Täällä taas.

Se on täällä taas. Syksy. Ei niin mitenkään mun pala kakkua. Mutta tästä päästään taas yli, ja kohta voi ruveta jo odottelemaan joulua ;) Kynttilät palaa, villasukat lämmittää ja huomaan kuuntelevani vanhoja melankolisia säveliä. Sir Elwoodin hiljaiset värit kaihertaa mieltäni. No mutta täällä taas, ja tänne kirjottelemassa taas. Moi moi vaan! :)

Keskikesä ♥

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihan mahtava herkullinen, villasukallinen, rakas, iloinen, tanssiva ja läheinen Juhannus - meillä ainakin oli :) Itse vietin keskikesän juhlaa kolmessa eri osoitteessa, ja varmaan vielä viikonkin päästä on ähky :D Toppatakki ja villasukat oli tämän jussin paras asuste, sauna paras paikka ja kuuma kahvi paras juoma. Ja silti tuli tehtyä kukkaseppele, lippu nostettua laulun kera, valssattua lavatansseissa, syötyä niin uusia perunoita ja silliä, kuin monen monta grillattua herkkusientä ja haloumisiivua makkaroiden lisäksi, mansikoita meni varmaan litra, myös mustikkapiirakka ja mansikkakakku maistui nostalgiselle. Kokko syttyi komeasti, sauna lämpesi yötä päivää, kilometrejä tuli huristeltua paljon ja Juhannusseurana oli niin ystäviä kuin perhettäkin. Kyllä kelpas ♥

Kukkeinta keskikesää kaikille! :)

Onnellinen.

Sitä vaan saa olla niin monesta asiasta onnellinen. Olen onnellinen kesästä, auringosta, lämmöstä, pääskyjen iltaisesta kirkunasta, naapurustosta kantautuvasta ruohonleikkurin murinasta, kirkkaudesta ja kuulaudesta. Olen onnellinen vapaudestani olla, tehdä, mennä, jäädä. Olen onnellinen läheisistä, perheestä, ystävistä, ajasta nähdä heitä, ja olla heidän kanssa. Olen onnellinen itsestäni, toimivista sisuskaluista, ja niistä jotka vielä joskus ehkä toimivat, päivä päivältä enemmän jaksamisesta, pystymisestä, keskittymisestä. Olen onnellinen hetkistä, muistoista, nauruista ja iloista. Myös ne pienet asiat saavat minut nyt onnelliseksi, lakatut varpaankynnet, yöttömät yöt, jätskipallo, retroastiat, kutisemattomat hyttysenpistot.

Kyllä elämässäni on sitä muutakin, tulostin hajosi, pyjamapäiviä ei osu kohdalle, kirjoitustyöt ei etene, pinna kiristyy, alennusmyynnit jää välistä, ruoka on kallista, jne jne jne. Mutta mitä niistä, kun on niin paljon kaikkea, mistä olla onnellinen.

Juhannus tuli, oli ja meni.

Lippu salkoon!

 Kesä kukkeimmillaan.

 Nainen nautiskelee ja lomailee B-)

 Kesän ensimmäiset uudet perunat, silliä, lohta, pinkkiä salaattia ja punajuurisalaattia - ihanaa!

 Juhannustansseista takaisin mökille Juhannus yönä, ja Suomen suvi on kauneimmillaan.

 Yöpalaa...

 Juhannuspäivän juhlaa! ♥

 Hippo-pannukakku kertonee lienee kaiken tästä herkuttelusta :D

 Yöttömän yön superkuu.

Kalat ui kotio! ♥

Entiseltä työpaikalta on jäänyt monta hyvää ihmistä sydämeeni, ja heistä muutamasta tullut oikein hyviä ystäviänikin ♥ Heistä Jiin ja Ässän kanssa olemme touhuilleet mukavia juttuja yhdessä, syksyllä kävimme Laipanmaan korpimetsissä päivävaeltamassa, pariin otteeseen olemme kokoontuneet brunssin äärelle, ja suunnitelmissa on tehdä kivoja retkiä yhdessä niin kylpylöihin, moottorikelkkailemaan kuin pyöräretkillekin.

Mutta tällä kertaa saimme sovitettua kalentereihimme yhteisen ajan jo tovin toivotulle pilkkireissulle, ja yhteinen aika löytyi naistenpäivältä :)

Nämä pienet pinkelöt bebetykset tein mukaan juhlapäivän kunniaksi Kinuskikissan ohjeen mukaan.

Ja pienet lahjat tsikunoille; Jiin kanssa kävimme alkuviikosta katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman "8-pallon", mikä oli vaikuttava, oikeastaan ihan hyväkin, mutta tuo Marko Kilven alkuperäisteos "Elävien kirjoihin" oli kyllä itseasiassa vielä vaikuttavampi kuin lehva, ja tiesin heti kirjan ahmittuani, että samainen pokkari pitää kyllä Jiinkin lukeman. Ässä sai kokkailukirjan "Salaatit", koska Ässä on tosi ihana ja hauska, ja pilkkireissua suunnitellessamme Ässä kutsui meidät samalla reissulla retkelle vanhempiensa maatilalle, kantakotiinsa, ja lupasi tehdä lounasta, mutta huolissaan tuhahti että "mä en sitten TODELLAKAAN osaa tehdä mitään, mä sit tosiaan teen ihan vaan jotain salaattia tai jotain..." :)) 

Mutta reilun -15C pakkasessa pilkille me sitten lähdettiin, reijät kairattiin ja istuttiin jakkaroille narraamaan kaloja, jotka siellä avantojen siimeksessä piileksi. Ja sieltä se sitten tuli;

Talvi myrsky. Lunta tuiversi luotisuoraan, näkyvyys oli alle 10m, ja jäällä kävi ihan järkyttävä puhuri. Tai ei se kyllä edes puhuri ollut, kyllä se oli ihan rehellinen myräkkä. Sinnillä me siellä kyykittiin liki 1,5tuntia, naurettiin ja kirottiin keliä, ja yritettiin huudella kaloille kannustusviestejä :D Jopa eväsleivät mupellettiin ja termarikahvit ryystettiin siellä myrskyn keskellä, kerta eväät oli mukaan tehty. 

