lauantai 28. syyskuuta 2013

Koreita kynttilöitä

No niin. Joudun nyt tässä sitten ihan avoimesti tunnustamaan ja sanani pyörtämään, käsi ylös virheen merkiksi, hep! o/

Aina olen ollut sitä mieltä, että halloween on typerää jenkkiläistä hapatusta, ja vaan kaupallista kotkotusta, eikä semmotteisiin pitäisi lähteä. Suomessa on Pyhäinpäivä, jolloin muistetaan kuolleita, viedään haudoille kynttilöitä, ja muistellaan menneitä. Piste.

Nooooh. Sainpas tässä kuukausi sitten puhelun serkkuni 8vuotiaalta pojalta, joka halusi tiedustella, että löytyisikö minulta hänelle halloween kakkua? Enhän minä mitenkään voinut vastata ei, kun tämä päättäväinen nuorimies niin innoissaan asiasta tiedusteli :) Hänellä oli tarkat näkemykset kakusta, ja sovimme että toimitan hänelle sellaisen halloweeniksi. Myöhemmin vielä sovimme hänen mummunsa, eli tätini kanssa, että juhlat olisivat Pyhäinpäivänä, ja kerta juhlat järjestetään, niin niihin voisi tehdä vaikkasta mitä kaikkea kivaa - ruokia, herkkuja, juomia, koristuksia ja asuja. Ajatuksena jotain hauskaa ja ihanan karmivaa!

Olen keräillyt erilaisia eteen tulleita hauskoja halloween-ideoita Pinterestiini, tänne. Tädin olen saanut jo lähes hullaantumaan, ja vaikkasta mitä on suunnitteilla - ihan hirmuhauskaa järjestellä juhlia! :D

Mutta niin, tekin nyt sitten pääsette osallistumaan tähän hapatuksen hypetykseeni :) Ajatuksena on saada mahtavaa, ja hienoa, ja karmivaa, ja hykerryttävää, ja herkullista, ja hypityttävää, ja kaikkea! Mutta tehdä siis kuitenkin mahdollisimman paljon itse. Kaikki ideat ja ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita! :)


Ihan ekana sain idean näistä kynttilöistä. Hemtexin alessa oli valkoisia pöytäkynttilöitä, ja Sinellistä hain mustaa vahaväriä kynttilöille. Siitä sitten aloin piirrellä. Näihin halloween kynttilöihin tein toiselle puolelle erilaisia hämähäkin seittejä, ja toiselle puolelle "ei niin kivoja" haamuja :) Väriä oli helppo käsitellä, kuin liimaa olisi pursottanut, tosin itse olin malttamaton ja piirsin molemmat puolet samantien - toisen puolen piirtämistä olisi kyllä helpottanut, jos ensimmäinen puoli olisi saanut kuivua rauhassa. Mutta menihän se näinkin. Väri kuivui tasaisemmaksi ja kiiltäväksi, sekä täysin kuivaksi 12tunnissa. Voisin kuvitella, että näistä tulee hauskoja varsinkin sitten, kun kynttilät on saanut muutaman tunnin palaa - valo alkaa kajastaa kuvioista läpi, ja varsinkin haamut on varmasti hauskoja kun kynttilät lyhenee :)


Tein myös kaksi kynttilää samalla tavalla kuvioiden ystävälle, jolla on mustavalkoinen koti - näistä voi sitten aina kääntää sen puolen näkösälle, mikä fiilis milloinkin on ;)

Nämä kynttilät ole helppoja tehdä, ja erilaiset kuvioinnit onnistuvat varmasti myös kouluikäisiltä lapsilta.

torstai 26. syyskuuta 2013

In the jungle, the mighty jungle

Suosikki veljenpoikani täytti tässä taannoin 11vuotta. Siinä kyllä on mainio vekara, ilonen, reipas, sosiaalinen, hirmupohtiva, villi ja silti kiltti, sydämellinen, musikaalinen ja urheilullinen vitsailija :) Synttärilahjaksi hän toivo tältä (kummi)tädiltä nomination ranneketta, mihinkä näin aluksi tuli laatoista nimensä. Kyselin että mitäs muita laattoja saisi olla jatkossa, itse olin ajatellut jalkapalloa, nuottia, kitaraa, tms, mutta pojalla oli toki tähänkin jo selvä suunnitelma - kirjaimet O,N,P,A,R,A,S tulisi rannekkeeseen nimen jatkoksi ;)

