maanantai 30. tammikuuta 2012

Pakkaspäivän vohvelit

Näin pakkasilla olisi ihana tehdä jotain soppaa, niin kasvissosekeittoa kuin vaikka hernekeittoakin. Ja sopan kanssa olisi tietenkin ihana herkutella. Minun tekee ihan kauheasti mieli pannukakkua, eli pannaria :) Mutta kilttinä tyttönä muistan että nyt on maanantai, ja herkkulakko pitää edelleenkin. Hitsin vitsi.

No mutta toissaviikonloppuna toipiloin itseäni hermeettisestä flunssasta, raahustin kotona pyjamassa ja kaapissa ei ollut mitään syötävää. Voi kurjuus ja mökötys.

Jauhoja, maitoa ja munia sentään löytyi, joten kuuklailin helpon vohveliohjeen, ja sekoitin taikinan. Paistoin kolme vohvelia, lisäsin lopputaikinaan 1/2tl vaniljasokeria, ja paistoin vielä kolme vohvelia. Vohvelien paisto on kyllä jotensakkin aikaa vievää, mutta ei sentään niin käryävää kuin lättyjen paisto. Pannukakku olisi ollut nopein ja helpoin tehdä, mutta kun halusin suolasta ja makeeta samalla vaivalla, niin keksin vohvelit.

Suolaisiksi vohvelit teki tonnikalamössö (purkkitonnikalaa + tomaattisosetta + soijakastiketta + sweet chili thaita + mustapippurirouhetta), kurkkua, tomaattia, coctailkurkkuja pieneksi pilkottuna.

Makeissa vohveleissa oli päällä kermavaahtoa, mihinkä sekoitin mukaan muutaman lusikallisen turkkilaista jogurttia raikastamaan, sekä lisäksi hedelmä coctail mangosta, persikasta ja ananaksesta.

Kurjuus ja mökötys väistyi jo muutaman vohvelin jälkeen, parin päivän päästä flunssakin taittui.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Teinilöiset

Preeteininä oleminen on mitä ilmeisemmin joskus haasteellista.

Kaikki on "ihansama", mitä ikinä pyydetäänkin tekemään, niin ensin pitää tarkistaa että joutuuko sisko tekemään saman verran. Vaikka tiedetään sovitut kotitehtävät ja omien jälkien siivoaminen, niin aina kannattaa kokeilla voisiko ne vaikka vaan unohtaa, ja joku muu tekisi. Sauna on silkka rangaistus, mutta kun lopulta on pakko mennä suihkuun niin siellä lutataan vaikka kuinka ja kauan. Ikinä ei ole mitään päällepantavaa, paitsi ne yhdet ja samat suosikki vaatteet, ja vaikka kuinka olisi pakkasta, niin pukeudutaan kuin kesällä. Svea-pipo on ainoa mitä voi käyttää, sen paksumpaan päähinemalliin ei voi suostua, ja hanskoja kysyttäessä ne on lähes aina kassissa. Kyyti pitäisi saada aina sinne, tänne, tonne, ja kun on harkkoihin lähdön aika niin kyydittävien teinien määrä aina moninkertaistuu. Illalla silmät lurpsuu, mutta nukkumaan voi mennä vasta monen kehoituksen ja vetkuttelun jälkeen. Maitoa ja mehua kuluu ihan järjettömän paljon, samoin sämpylöitä ja paahtoleipää.

Ei voi mitään, mua nuo meitin preeteinit huvittaa kovin. Ja olen avoimesti vahingoniloinen isälleni, joka ei ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen, sitten meidän vanhempien lasten teiniaikojen, ja joka joutuu elämään teineilyt jälleen kerran uudestaan :)

 
Teinilöisen muistitaululta... :D

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Arjen ylellisyyttä

Hohhoijaa. Teen siis hyvinkin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, mikä on melkoinen rasite elimistölle. Se on vähän kuin kärsisi ikuisesta Jetlagista. Viime viikolla rutistin viisi 10tunnin yövuoroa, ja jaksoin kun silmissä kiilsi seuraavat kuusi vapaapäivää. No olihan se varma että hermeettinen lunssa kaappasi minut sängynpohjalle pariksi päiväksi heti (t)öiden jälkeen. Elimistöni tunnistaa töiden ja vapaiden vaihtelut, ja aloitan lähes aina lomat sekä pitkät vapaat sairastelemalla. Pikkasen tuppaa viemään hohdon vapaapäivistä, kun yskii, niistää, aivastelee, röhii ja köhii taukoamatta. Lisäksi olin melkeinpä kerennyt unhoittamaan, että olin luvannut isän vaimolle katsoa pikkupikkusiskojen perään hänen työmatkan ajan.