Ja voi että miten mukava olikaan sitten päästä keltaisen maalaistalon tuvan lämpöön! :) 

Ja vihdoin nämäkin tsikunat saivat kalaa!! :D 

Ja kyllä, vajaa tunti pilkiltä tultuamme taivas alkoi kirkastua, ja kahden tunnin kuluttua pilkkipaikalla näytti jo tältä :D :D Jäätävää. Mutta siitä huolimatta ihan käsittämättömän kiva reissu, suosittelen! ♥

Kaamoksen karkoitus brunssi

Näin keskiviikon ja kaamoksen päättymisen kunniaksi oli mukava nauttia brunssia kera ystävien. Tarjolla oli tomaatti-nakki-basillika-munakasta, paprika-sieni-ruhosipuli-munakasta, rucolaa, erilaisia pikkutomaatteja, parmesania, tähtileipiä, hedelmäsalaattia, turkkilaista jogurttia, lättyjä [kuvaus hetkellä olivat vielä uunissa], mansikkahilloa, punssirullia, suklaapalloja, mehuja sekä kahvia. Lienee huomaatte, että poikkesin maanantaina IKEAssa... Nuo niiden pakastelätyt on kyllä ihan hirmukäteviä, ja vieläpä ihan hirmuhyvejä, ja ripeinä todella hyvä herkkulisä tällaiselle keskiviikkoaamun brunssille :) Alla muutama brunssiohje, ollos hyvät!


TÄHTILEIVÄT

16siivua Maalahden limppua
100g (1/2prk) ruohosipuli tuorejuustoa
3 kovaksi keitettyä kananmunaa, Napan tilalta
ruohosipulia maun mukaan
mustapippurirouhetta
suolaa
tähden mallinen piparimuotti [mikä mahtuu leivälle]

Laita n.100g ruohosipulituorejuustoa kulhoon ja notkista tuorejuusto lusikalla sekoittaen. Keitä munia 10min, jäähdytä, kuori ja silppua ne kulhoon munaleikkurilla, tai haarukalla ensin lautasella muusaten (jos et omista munaleikkuria..). Sekoita munasilppu ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi, pyöräytä sekaan makusi mukaan mustapippuria, suolaa ja ruohosipulisilppua. Voitele leipä viipaleet levitteellä kohtuu paksusti (n.0,5cm on hyvä) ja ota leivistä tähtimuotilla pikku leipäsiä. Laita tähtileivät tarjoilulautaselle ja jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Leipäsistä tulee mehevämpiä jos ne kerkiää hetken tekeytyä, periaatteessa nämä voisi valmistella jo edellisenä iltana, mutta silloin leipäset kannattaa leikata muotilla leivistä vasta aamulla ennen brunssia.



BRUNSSI MUNAKAS

Uunin kestävä paistinpannu
5 kananmunaa, Napan tilalta
5rkl kylmää vettä
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

1.TÄYTE;
100g sipulisilppua (pakaste)
500g erilaisia pikkutomaatteja pieneksi pilkottuna (oransseja, mini luumutomaatteja, kirsikkatomaatteja; rainbow tomaatti mix)
 1tl sokeria, suolaa, mustapippuria tomaatteihin sekoitettuna
 4 nakkia pieneksi pilkottuna
100g kalkkunaleikkelettä pieneksi pilkottuna
kourallinen basillikanlehtiä pieneksi silpottuna

2. TÄYTE;
100g sipulisilppua (pakaste)
200g tuoreita herkkusieniä puhdistettuna ja pilkottuna
200g erilaisia makeita paprikoita renkaiksi pilkottuna (oranssia, keltaista, punaista; rainbow makea paprika mix)
ripaus mustapippuria ja suolaa
kourallinen ruohosipulia pieneksi silpottuna


Laita uuni lämpiämään 200C. Riko munat kulhoon/mittakannuun, lisää vesi ja maun mukaan mustapippuria ja suolaa (huomaa että 1.täyte on suolaisempi kuin 2.täyte).
Paista sipuli paistinpannussa (jos käytät pakastesipulia, niin kuin minä nykyään teen, niin laita jäinen sipuli ensin paistin pannulle, ja sitten vasta levy päälle - sipuli sulaa pannun lämmitessä. Lisää sitten vasta oliiviöljy).

1.TÄYTE; lisää pannulle nakki- sekä leikkelepalat ja paista hetki. [minulla sattui olemaan molempia paketin loput, toki voit käyttää paketillisen nakkeja tai paketillisen kalkkunaleikkeleitä.] Lisää maustetut tomaatit ja paista hetki (n.1min). Sekoita basillikasilppu munakasmassaan, ja kaada massa pannulle. Sörki munakasta hetki lastalla (vajaa minuutti) ja nosta paistinpannu kuuman uunin keskitasolle, paista munakasta n.10min. Luisuta kaunis kullankeltainen munakas tarjoilulautaselle, leikkaa kahdeksaan palaan ja peitä tarjoiluastia foliolla, niin munakas pysyy lämpimänä tarjoiluun asti. Tarjoile munakkaan kanssa rucolaa ja parmesanilastuja [sekä ketsuppia], mitä voi kukin lisäillä mielensä mukaan.