Mutta niin, lahjan lisäksi tahdoin tehdä pojalle kortin. Olen hankkinut tämän stanssin jo aikaa sitten Paperilohikäärmeestä. Ja vaikka tämä onkin jotenkin yksi suosikeistani, niin silti en oikein ole osannut käyttää kuviota mihinkään. Poika haaveilee matkaavansa perheen kanssa joskus vielä keski-Afrikan Malawiin, ja niinpä halusin käyttää juurikin tätä eläinstanssia hänen kortissaan. Kävin hakemassa Sinellistä erilaisia tarvikkeita korttiin. Mielestäni ei ollut kuin hetki, kun joka paikassa oli jotain Afrikka-aiheista juttua. No ilmeisesti se aalto meni jo vauhdilla ohi askarteluliikkeiden :D Mutta löysin sentään jotain papereita korttia varten.


Halusin tehdä kortista vähän erilaisen haitarikortin. Leikkasin oliivinvihreästä A4-kartongista 16cm leveän palan, ja tein siihen haitarikorttia varten taitokset. En löytänyt mistään tähän hätään paperileikkurini nuuttausterää, ja niinpä tein taitokset sukkapuikolla - laitoin paperin vaakatasoon, ja mittasin sen molempiin reunoihin viivottimella valkoisen esimerkkipaperin mukaiset taitokset; ensimmäinen 3cm vasemmasta reunasta, seuraava 6cm reunasta, kolmas 10cm reunasta ja neljäs 14cm reunasta. Viimeiseen taitokseen mittasin jäljelle jäneen osuuden, ja jaoin sen kahdella, ja tein taitoksen puoliväliin. Taitokset tein siis vetämällä ja painamalla sukkapuikon sekä viivottimen avulla suorat viivat yläreunan ja alareunan mittauksien väliin. Sitten taittelin kortin haitariksi taitosten mukaan, painaen kunkin taitoksen oikein tukevasti kartonkiin.
Tässäpä selkeä youtube-video haitarikortin tekemiseen.

Stanssasin eläinboordin mustasta kartongista, ja leikkasin palat "afrikkamaisista" papereista koristamaan kortin etuosaa. Mietin kauan, että mitenkä sijoitan eläinboordin korttiin, mihinkä "haitariin" sen laitan, mutta päätin eläinten näyttävän parhaimmalta "kaukana horisontissa", ja siksi sijoitin boordin kortin taustalle. Nämä eläimet selvästikkin vaeltaa auringonlaskuun, ja niinpä tein kortin taustalle auringon.

Leikkasin keltaisesta tekstuurikartongista 16cmx15cm kokoisen palan, ja laitoin sen päälekkäin taitellun vihreän kartongin kanssa niin, että palan alareuna oli paikallaan (eli tasan aijemmin selittämäni ohjeen neljännen taitoksen kanssa). Painoin keltaisen kartongin reunaan sukkapuikolla merkin viidennen taitoksen kohdasta, ja stanssasin varovasti isoimmalla Scalloped Circles-stanssilla keltaisen ja vihreän kartongin yhtäaikaa kortin viimeiseen taitokseen asti, puoliympyräksi. Lopuksi leikkasin keltaisen kartongin oikean korkuiseksi, eli muutaman millin matalammaksi, kuin vihreä kartonki.


Tuputin keltaiselle kartongille auringonlaskun värejä eri musteilla, keskeltä alkaen pyörivillä liikkeillä; keltaista-punaista-violettia. Teippasin kartongit kiinni korttipohjaan, ensin keltaisen taustan, sitten seuraavan haitarin kiinni korttipohjaan, kompassi-paperia keskimmäiseen taitokseen ja raidallista paperia ensimmäiseen taitokseen. Lopuksi vielä liimasin eläinboordin Glossylla paikoilleen.


