyt oikeastaan harmistunut, on kylmyys. Vanha kantakotini on perusteellisesta remontista haaveileva iso rintamiestalo, mistä hormikin on kärsinyt vuosien saatossa niin, ettei uuneilla voi lämmittää. Niinpä toppahousut, fleeset, kerrastot ja paritkaan villasukat ei meinaa riittää tämmöitteelle vilukissalle vetävien lattioiden ja ikkunoiden keskellä. Siinäkin hyvä syy puuhastella koko ajan jotain hyödyllistä ;) Onneksi iskä on päässyt joka ilta töistä yöksi kotiin, niin minä olen saanut nukkua yöni oman kotini lämmössä.

Tänään postiluukustani oli tipahtanut ihana kortti rakkaalta kummitytöltäni. Tosin luulen että neiti kolme vee oli saanut aikasta paljon apua äidiltään, rakkaalta Kuopijon Kuningattarelta.

Huolehdi ylellisyydestä, arki hoituu kyllä itsestään.

Voi miten viisas ajatus, kiitos sinne melkein siperiaan ♥ Taidanpa siis sipaista ripsaria ja huulipunaa ja vähän hajuvettäkin, ennen kuin lähden hakemaan teinilaumaa koulusta. Ylellisyyttä teidänkin päiviinne!

Puuhastelua

Voi onnea, olen jaksanut puuhastella!
Opiskellessani kaukana savossa, eräs opettajani tokaisi opintojen ohella tehdyistä töistä ja useista luottamustehtävistäni, että lopeta tuo puuhastelu ja ala opiskelemaan! Siitä asti puuhastelu on tarkoittanut kaikkea innokasta tekemistä, tärkeiden hommien (kuten opintojen) välttelemiseksi ;)

No nyt olen puuhastellut lisää puita, lisää valoja, lisää kynttilöitä, lisää tapetteja ja koruja. Logistisesti hivenen harmillista on se, etten ole puuhastellut vielä ainokaistakaan joulukorttia... No mutta, eikös se viimoinen postituspäivä ollut _vasta_ torstaina :) Hyvin tässä kerkee vaikkasta mitä, kuten esimerkiksi nauttimaan kolmannen adventin kynttilöistä ja glögistä.