Huuhtaise paistinpannu, MUISTA ETTÄ PANNU, MYÖS KAHVA, ON TOSI KUUMA, joten käytä koko ajan patalappua paistinpannun kahvassa, ja paista toinen munakas.

Riko munat kulhoon/mittakannuun, lisää vesi ja maun mukaan mustapippuria ja suolaa (huomaa että 1.täyte on suolaisempi kuin 2.täyte).
Paista sipuli paistinpannussa (jos käytät pakastesipulia, niin kuin minä nykyään teen, niin laita jäinen sipuli ensin paistin pannulle, ja sitten vasta levy päälle - sipuli sulaa pannun lämmitessä. Lisää sitten vasta oliiviöljy).

2.TÄYTE; lisää pannulle ensin herkkusienet, paista hetki, ja lisää sitten paprikarenkaat. Mausta seosta ripauksella mustapippuria sekä suolaa, ja paista hetki (n.2min). Silppua ruohosipuli saksilla munakasmassaan, sekoita, ja kaada massa pannulle. Sörki munakasta hetki lastalla (vajaa minuutti) ja nosta paistinpannu kuuman uunin keskitasolle, paista munakasta n.10min. Luisuta kaunis kullankeltainen munakas tarjoilulautaselle, leikkaa kahdeksaan palaan ja peitä tarjoiluastia foliolla, niin munakas pysyy lämpimänä tarjoiluun asti. Tarjoile munakkaan kanssa rucolaa ja parmesanilastuja [sekä ketsuppia], mitä voi kukin lisäillä mielensä mukaan.


HEDELMÄSALAATTI

820/480g hedelmäcoctail-säilykettä
227/137g ananaspaloja-säilykettä
410/230g persikanpuolikkaita-säilykettä
4 pientä banaania

Avaa hedelmätölkit, kippaa niistä suurin osa liemestä pois. Pilko persikat pieniksi kuutioiksi, kuori banaanit ja pilko myös ne paloiksi. Sekoita kaikki isossa kulhossa, ja anna odottaa jääkaapissa tarjoilua. Tarjoa lättyjen kaverina, tai turkkilaisen jogurtin kanssa.

Näillä eväillä kohti kevättä, jee!

17 ottaisko vähän suklaatia...

Maanantai meni toipuessa viikonlopusta, sohvannurkassa kera suklaan, kaukosäätimen ja kutimen. Samalla toki kirjoittelin to do-listaa, mutta en pitänyt asian suhteen mitään kiirusta. Kunnes äiti soitti että veisitkö hänet lääkäriin. Ja niin alkoi tämäkin joulu kuulostamaan meidän perheen joululta;

käly makasi lattialla potien totaalisesti jumissa olevaa selkää, äiti makasi kirurgian osastolla potien suolistotulehdusta ja 230 tulehdusarvoa, minä podin päänsärkyä, ja meidän opet potivat syyslukukauden kiireisintä viikkoa. Hengitin todella syvään, ja otin vielä toisenkin suklaan.

En olekkaan tainnut kertoa teille meidän joulujen pikkukatastrofeista? Tässä istuessa mieleeni tulee muutama. 

Vuonna 1983 heimopäällikkö oli ensimmäisellä pitkällä ulkomaan komennuksella, me siskon kanssa neljän vanhoja ja veli yhdeksän. Oli ihan hirmutalvi, lunta tuli niin että autosta meni katto sisään. Äitistä tuli melkoinen sissi sinä talvena, ja naapurin vanha vaari auttoi monesti lumitöissä.

Vuonna 1988 olimme siskon kanssa 9vuotiaita. Joulukuun alussa maailma tärisi liitoksistaan, ja heimopäällikkö lähti kasaamaan sitä. Lentoa edeltävänä iltana äiti liukastui, ja nilkasta meni nivelsiteet poikki. Lisäksi Suomessa oli silloin yleislakko - telkkarista ei tullut juuri mitään. Siinä alkoi olla jo katastrofin aineksia; isä kaukana maailmalla, äiti konkkas kipsin kanssa kolmikerroksista taloa ja meillä ei niin mitään tekemistä. Joulu oli lähes peruttu. Kunnes viikko ennen joulua isän työkaverit ja perhetuttumme tulivat kylään kera herkkukorin, joulukuusen ja useiden siivoukseen tarkoitettujen käsiparien. Täti kutsui meidän koko konkkaronkan maalle joulun viettoon, ja se oli yksi hienoimmista jouluista se!

Muistan myös joulun 2003, olin ollut leikkauksessa ja aika huonossa kunnossa, kun sairastimme koko porukka peräperää rota-viruksen. Onneksi jouluksi kylppärikin oli siivottu perusteellisesti, niin oli mukavampi nukkua siellä lattialla ja käydä aina välillä oksentamassa. Se oli melkosen tyhjentävä joulu se.

Jouluna 2004 koko maailma taas järisi, ja sen joulun muistaa varmasti monet.

Viime vuonna, jouluna 2011, tapanin myrsky katkaisi sähköt tädin luota maalta, mihin olimme menossa koko suvun voimin juhlimaan. Niinpä laatikot lämmitettiin naapurin leivinuunissa ja heimopäällikkö keitti perunat lämpölaukussa maalle kuljetettavaksi. Kaivo oli myös sähköistetty, joten vessat oli käyttökiellossa, mutta tarvittaessa tehtiin autoretkiä naapurin huussille, pissillä sai käydä hyytävässä myrskyssä talon nurkalla. Siellä me laulettiin ja naurettiin kynttilänvalossa, villasukat jalassa, ja annettiin vattenfallille isot aplodit kun lopulta koetti valkeus.