Taitettuna kortti näyttää sivulta tältä. Mietin pitkään, että olisinko tehnyt mustasta kartongista "heinikkoa" viimeiseen taitosväliin, eläinboordin alle. Mutta minusta tämä toteutus oli kuitenkin lopputulokseltaan tyylikkäämpi, ja siksi teippasin taaimmaisen haitaritaitoksen kiinni (vai olisiko tuo keskimmäinen... Noh, tuo mikä kuvassa näkyy kiinni teipattuna :D)


Ja tällainen afrikkalainen eläinkortti tästä sitten tuli! :)

Osallistun tällä kortilla Korttisirkuksen haaste #7, minkä aiheena on eläin. Sain tähän korttiin käytettyä myös uutta stanssia omasta BigShot-haastestani, mikä etenee hyvin hitaasti, mutta varmasti :)


Ja loppuun vielä yksi kaikkien aikojen suosikki hyvänmielen biiseistä, hirmuhyvää päivää just Sulle!! :) *awimmowe awimmowe*


tiistai 24. syyskuuta 2013

Just Little Things

Arkitaivaan Leonida oli tehnyt oman listauksen elämän pienistä iloista, kuikuillen muidenkin listauksien perään. Itse selailin Just Little Things-sivuston onnen aiheita - niitä on satoja :) Tallentelin itselleni pitkän listan pieniä elämän iloja, siis todella pitkän listan. Sitten päätin järkeistää, rauhoittaa, seesteistää ja tuoda esille ne elämän pienet ilot, mitkä saavat minut hymyilemään.

Valitsin listaani 34 ilon aihetta, kertyneiden ikävuosieni mukaan. Nämä elämän pienet ilot eivät ole nyt missään minulle erityisessä järjestyksessä, ja oikeastihan ne ilon aiheet kyllä vaihtuvat päivittäin, joten here we go.

 Olen aina tykännyt ajaa ja kulkea, öiseen aikaan matkaaminen sujuu vielä joutuisammin, kuin päivisin. 24h huoltoasemia riittää ympäri Suomen, ja CD-soitin pauhaa. Se on vapauttavaa.

 Aina niin hauskaa, hymyillyttävää, ja muistoja nostattavaa :)

 Olen aikasta huono sauna-ihminen, mutta lämmin suihku kylmälle iholle tuntuu aina rentouttavalta - voisin lutata vaikka kuinka ja kauan.

 Käsikädessä on turvallista olla, ja aina jotenkin sykäyttää, kun joku elämässäni olevista lapsukaisista ottaa kädestä jossain kulkiessamme. Jos pelottaa, niin aina voi sanoa "anna käsi", oli sitten pieni taikka iso.

 Vähän huolestuttavankin usein skippaan lounaan myöhäisellä aamiaisella. Ja epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä opin pahoille tavoille, joten joskus nautin pitkään nukkumisesta, ja siitä että saan syödä aamiaisen päivällisenä.

 Tätä minulla on viimeaikoina riittänyt, vielä kun saisin käytettyä sen parhaiten.

 Tällaiselle olmien kuningattarelle suurikin ilon aihe, jos ainaisen palamisen sijaan ruskettuukin.

 Jouluvalot, kaamosvalot, valovalot - ehdottomasti elämän pieniä iloja.

 Lienee ihan itsestään selvyys, mutta joskus hyvä muistuttaa itseäänkin.

 Olen vähentänyt juomani kahvin määrää, mutta parantanut laatua. Toimii.

Pyjamapäivät pitäisi olla ihmisoikeus. M.O.T.

Olen huomannut ruokavalio muutoksen myötä, että kuinka iso ilo onkaan syödä jäätelöä. Varsinkin kuumana päivänä. Tai oikeastaan minkä vaan päivän iltana.

Todella vapauttava tunne, ja ainoa syy tehdä to-do-listoja.