Niinpä vapaapäiväni ovat täyttyneet teinien kuljettamisesta kouluun, harrastuksiin, sinne tänne ja tonne, kantakotini valtavan pihan lumitöistä, teinilaumalle kokkailemisesta, maitotölkkien ja leivän kaupasta raahamisesta, kaikista yllättävistä tilanteista mitä teineille nyt voikaan sattua ja tapahtua, oman kodin siivoamisesta ja valtavan pyykkivuoren selättämisestä. Isälläni on myös maailman pelastamisen lisäksi tarve pelastaa koko lähialueemme pikkulinnut, ja näillä pakkasilla 11 lintulaudan täyttäminen on lähes päivittäistä puuhaa.

Mutta lunssasta ja kaikesta huolimatta olen nauttinut. Tykkään tehdä lumitöitä, puuhastella pihalla pari tuntia ja saada aikaan näkyvää jälkeä. Minusta on hauska kokkailla ruokarajotteista esittäville teineille, jotka oikeasti tykkäävät ihan perusjutuista, ja toki tykkään muutenkin olla mimmien kanssa ja kuunnella heidän sekä kavereidensa kaikkitietäviä juttuja :) Ja lintukirja kädessä hiippailen ikkunasta toiseen tutustumaan lintulautojen vierailijoihin, olen bongannut vaikka ketä! Vierailijoina on ainakin ollut tyylikäs vihervarpunen, tavallinen talitintti, sinertävä sinitintti, piskuinen varpunen, hyppelevä harakka, kukkoileva närhi ja maailman läskein punatulkku. Lisäksi eilen varikset ja harakat muiluttivat porukalla niiden huudeille eksyneen varpushaukan. Jännittävää elämää metsän siimeksessä.

Ainoa mistä olen nyt oikeastaan harmistunut, on kylmyys. Vanha kantakotini on perusteellisesta remontista haaveileva iso rintamiestalo, mistä hormikin on kärsinyt vuosien saatossa niin, ettei uuneilla voi lämmittää. Niinpä toppahousut, fleeset, kerrastot ja paritkaan villasukat ei meinaa riittää tämmöitteelle vilukissalle vetävien lattioiden ja ikkunoiden keskellä. Siinäkin hyvä syy puuhastella koko ajan jotain hyödyllistä ;) Onneksi iskä on päässyt joka ilta töistä yöksi kotiin, niin minä olen saanut nukkua yöni oman kotini lämmössä.

Tänään postiluukustani oli tipahtanut ihana kortti rakkaalta kummitytöltäni. Tosin luulen että neiti kolme vee oli saanut aikasta paljon apua äidiltään, rakkaalta Kuopijon Kuningattarelta.

Huolehdi ylellisyydestä, arki hoituu kyllä itsestään.

Voi miten viisas ajatus, kiitos sinne melkein siperiaan Taidanpa siis sipaista ripsaria ja huulipunaa ja vähän hajuvettäkin, ennen kuin lähden hakemaan teinilaumaa koulusta. Ylellisyyttä teidänkin päiviinne!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Härmäläläinen Rocky Road

Tämmötteitä me sitten tehtiin myös viime lauantaina, jumalaisten Pistaasi Fudgejen lisäksi.


ROCKY ROAD

260g tummaasuklaata (meillä sattu olemaan 2 levyä Pandan suklaata)
260g maitosuklaata (meillä sattu olemaan 2 levyä Pandan suklaata)
(n.1dl kermaa)
200g pähkinäsekoitusta (meillä oli manteli-cashew-maapähkinä-macadamia-sekoitusta, valmiiksi "suolapähkinöinä")
150g kuivattuja kirsikoita
100g kuivattuja aprikooseja
pari-kolme kourallista vaahtokarkkeja
130g valkoista suklaata