Joten kuhan kaikki on läsnä, ruokaa riittää, edes jotakin valoa on, ja suklaata riittää, niin kyllä me nyt yksi joulu juhlitaan mennen tullen onnellisesti tosta noin vaan!

Jaahas, niin potee yksi selkää,

ei saa jalkaan kenkää.

Toisella vaivaa maha,

ei auta siihen saha.

Parilla taitaa olla ressiä vähän,

ei rienata niitä nyt tähän.

Vaan kyllä se tästä muuttuu iloksi,

jahka tontut käy taloksi,

ja tiimi muuttuu suvuksi!

*7. yötä jouluun*

Ystäviä toisillemme

No jaa, toisten mielestä tämä ystävänpäivä on maailmalta tullutta höpönpöpön kaupallista huttua, toisten mielestä taas yksi ihanista juhlaperinteistä. Minun mielestäni mikään päivä ei ole huono ystävien muistamiseen ♥ Niinpä vietän tämän päivän sekä illan ystävien kanssa, ensin työystävien, sitten uusien ystävien ja ikuisten ystävien kanssa. On se vaan ihanaa, kun ihmisellä on ystäviä ♥
 

 Tämän ihanan siili-kortin teki ja lähetti nuorimmainen kummi-E.istä, ei voi kuin hymyillä :) Mieleen tulee vain se yksi siili-runo, minkä me kaikki varmaan osaamme lapsesta asti, ja mikä muistuttaa siitä, että miten tärkeää on, ettei kukaan jää yksin.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

(Kirsi Kunnas; Tiitiäisen satupuu 1956)

Oikein ihanaa, rakasta, lämmintä, hyvää ja muistorikasta ystävänpäivää teille kaikille! ♥

Teinilöiset

Preeteininä oleminen on mitä ilmeisemmin joskus haasteellista.

Kaikki on "ihansama", mitä ikinä pyydetäänkin tekemään, niin ensin pitää tarkistaa että joutuuko sisko tekemään saman verran. Vaikka tiedetään sovitut kotitehtävät ja omien jälkien siivoaminen, niin aina kannattaa kokeilla voisiko ne vaikka vaan unohtaa, ja joku muu tekisi. Sauna on silkka rangaistus, mutta kun lopulta on pakko mennä suihkuun niin siellä lutataan vaikka kuinka ja kauan. Ikinä ei ole mitään päällepantavaa, paitsi ne yhdet ja samat suosikki vaatteet, ja vaikka kuinka olisi pakkasta, niin pukeudutaan kuin kesällä. Svea-pipo on ainoa mitä voi käyttää, sen paksumpaan päähinemalliin ei voi suostua, ja hanskoja kysyttäessä ne on lähes aina kassissa. Kyyti pitäisi saada aina sinne, tänne, tonne, ja kun on harkkoihin lähdön aika niin kyydittävien teinien määrä aina moninkertaistuu. Illalla silmät lurpsuu, mutta nukkumaan voi mennä vasta monen kehoituksen ja vetkuttelun jälkeen. Maitoa ja mehua kuluu ihan järjettömän paljon, samoin sämpylöitä ja paahtoleipää.

Ei voi mitään, mua nuo meitin preeteinit huvittaa kovin. Ja olen avoimesti vahingoniloinen isälleni, joka ei ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen, sitten meidän vanhempien lasten teiniaikojen, ja joka joutuu elämään teineilyt jälleen kerran uudestaan :)

 

Teinilöisen muistitaululta... :D

Vuosi vuodelta...

Hui hai se huilailee. Tai sitten ei :) Kiirusta on pitänyt, mutta tänä iltana kietouduin vilttiin, villasukat jalassa ja tein kierroksen kaikissa sivupalkin blogeissa. Voi että :) Lähes kaikille kuuluu kaikkea ihanaa, onnellista, uuttakin ja eritoten paljon arkea. Voimaannuttavaa lukea kaikkia niitä juttuja, hyvä hyvä!

Mitäs minulle kuuluu? Syksy viilenee, villasukat lämmittävät varpaita joka ilta ja suunnittelen kovasti kodin suursiivousta, mikä lähtisi kukkapurkeista ja kaikkien verhojen vaihtamisesta, parvekkeen siivouksen sekä ikkunoiden pesun kautta vyöryämään koko kodin läpi keittiön kaappeihin asti. Tässä kohtaa luotan vahvasti siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja jatkan suunnittelua ;) Päivät täyttää maailman pelastaminen palkkausta vastaan, PPP-opiskelu ja suuren suuret rakkaat juhlat; siukkuloiset menee naimisiin ♥
Ihanaa puuhastella heidän apuna! Polttarit on jo polttaroitu, ja ihanaa kun ei tarvitse enää salailla siukulta mitään - raskasta yrittää huijata kaksostelepatiaa :))

Minä en ole mitenkään syksyihminen. En. Yritän helpottaa ahdistusta syksyn jutuilla, villasukilla, kynttilöillä, pallokrysanteemeilla, hidastamisella. Mutta ei. Syksy vaan painaa päälle. Niinpä joka syksy alan hyräillä Sir Elwoodin sanoin;

"tää aika on hassu juttu mari
nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin
vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin"

Hyvää syksyä meille kaikille! 

Jaksamista, voimia, onnea sekä kuulaita hetkiä. 