Aina niin hykerryttävää ja palkitsevaa, sekä sydäntä lämmittävää.

Aina ja joka kerta yhtä ilahduttava hetki.

Vasta leivottu pulla, juuri leikattu nurmikko ja puhdas pyykki tuoksuvat vaan niin hyvälle, sielua hivelevälle ja onnelliselle.

Muistuttaa aina hyvistä, iloisista ja ystäviä täynnä olevista hetkistä. Ja makkarasta.

 Nähdessäni tämän listauksessa, alkoi jo naurattaan :) Tää on niin mun juttu, olen täysin topsipuikko addikti. Aina ja joka kerta suihkun jälkeen.

 Minkä tahansa maskin tai teipin irroittaminen maalauksen jälkeen on niin ilahduttavaa ja jännittävääkin.

Käyn todella harvoin autopesussa, vaikka se on lapsesta asti ollut mielestäni jännittävää ja hykerryttävää. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että autopesussa pitää aina olla huoltsikalta ostetut eväät mukana :)

Ihan parhautta. Teen tämän nykyään joka aamu, vähintään vartin ajaksi.

Siis nimenomaan omien korkojen kopina. Siitä tulee tärkeä ja hyvä olo.

Kesän lapselle yksi parhaimmista hetkistä.

Olen huono nukkuja, milloin en saa nukahdettua ja milloin heräilen vähän väliä. Herkästi kukkuisin yöt, ja nukkuisin päivät. Näen myös paljon unia, välillä niin paljon, että aamulla tuntuu kuin olisin valvonut koko yön. Juurikin siksi arvostan hyviä yöunia.

Minulle käy näin todella usein, varsinkin viimeisen kymmenen vuoden osalta. Minulla on yleensä todella hyvä kasvomuisti, mutta en saa aina yhdistettyä kasvoja tapahtumiin ja nimiin. Se on häiritsevää ja välillä loukkaavaakin muita kohtaan.

 Vaikka katsonkin tulevaan, niin onnellisena kannan menneiden muistoja mukanani, varsinkin juurikin niitä, mitkä saavat hymyilemään ja nauramaan iät ja ajat.

Arvostan suuresti itsetehtyjä esineitä, asioita, lahjoja. Tykkään itse tehdä muille, ja siksi olen aina kovin otettu, jos joku tekee jotain rakkaudella minulle.

Todella, siis TODELLA vapauttava tunne. Ei edes mikään pikku juttu tykättäväksi, vaan oikein suuri.

Tykkään saada lahjoja, mutta vielä enemmän tykkään antaa niitä. Juurikin tämän takia.

Tämäkin varmasti itsestäänselvyys, mutta tärkeää laittaa tämä itselleenkin ylös -välillä pitää muistaa pysähtyä, ja nauttia.

Hyvää ruokaa, parasta seuraa, iloa, naurua ja lämpöä. Ihan parhautta.

 Voi joskus olla todella kova, ja silti rauhoittavin ääni. Joskus ei.

Aina jotenkin niin terapeuttista. Ja hymyillyttävää.

Vaikka muuttaminen onkin kovin raskasta, ja joka kerran jälkeen sanon, että ei ikinä enää, niin aina tulee se uusi muutto ja uusi asunto. Ihan parasta on tehdä siitä uusi oma koti.

torstai 19. syyskuuta 2013

Oh happy days!



Voih näitä syksyn pimentämiä kuvia, mutta tarkkasilmäsimmät ehkäpä huomaa, että talkoilimme ystävän kanssa tyttärensä 9vee syntymäpäiville lippuviirinauhoja - oh happy days!

Paperit tilattiin edukkaasti täältä, ja neiti (kohta 9vee) valitsi paperikosta 10 erilaista, kaksipuoleista paperia, kokoa 30x30cm. Irrottelin paperikosta 2-3 paperia kutakin laatua. Tein aijemmin meille pari mallia kolmioista paksummasta kopiopaperista, (pohja 17,7cm leveä, ja korkeus 21cm) ja niiden avulla piirsimme ja leikkasimme kolmiot. Yhdelle paperille mahtui aina kolme kolmiota, kun mallin vaan asetteli siihen todella tarkkaan, piirsi hennosti lyijykynällä ja leikkasi kaikki irti. Kolmistaan tässä hommassa ei mennyt kuin hetki, tai siis reilu tunti, ja se oli kaikille sopivan helppoa hommaa.