Pilko pähkinät ja kuivatut hedelmät pienemmäksi, kuitenkin melko karkeaksi rouheeksi. Pieni myös vaahtokarkit n.1cm paloiksi. Sulata suklaat kattilassa (vesihaudekattilassa homma on kaikkein turvallisinta, eikä suklaa ainakaan pala kattilan pohjaan). Jos suklaa on sulattuakin kovin jähmeää, voit notkistaa sitä muutamalla kermalorauksella. Sekoita iso osa pilkotuista pähkinöistä ja hedelmät/marjat suklaaseen, sekä iso osa vaahtokarkkipalasista. Levitä suklaamassa tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, suklaamassa saa jäädä n. 2-4cm paksuiseksi karkkilevyksi. Ripottele sekä painele vielä loput pähkinät ja vaahtokarkkipalat suklaamassan päälle koristeeksi. Nosta suklaaherkku jääkaappiin jähmettymään vähintään pariksi tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään (maut kerkiävät vähän tasaantua). Nosta leivinpaperilla levy pois vuuasta, ja leikkaa se pieniksi palasiksi, paljon pienemmiksi kuin meidän palat :D, ja koristele palaset sulatetulla valkosuklaalla, haarukalla suklaata raidoiksi palojen päälle heilutellen. Tarjoile heti kahvin taikka teen kaverina, tai anna vielä valkosuklaaraitojen jähmettyä hetki kylmässä.

Todella helppoa, ja ihan yltiömakeeta! Sekaan voi laittaa mitä vaan, itse tykkään pähkinöiden suolaisuudesta ja rouskeesta, sekä vaahtokarkkien sitkeydestä ja pehmeydestä, kuin myös aprikoosien sekä kirsikoiden makeudesta ja kirpeydestä.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Mahdoton tapaus? Not.


Päätin ryhdistäytyä saavutettujen kilojen suhteen, ja aloittaa herkuttelun rajoittamisesta. Olen oikea herkkupylly, niin suklaa, salmiakki, lakut, irtokarkit kuin keksitkin menee. Ainoa mistä en niinkään välitä on pulla, mutta toki sitäkin paremman puutteessa mupellan. Haaveilen ihanista leivoksista ja täytekakuista, unelmoin hetkistä milloin missäkin ihanassa kahvilassa upean valikoiman keskellä. Olen siis aivan mahdoton tapaus.

En niinkään usko uuden vuoden lupauksiin, vaan selkärankaan. Jos jotain päättää, ja jos jotain oikeasti haluaa, niin sen kyllä myös saa. Kaikki on kiinni tahdonvoimasta, eli selkärangasta.

En sinänsä juurikaan sorru paheisiin mukavuudenhaluni vuoksi. Ryyppäämistä pidän turhana rahan tuhlaamisena ja kammoksun iän myötä pahentuneita krapuloita; arvostan vapaita hetkiä niin paljon, että en raaski tuhlata niitä parin-kolmen päivän krapuloihin.

Nelisen vuotta sitten lopetin päivittäisen tupakoinnin. Laastarit, purkat taikka inhalaattorit eivät ole minun juttuni, vaan päätin että jos tulee tilanne, missä haluan savuketta niin että meinaan järsiä ranteeni poikki, niin mitä sitä kärvistelemään; yksi savuke silloin tällöin on pienempi paha kuin aski parissa päivässä. Viime vuonna huomasin taas silloin tällöin tupakointini salakavalasti lisääntyneen ja etsin taas selkärankani; hetken henkoset ja sosiaalinen hetki muiden tupakoitsijoiden kanssa jäivät puntarissa niiiiiiin kakkoseks paremmalle iholle, paremmalle haju- ja makuaistimuksille, paremmalle ololle. Ja vaika tiedän kyllä tupakoinnin haitat, ja COPDn kauheuden, niin silti isoimpana syynä tupakoinnin lopettamiselle minulla on aina ollut se, että en voi sietää kun hiukset haisee tuhkakupille. Niinpä olen joulukuun alun jälkeen polttanut kaksi savuketta, ja olen tilanteeseen hyvinkin tyytyväinen.

Säännöllistyneen tupakoinnin lopettaminen ilmeisesti lisäsi makean himoani, ja homma alkoi luisua lapasesta, varsinkin iltaisin. Niinpä päätin että lopetan herkuttelun ja mupeltamisen, ja alan katsoa mitä syön. Ensimmäisen viikon aikana jätin kaikki karkit, keksit ja muut vastaavat herkut pois. Huomasin (kauhuksenikin) korvaavani todella ison osan ravinnostani herkuilla. Ällööööö!