Välillä saa hidastaa ja ehkä jopa pysähtyäkin ♥

Hiljaisuus

Olen yleensä "suuna ja päänä", tartun reippaasti asioihin, teen asioita urakka meiningillä ja nautin isossa porukassa yhdessä tekemisestä, hälinästä, ilosta ja loistosta. Mutta suurien onnettomuuksien kohdalla minusta tulee pienen pienen pieni. Haluan omieni lähelle, tehdä yhdessä jotain hyödyllistä ja kertoa samalla kuinka tärkeitä he ovat, pienin sanoin ja suurin teoin. Järkytyin Estonian upotessa, samoin kävi kaksoistornien iskun yhteydessä, ahdistun suuresti kaikista maanjäristyksistä, tsunameista ja tulva katastrofeista.

Norjan joukkomurhan, tai ehkäpä oikeammin teurastuksen, uutiset ovat järkyttäneet minua kovin. En halua avata radiota, en käydä kaupoissa tai liikkua ihmisten ilmoilla, koska en halua kuulla kenenkään sanovan mitään ajattelematonta katastrofista. Eilisen vietin siskoni ja veljen perheen kanssa, maalattiin leikkimökkiä ja oltiin yhdessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan perjantain tapahtumista, kaikilla oli tarve olla läheisten kanssa.

Tänään ahdistun kaikesta, varsinkin puolessa tangossa olevista lipuista, uutisista, facebookista löytyvistä blogikirjotuksista, surusta ja tuskasta. En voi tehdä asialle yhtikäs mitään, en voi mitenkään poistaa tai parantaa sitä tuskaa minkä katastrofi on aiheuttanut. Toisaalta häpeän että mitä minä niin ahdistun, eihän se koskettanut minua. Kukaan rakkaani taikka läheiseni ei kuollut joukkomurhan uhrina, mutta jotain muuta minäkin menetin; ymmärryksen selittää tapahtunutta. Turvallisuuden tunne sai ison särön ja en pysty mitenkään selittämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä ne nuoret, heidän perheensä ja ystävänsä joutuvat nyt kokemaan. Luin Salli Saaren, Punaisen Ristin kriisipsykologiaryhmän johtajan neuvot pelon hallitsimisesta. Se ehkäpä vähän helpotti, ja auttoi ymmärtämään sekavia tunteitani ja jäsentelemään ajatuksiani. Toivottavasti se auttaa myös sinua.

Minä sytytän tänään kynttilät, palakoot ne ilta-auringon loistossa niiden kaikkien menetettyjen nuorten muistolle. Ja kun muutakaan en osannut, niin siivosin kotini, koska siivotessa ei suru niin vahvasti ahdista, ja leivoin mustikkapiirakan, se on jotenkin niin pohjoismaista, sekä lohduttavaa.

Pitäkää te kaikki huolta itsestänne ja raikkaimmistanne, halatkaa ja muistakaa kertoa kuinka tärkeitä olette toisillenne.

Oma(n) maa(n) mansikka

Amppelimansikassa hehkui puna, ja tämmöisiä sieltä löytyi! Poimin sadon, ja urakan jälkeen join loman päättymiskahveet, nautiskellen.

 Huikea sato!

Äitille ♥

En millään haluais makeilla, mutta kun sitä ei voi vähemmilläkään sanoilla kertoa. Minulla on maailman paras äiti. Ja tämä on kuulkaas ihan empiirisen tutkimuksen tulosta, mutta en ole nähnyt vielä ketään muuta äitiä, joka olisi minun äidikseni päässyt. Olen kyllä tavannut monia mahtavia äiti-ihmisiä, ihmisiä joita arvostan suuresti ja joita ihailen läheltä sekä kaukaa. Mutta yksikään heistä ei ole kuin minun äitini.

Minun äitini kun on pieni ja pyöreä, äiti hopea, joka hymyilee niiiiin kauniisti ja joka on niin kiltti ja hyvä ihminen, joka kylläkin suojelee omiaan kuin leijona, jos tarve vaatii. Minun äitini murehtii liikaa meidän lasten puolesta, ja jos hän saisi niin hän kantaisi meidän kaikki murheet ja siivoaisi sekä silittäisi ne pois. Minun äitini rakastaa meidän lasten ja lastenlasten lisäksi kukkia, luonto-ohjelmia, historiaa, kauniita esineitä, opaaleja, lakritsia sekä salmiakkia, aamutossuja, kaukaisia maita, hyviä kirjoja ja unelmointia. Ja äiti haaveilee hyvästä vanhuudesta terveenä, lastensa lähellä, kukkapenkkiä kuopsuttaen ja auringon säteistä nauttien. Äiti näyttää rakkautensa meille sanoin ja pienin teon, hän hoitaa lapsenlapsia, silittää ja tiskaa, auttaa parvekekukkien kanssa ja ompelee sekä neuloo klaanilleen vaatteita tarpeen ja toiveiden mukaan.

Minun äitini on antanut minulle puolet geeneistäni, nimensä, hymynsä ja kauniit tummanruskeat silmänsä. Äiti on kasvattanut minusta hyvän ihmisen. Ja niinpä minä tein äidille tämän kortin ja kaakun, sillä haluan tänäkin päivänä kertoa kuinka tärkeä ja rakas ja ainutlaatuinen hän onkaan.

Hyvää äitienpäivää meidän äitille ♥

ja kaunista äitienpäivää kaikille muillekin ihanille äiti-ihmisille!

