Kaikki on "ihansama", mitä ikinä pyydetäänkin tekemään, niin ensin pitää tarkistaa että joutuuko sisko tekemään saman verran. Vaikka tiedetään sovitut kotitehtävät ja omien jälkien siivoaminen, niin aina kannattaa kokeilla voisiko ne vaikka vaan unohtaa, ja joku muu tekisi. Sauna on silkka rangaistus, mutta kun lopulta on pakko mennä suihkuun niin siellä lutataan vaikka kuinka ja kauan. Ikinä ei ole mitään päällepantavaa, paitsi ne yhdet ja samat suosikki vaatteet, ja vaikka kuinka olisi pakkasta, niin pukeudutaan kuin kesällä. Svea-pipo on ainoa mitä voi käyttää, sen paksumpaan päähinemalliin ei voi suostua, ja hanskoja kysyttäessä ne on lähes aina kassissa. Kyyti pitäisi saada aina sinne, tänne, tonne, ja kun on harkkoihin lähdön aika niin kyydittävien teinien määrä aina moninkertaistuu. Illalla silmät lurpsuu, mutta nukkumaan voi mennä vasta monen kehoituksen ja vetkuttelun jälkeen. Maitoa ja mehua kuluu ihan järjettömän paljon, samoin sämpylöitä ja paahtoleipää.
Ei voi mitään, mua nuo meitin preeteinit huvittaa kovin. Ja olen avoimesti vahingoniloinen isälleni, joka ei ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen, sitten meidän vanhempien lasten teiniaikojen, ja joka joutuu elämään teineilyt jälleen kerran uudestaan :)
Teinilöisen muistitaululta... :D
Kuulostaa hauskalle:D Sitä odotellessa... :P
VastaaPoistaVielä palatakseni omiin asioihini, että eihän se mikään hetken mielijohde ollu vaikakkin tapahtu justiinsa sitten silmänräpäyksessä kun mitta tuli täyteen, palo pohjaan, keitti yli tai jotain sellasta. Nyt taas voi hengittää :)
Mukavaa viikonlopun jatkoo :)
Mua ei enää huvita mitkään kertomukset teini-iästä. Mua alkaa jo pelottamaan, että minkälaista elämä on kolmen teinikollin kanssa. Apua. Ahistaa.
VastaaPoistaSanna isot onnittelut, varmasti oli vatuloiva päätös, mutta hienoa että rohkenit sen tekemään, jos nyt on kerta helpompi hengittää :)
VastaaPoistaKepposka, en hetkeäkään usko että se olisi poikien kanssa helppoa, mutta varmasti erilaista kuin tyttöjen kanssa. Helvettiä se tulee varmasti olemaan, mutta se on sitten muutamassa vuodessa ohi, kun ovat niin samaa ikää :)
Ja ovathan nuo vallan ihania, vaikka murkkuja ovatkin. ...niin, tai ehkä juuri siksi, nyt niistä tulee isoja, fiksuja ja filmaattisia, meidän pikkuset <3
VastaaPoistaTotta :) Meidän pikkuiset ovat jo kovin isoja, mutta siltikin niin rakkaita, ja aina toki meidän pieniä. Ihana kun mimmeillä on omat persoonat, mitkä varmaan juurikin näihin aikoihin muuttuu vielä enemmän omanlaisikseen. Hyvä ja mukava niiden kanssa on olla, nautin niistä teinilöinti jutuistakin :))
VastaaPoista