Paras oivaltaminen on tämän hoksaamisen myötä ollut se, että aloin sitten muutenkin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini; aamupalaksi ruisleipää tai puuroa, välipalaksi jogurttia, lounaaksi salaattia tai keittoa, päivälliseksi lihapullia/kanaa/kalaa ja vihanneksi, iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Pahimpiin herkkuhimoihin aina lasillinen vettä, ja ehkä lisäksi rahkaa. Vuorotöiden vuoksi elämäni on hyvin epäsäännöllistä, ja siksi myös syömisistäni on muodostunut todella epäsäännöllisiä, nälkää olen ilmeisesti palkinnut herkuilla ja vapaapäiviä juhlistanut paremmilla herkuilla. No joo, olenkin varmaan ainoa koko maailmankaikkeudessa joka tekee niin.... Not. Mutta herkkujen määrän oivaltaminen ja ruokaostosten parantamisen tarpeen älyäminen on kyllä ollut iso juttu minulle.

No mutta, päätin siis hallita kilojani ja varsinkin jaksamistani jättämällä pois ylenpalttisen herkkujen mässäämisen, MUTTA kerran viikossa saa olla "karkkipäivä", ja se on minullakin niin kuin kaikilla muillakin lapsukaisilla lauantai.

Niinpä sitten odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, kutsuin itseni herkkuhuuli ystäville kylään ja pulkkamäkeilyn jälkeen, ennen saunaa, tehtiin suklaaherkkuja valmiiksi iltaa varten. Mansikkamäen superherkullinen Suklaa-pistaasifudge piti ehdottomasti kokeilla, ja sitten innostuimme tekemään Rocky Roadeja.


Homma lähti jälleen kerran taas niiiiiiiin lapasesta. Ystäväperheen isäntä kysyikin jo etukäteen, että eihän tässä vaan käy niin, että syötte sitten tänään koko viikon herkut? No onneksi suklaaherkkumme olivat niin makeita ettei niitä voinut syödä kuin muutama fudge ja yhden Rocky Road palan. Ja herkut olivat niin yltiömakeita, ettei minun tee vieläkään mieli suklaata :D Mielenkiintoista oli myös huomata, että vaikka iltapalapöydässämme olikin kahta jumalaista suklaaherkkua, niin itsetehty persikka-mango-rahka oli kaikista parasta.

Tämän kaiken avautumisen jälkeen lupaan siis itselleni jatkossakin hillitä herkkujen syönnin kokonaan pois arjesta. Juhlat ovat juhlia, ja silloin voi herkutellakin, mutta arkena ei tarvitse tai pidä mupeltaa kaikkea. Näillä mennään, kaikki on ihan vaan itsestä kiinni, katotaan mitenkä akan käy! :)

perjantai 13. tammikuuta 2012

Durga Yantra

Isoin taulu jäi aijemmin esittelemättä, koska jouduin etsimään siihen liittyvää tekstiä. Siinä on kuvana Durga Yantra, punaiselle samettikuvioidulle taustapaperille kiinnitettynä. Kehykset ovat tarkoituksella isot, ja neliömuotoa korostavat.
Tämä ei sitten näemmä tullut ihan suoraan...
Kävin ystäväni kanssa viime syksynä halaamassa Äiti Ammaa. En ehkäpä kokenut halausta niinkään maailmaa seisauttavana kokemuksena, mutta kyseinen päivä ja tapahtuma kokonaisuutena oli ehkäpä sellainen. Lähes koko päivä oli odottamista, istumista, hälinää, laulua, rauhoittumista ja odottamista. Mutta en kokenut sitä mitenkään pahana asiana, en.

Puin pitkät villasukat jalkaan, istuin, ja katselin ympärilläni vaeltavia ihmisiä. Osassa heistä oli sellaista rauhaa ja onnellisuutta, ainakin näennäisesti, että toivon joskus löytäväni osan siitä itsestänikin. Heidän rauha sai minutkin rauhoittumaan, liikkumaan paljon hitaammin, ilman hötkyilyä tai häröilyä. Pysähtymään, kuuntelemaan ja kuulemaan. Ja ymmärsin kyllä koskettaneeni sitä kaikkea heidän kantamaansa joskus aijemmassa elämässäni, missä inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus sekä yleismaailmallisuus ovat olleet osa tärkeistä, yhteisistä arvoista. Minä toki toteutan edelleenkin niitä arvoja, mutta yksin, ja se yhteisö on jäänyt aika kaukaiseksi jokapäiväisessä elämässäni. Tuon pitkän, odottavan päivän aikana huomasin kaipaavani niitä ihmisiä, hetkiä, tekemistä, osallistumista sekä antamista... Ja huomasin lähelläni olevan paljonkin Äiti Amman kaltaisia ihmisiä, hyväntekijöitä.