Voi kaunis Marjaana

Voih, olen niin ihastunut tähän biisiin. Ei voi mitään, hymy vain hiipii huulille! :)

SMG; Kaunis Marjaana

Hassu linkitys, mutta kun tämä ihanuus ei ole YouTubessa. Iloista, aurinkoista toukokuun viikonloppua kaikki ihanat Marjaanat, Merjaanat ja muut sekä muuraajat! :)

Raukeita pitkiä aamuja

Ihanaa kun aurinko antaa pitkiä säteitään ja kirkastaa päivät! Pakkanen on melkosen rapsakka, varsinkin viime yönä pakkasmittari näytti korkeita lukemia. Aamulla heräsin säpsähtäen ja paniikissa kopeloittin kelloa; 07:20. Samassa muistin, että tänään onkin vapaapäivä. Ihan mahtava tunne, kun saakin vielä kietoutua unisen lämpöisenä takaisin peittoihin, ja hymy leviää kasvoille kun ei tarvitse lähteä vielä mihinkään.

Yhtenä tällaisena pitkänä aamuna nautimme herkkuaamiaista, yökyläillessäni pikkupikkusiskojen kanssa. Lämpimät voileivät syntyivät uunissa ruispaahtiksesta, ketsupista, kinkkuleikkeleestä, ananasrenkaasta ja juustosta. Amerikkalaisia pannukakkuja paistoin ison kasan lettupannulla, todella ihanan Lehtokotilon ohjeen mukaan. Niitä sitten herkuteltiin mustikoiden, banaanin ja ruokosokerisiirapin kera. Oi että oli herkullista, suosittelen!

Vaikka kuinka kevät olisi tuonut mukanaan laihikset, uudet elämäntavat ja tarkemmat ruokavaliot, niin aina kannattaa muistaa, että joskus on syytä herkutella sekä hemmotella, niin muiden, kuin itsensä takiakin.

Nauttikaa hetkistä, ja voikaa hyvin ♥

Kymmenen pisteen viikonloppu ♥

Minkälainen olisi minun unelma viikonloppu?

Se olisi varmaankin sellainen, että heräisin lauantaina ajoissa, pynttäytyisin, tälläytyisin ja heittäisin kassit auton perään. Matkaan mukillinen kahvia, nokka kohti etelää ja radiossa laulettavaa musaa. Koko viikonloppu olisi kirpakan aurinkoinen.

Ensin suuntaisin askartelemaan mitä parhaimmassa, luovimmassa, ironisimmassa, hauskimmassa ja innostavassa seurassa. Kaikkea olisi paljon, kaikki olisi ihastuttavaa ja oppisin vaikka mitä ihanaa uutta. Nauraisin, nauttisin ja tekisin. Illan tullen suuntaisin takaisin pirkanmaalle, matkan käyttäisin puhelimoiden rakkaiden kanssa. Matkassa olisi kivat biletysvaatteet, ja pysähtyisin jollain Suomen sadoista ABC-keitaista ehostautumaan tulevaan juhlaan. Vetäisin jalkaan uudet saappaat, ja olisin riemuissani. Hurauttaisin Suomen suloiseen Pispalaan juhlimaan ystävien kanssa ystävää. Pelattais, naurettais ja juhlittais aamuyön tunneille asti, ja koska olen haltiakummi enkä tuhkimo, niin kotiutuisin puolen yön sijaan aamuneljän tunneilla. Hymyilisin kaatuessani suihkun lämmittämänä puhtaisiin lakanoihin.

Unelma viikonloppunani nukkuisin sunnuntaina pitkään, söisin pikaisen aamiaisen ja laittautuisin uuteen juhlaan. Aurinko paistaisi upeasti, ja lähtisin aurinkolasit silmilläni juhlimaan harrastukseni ja elämäntapani arvokasta synttärijuhlaa. Vaikka olisinkin yksi nuorimmista paikalla olijoista, niin olisin ylpeä ja onnellinen niistä kaikista tädeistä ja sedistä, mummuista ja vaareista ympärilläni. He olisivat iso osa elämääni, olisin tuntenut heidät aina, ja koko paikalla ollut perheeni kokisi yhteen kuuluvuutta heidän kanssaan. Olisin ylpeä perheeni kakaroista, jotka jaksaisivat hiljaa kuunnella kaikki juhlapuheet ja viralliset onnittelut, vaikka tilaisuus kestäisikin hirmuiset kolme tuntia. Sisareni olisivat kauniita, veljeni vaimoineen iloisia ja heidän lapsensa herttaisia, kaikki mammat ja papat hymyilisivät meille.

Ja siitä suuntaisin siskoni luo herkkupöytään, syömään sunnuntailounasta. Sisareni muistaisi toiveeni, ja olisi tehnyt sushia. Emme sortuisi sohvalla rötköttelyyn, vaan lähtisimme viettämään kulttuuri-iltaa mitä upeimman musiikin parissa. Olisi ihan unelmaa, jos olisi semmoinen hyväntekeväisyyskonsertti, missä PMMPn tsikunoita säestäisi kokonainen sinfoniaorkesteri sekä Suomen paras kuoro, ja he esittäisivät Ultra Bran biisejä Kerkko Koskisen pimputtaessa flyygeliä. Väliajalla nauttisimme ihanat leivoskahvit Bayleysia siemaillen. Illan päätteeksi ajaisin kotiin pimeässä syysillassa ja kirkas tähtitaivas tuikkisi ylläni. Olisin valtavan kiitollinen ja onnellinen.

Arvatkaapas mitä?
Tämä viikonloppu oli juurikin noin täydellinen ♥

Tää soi päässä,

 

 

Elokuun öinen kuutamo, ei oma kuva

Elokuun yön viileä tuuli,

vesi on mustaa ja hopeaa.

Kuningatar vieläkö kuulet

hiljaiseen valtakuntaan?

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Sanaton sielu, siivissä voimaa, 

mikä on turhaa, se pakenee.

Syliini jää, aamu on jossain,

kohotin maljan, sen sulle juon.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

(Mikko Kuustonen; Enkelit lentää sun uniin.)

Elokuun risottoa

En tykkää riisistä. Ja usean vuoden ajan pyysin ravintolassakin riisin taikka risoton tilalle jonkin muun lisukkeen. Pari vuotta sitten olimme syömässä hienossa seurassa hienossa ravintolassa, enkä kehdannut ruveta venkslaamaan lisukkeiden kanssa, vaan söin paistetun kalan kera risoton. Purskahdin lähes itkuun. Miten olin missannut jotain niin hyvää, niin monta vuotta?? Siitä hetkestä aloin opetella risoton tekemisen taidon.
Tärkeintä on maltti, hyvät raaka-aineet, maltti, oikeat mittasuhteet ja maltti.
Tämä on jo pitkälle kehitettyä, ja aikasta hyvää :)

SIMPUKKA-SIENI-SIPULIRISOTTO (4hölöä)
2prk simpukoita (Abba, suolavedessä)
1ras siitakesieniä
1ras herkkusieniä
1 pieni purjo
1-2 kynttä valkosipulia
3dl risottoriisiä
oliiviöljyä
vähäsuolaista oivariina
kiehuvaa vettä
kalafondia
valkoviiniä (Nederburg, Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka)
pala parmesaania (Granarolo, Grana Padano, Italia)
villirucolaa

Pese ensin riisi. Laita se korkeaan astiaan, esim mittakannuun, ja jätä hiljalleen valuvan kylmän vesihanan alle, välillä sekoitellen. Riisi on puhdasta, kun huuhteluvesi on kirkasta. Kaada vesi pois. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi paloiksi. Pese purjo hyvin, ja pilko ohuiksi puolirenkaiksi. Kuori ja pilko valkosipuli. Avaa simppukkatölkit ja huuhtele simpukat juoksevan veden alla.
Kaada kuumaan kasaariin (wokkipannukin käy) oliiviöljyä. Itse käytän apetit fetapaloissa olevaa oliiviöljyä, se kun on kivasti maustettu yrteillä. Lisää öljyn sekaan myös 1rkl oivariinia. Laita kuumaan rasvaan herkkusienet, sitten siitakkeet, purjo ja valkosipuli. Varo paistaessa ettei sipulit pala. Lisää lopuksi simpukat, ja lämmitä ne paistoksessa. Simpukoita ei kannata kauheesti paistaa, ne kun herkästi möyhääntyy. Mausta kevyesti suolalla, musta- taikka valkopippurilla ja halutessasi yrteillä. Kaada paistois toiseen astiaan odottamaan.

Lisää pannulle vähän oliiviöljyä, ja kaada siihen pestyt risottoriisit. Kuullota niitä sen aika, että niistä tulee lasisen läpikuultavia. Kannattaa olla tarkkana ja sekoitella hyvin, ettei riisit pala Lisää pannuun kiehuvaa vettä. Määrä on vähän hankala, mutta taisin laittaa n.0,5litraa. Lisää sekaan 1,5rkl kalafondia (mikä on muuten aikasta suolasta). Anna riisien kiehua, levy keskilämmöllä, hiljalleen poreillen. Kun riisit ovat imeneet lähes kaiken nesteen, lisää valkoviiniä 1dl kerrallaan. Sekoittele riisiä, lisää tarvittaessa aina välillä viiniä ja vahdi kiehumista. Kun riisi on aldente, eli kypsää mutta hampaissa tuntuvaa, mutta mehukkaan kosteaa, niin risotto on valmista. Lisää riisin joukkoon sienet-sipulit-simpukat-paistos. Ota pannu pois kuumalta levyltä ja sekoita risottoon 1-2rkl oivariinia. Annostele syville lautasille ja vuole päälle parmesaanilastuja. Itse käytän vuolemiseen kuorimaveistä. Silppua annoksien päälle rucolan lehtiä ja tarjoile heti.

Juomaksi sopii sama valkoviini, eli Etelä-Afrikkalainen Nederburg Sauvignon Blanc, taikka kylmä vesi. Risoton kaveriksi sopii hyvä leipä, itse tykkään vasta paistetusta valkosipulipatongista.

[Ja jos ennakkoluulosi aiheuttaa väristyksiä kohdassa "simpukka", niin ne voi jättää pois, ja kalafondin sijaa käyttää maustamiseen kasvisfondia. Silloin risoton maku on paljon miedompi, mutta myöskin ihanan kermaisen riittoisa]

päästä varpaisiin

Koko kesä on painatettu läpsyköissä, sandaaleissa, remmirimmeleissä taikka paljain jaloin. En muista koska olisin vetänyt sukat jalkaan. En myöskään ole ihminen joka rasvaisi nahkaansa, huulirasvaa muistan joskus käyttää ja siihen se sitten jää. Talvella sipasen naamaan rasvaa siinä vaiheessa kun puhuminen satuttaa koppuraista ihoa. Niinpä jalkani ovat kesän jäljiltä ihan karmeassa kunnossa, kantapäät muistuttavat sarvikuononnahkaa (tai no ainakin norsun). Siispä pakon sanelemana käänsin katseeni varpaisiin, ja muistin niitä lämmöllä Body Shopissa käydessäni.

Ihanaa! 

Miten helpolla sitä koko maailma kirkastuu ja elämän laatu paranee! 