Niinpä ostin kyseisestä tapahtumasta muistoksi tämän yantran, geometrisen kuvion, mitä käytetään varsinaisesti meditaation tukena. Minä en sinänsä meditoi, mutta minulle tämä muistuttakoot minulle tärkeistä asioista, hyvään pyrkimisestä, auttamisesta, onnen ja tasapainon löytämisestä.

Ja nyt tosiaan löysin sen hukassa olleen tekstin. Tuon Durga-kuvan takana lukee näin;

Durga Yantra
Durga, whose vehicle is a lion, represents strength and power, victory over obstacles, enemies, pain and suffering. She was called forth from the radiance of all the gods and demigods in a time when the god alone could not vanquish the demons.  Also known as Devi, Narayani and Sri Bhadra Kali, She is the unified symbol of all the divine forces, and thus represents a joint venture of the Universal Powers to destroy adharma (unrighteousness) and establish Dharma (righteousness).

torstai 12. tammikuuta 2012

Kylppärin seinä uusiksi

Minua häiritsee kosoltipaljon kylppärin persikkaiset kaakelit, ne kun on vaan yksinkertaisesti rumat. Olen jo tovin suunnitellut kaikenlaista saadakseni kylppäriin jotain muuta katseltavaa kuin rumat seinät (ei sillä että siellä nyt hirmuisesti tulisi vietettyä aikaa, mutta pakollisia istuntoja siellä on vaan aina välillä pidettävä).

Sain viime vuotiset synttärionnittelut tätini poppoolta hauskalla kortilla, ja siitä se ajatus sitten lähti kytemään.

(kuvan saa isommaksi klikkaamalla, niin teksi näkyy paremmin)
 
Ostin IKEAsta, Minimanista ja Clas Ohlsonilta erikokoisia valkoisia, leveitä, syviä kehyksiä pikkutauluja varten. Vaihdoin kylppärin pitkällä seinällä naulakoiden paikkaa ja kiinnitin seinälle pienen lasihyllyn kynttilöille, hajuvesille ja "tilpehöörille".

 

Kätsyistä Anna ilahdutti minua tekemällä kaksi pienintä, ja oikein söpöistä taulua. Mielestäni Audrey Hepburn on salaperäisen kaunis nainen, ja hänen kuvan halusin yhteen tauluista. Itse en nyt _ihan_ ole yhtä kaunis kuin Audrey, en ainakaan aamutuimaan, joten osa kieroutunutta huumoria oli kiinnittää taulu samalle korkeudelle vastapuolen seinän peilin kanssa ;)


Lisäksi tein kaksi taulua leimaamalla mustalla kohojauhella kauniit naisten kuvat, leimat sain lainata ihanan Mirkan varastoista. Kuvien taustat on tehty punaisen- ja ruskeansävyisillä musteilla tuputellen. Näissä kehyksissä kuvat tulivat heti lasin alle, ei kehyksen pohjalle (niin kuin esim Audrey ja pikkutaulut), joten laitoin näihin tauluihin koristeeksi perhosia, tekstit "charm" sekä "glamour" ja "timangeja" taulun lasin päälle liimaten.


Vielä vähän lisää punaisia timangeja, mitä seinällä oli jo ennestään, sekä muutamat punaiset helmet. Jatkossa tauluja voi vielä lisätä, kiinnitys on tauluteipeillä, joten kaakeleihin ei jää jälkiä ja vesieriste ei mennyt rikki. Toisesta suunnasta taulut näyttää tältä;


Miten nuo kaakelit voikin näyttää joka kuvassa ihan eriväriseltä... No oikeasti ne ovat hennon persikansävyiset, ilmeisesti jokin 90-luvun tukkuerä....

Ja siis niin, siksi tauluissa on niin paljon punaista, kun kylpyhuoneeni on muutenkin punainen,

(ylänurkassa kantakodista saatu punainen lääkekaappi, ainakin 30vuotta vanha, sain sen omilleni muuttaessa, ja sen kaveriksi kaikki muukin on muuttunut punaiseksi)

Vielä joskus kun saisin valkoisen kylpyhuoneen punavalkoisella shakkiruudukko lattialla, niin saisin nämä kaikki sitten sinne aamujani piristämään. Ja juu, tämän takia en oikein pidä punaisesta väristä vaatteissani taikka koruissani; punainen on minulle vessaväri ;)