Jalat kylpyyn siitä :)

Kiitos maailmanparhaat ♥

2,5vuotta olen ollut töissä samassa paikassa. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin olen ollut siellä jo pidempään, tehden sijaisuuksia opiskeluaikana ja tienaten rahukkaa lomien aikana. Olen oppinut niin valtavasti; toimenpiteistä, ihmisistä, tavotteista, arvokkuudesta, kohtaamisesta, tekemisestä, toteuttamisesta, dokumentoinnista, ihmisestä ja elämästä.

Olen vihannut aamuja kun olen raahustanut töihin ja murahdellut ensimmäiset tunnit. Olen kokenut turhautumista ja kykenemättömyyttä epäreilujen tilanteiden edessä. Olen ollut hämmentynyt ja surullinenkin onnettomasta henkilöstöpolitiikista ja loukkaantunut alentavasta tavasta hoitaa asioita. Olen fyysisesti ja psyykisesti tehnyt töitä äärirajoilla, ja joskus joutunut jopa venymään niistä yli. Olen kiukutellut, enimmäkseen itselleni siitä riittämättömyydestä, mutta myös konahtanut muille. Olen nähnyt kärsimystä ja surua ja tuskaakin. Olen nähnyt sen kaiken.

Ja silti olen niin onnellinen ja kiitollinen. Olen nauranut koomisia tilanteita, hyviä hetkiä ja uskomattomia juttuja. Olen ihaillen katsonut todellisia ammattilaisia joiden kanssa olen saanut työskennellä, niitä jotka ovat niin kovia "jätkiä/eukkoja", että heidän ei tarvitse esittää mitään taikka todistaa mitään, he vaan ovat. Olen saanut kauniita kiitoksia, kädestä kiittämisiä ja kiitollisia katseita palkkioksi inhimillisyydestäni ja ammattitaidostani. Muistan elämää suurempia, hienoja, uskomattomia selviytymistarinoita. Olen kokenut onnistumisen hetkiä. Olen oppinut niin valtavasti, että kaiken sen ajatteleminenkin pakahduttaa. Koin hienoa toveruutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, arvostusta, kunnioitusta ja ystävyyttä. Olen saanut sen kaiken.

Tänään oli viimeinen työpäivä kera aurinkoisen sydämellisten maailmanparhaiden. Edessä on kolme viikkoa lomaa, sitten uusi työpaikka ja uusi opiskelupaikka. Tosin talo on edelleenkin sama, vaikka työpiste vaihtuukin, ja opinaihe on edelleenkin sama, vaikka koulu vaihtuukin. Vanhaa ja tuttua, mutta silti uutta ja opittavaa. Kutkuttavaa.

Kiitän teitä niin kuin osasin, kortilla, herkuilla ja kiitoksin. Olette tärkeitä ♥

Elonkorjuun aikaan

 
Tuijotan telkkarista kiukkuisia apinoita, naurattaa. Kuumuus hulmuaa ovesta ja ikkunoista sisään, tuulenvire tuo ihanan elokuun tuoksun. Olen väsynyt, mutta hymyilen koko ajan. Selkään sattuu, mutta ei sen niin väliä, siinähän se mukana kulkee. Hiukset on vielä yön jäljiltä kiharassa, mutta tarviiko niitä edes harjata.

Nyt on kesän toinen vapaa viikonloppua, ja olen tehnyt juurikin sitä mitä olen tahtonut. Mitä siitä jos perjantaina oli 15tuntinen työpäivä ja jos huomenna on toiset 15tuntia kiirettä ja jatkuvaa reagointia, sinisen satiinin suhinaa, monitorien kilkettä, puhelimien pirinää ja hälyytyksien piipitystä. Nyt on minun viikonloppu, ja minä olen onnellinen hiljaisuudessa.

Eilen aamulla oli kutkuttavaa jännitystä vatsassa, kuumenevan päivän tuoksua ilmassa ja ajoin etelään. Päivällä näin, opin, ostin ja kuulin kaikkea ihanaa. Illalla opin vielä enemmän ja tutustuin ihmisiin jotka olisinkin aina halunnut tuntea. Neljä ihanaa naista, jotka kaikki niin erilaisia, mutta kaikki niin mukavia ja oikeita ihimisiä. Olen hymyillyt siitä asti. Ajoin läpi öisen eteläisen Suomen, ja nautin yön pimeydestä ja tien vetovoimasta. Harmittelin kun kello oli niin paljon, tai siis oikeastaan hyvin vähän, mutta ei niillä tunneilla kuitenkaan voinut soittaa kenellekkään ja kertoa ihanasta päivästä. Toisaalta olin salaa tyytyväinen, sain olla ihan rauhassa, eikä minun tarvinnut kertoa kenellekään omia tuntemukseniani, sain pitää ne ihan itselläni ilman hömelöjä latistavia kommentteja. Yöuinti virkisti kuuman nihkeän lähmäistä ihoa ihanasti, nukuin kuin lapsi aamuun asti. Heräilin pitkään ja venytellen, surutta köllöttelin koko aamun sängyssä ja luin loppuun viimeisenkin Stieg Larssonin. Ehkä enää ei tarvitsisi herätä yöllä tarkistamaan onko ovet ja ikkunat varmasti kiinni, nyt kun viimeinenkin jännittävä trilogian osa on päätöksessään.

Nyt minä vain nautin sunnuntaistani, hymyillen, kahvimuki kädessäni, tarkistaen seuraamani blogit ja hymyillen lisää. Taidan mennä ulos syömään, tänään ei tehdä mitään järkevää, tänään ollaan vaan, mietitään ja nautitaan.

Elokuinen vapaa viikonloppu ♥