Ystäväni oli hakenut kangaskaupasta valkoista nauhaa tätä projektia varten, mutta nauha oli todella ohutta, ja hankala käyttää. Minulle onkin monen mutkan kautta eksynyt useita erilaisia kanttinauhoja kellariin, ja syvän punainen nauha olikin tähän projektiin parempi kuin hyvä!

Ystäväni sekoitti erilaiset liput keskenään nipuksi, minä silitin kanttinauhaa kaksinkerroin ja ystäväni nitoi liput kanttinauhan väliin ihan tavallisella toimistonitojalla (3-4niittiä/lippu oli hyvä). Niitit muuten piilottui hienosti punaiseen nauhaan, vaikka eipä ne niitit kyllä muutenkaan tuollaisessa lippuviirinauhassa haittaa, mutta kuitenkin ihan kiva plussa vaihtuneelle nauhalle. Lippujen väliin jätettiin aina n.8cm pätkä nauhaa, ennen seuraavan lipun kiinnittämistä - minusta siitä tulee kivemman näköinen, kuin ihan vieriviereen niitatuista lipuista. Tämäkin työvaihe meni ihan sutjakasti kahdestaan, viimeistelin nauhan yksin, ja silloin tuntui, ettei valmista tullut millään. Lopuksi vielä setvin valmiin nauhan ja niputin liput odottelemaan juhlapäivää.


Siispä 28paperia -> 84kolmiota -> yhteensä n. 8tuntia työtä -> 20metriä valmista lippuviirinauhaa. Kulut n.10e, ja palkkana mukavaa yhdessä tekemistä sekä hieno koriste ensin synttäreille, sitten 9vee tytön huoneeseen. Hyvä hyvä :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Onnekseni.


Jaahas, on taas ollut niitä viikkoja. Keskiviikkona alkanut lavatanssikurssi oli oikeinkin positiivinen yllätys, mutta sinne mennessäni huomaamani autoni "koristeltu kylki" ei niinkään ilahduttanut. Positiivisesti olin yllättynyt tekstin kirjoittaneen kultamuiskun kyvystä käyttää kaksoiskonsonantteja, vaikkakin kieliopillisesti "DADDI" onkin toki väärin... Kiersin koko naapuruston, kukaan ei ole nähnyt mitään, kukaan ei tiedä mitään, kukaan ei ole kuullut mitään, mutta kaikki kylläkin epäilevät jonkun ulkopuolisen poikalapsukaisen poikenneen läpikulkumatkalla pihaamme kirjoittelemaan vieraan ihmisen autoon terävällä kivellä, tms. Mielenkiintoista. Noh, toivottavasti näitä ei ilmesty lisää.

Onneksi on perjantai, onneksi pakkasesta löytyi sinne unohtunut jätski, onneksi ei viitsi edes sukupuolielimityttääkään - Onneksi elämä on juhla.


perjantai 6. syyskuuta 2013

Peilailua

Kun makkarin seinähyllyt kävivät tarpeettomiksi, niin nehän piti ottaa pois, ja siitäkös ei makkarin seinä tykännyt. Ei sitten yhtään. Kiviseinän laasti-pinnoite lähti alas isoinakin laattoina, paljon isompina, kuin täällä kerroin. Niinpä sitten paklasin/tasoitin/mitä lie seinän neljään kertaan, että sain kaikki reijät peitettyä. Hioin ja paklasin. Ja maalasin. Seinästä tulikin ihan hyvä, onneksi lähtökohtakin oli kosolti epätasainen :D


Mutta niin, eihän mun kodissa voi olla noin isoa, tyhjää seinäpinta-alaa, ei ei. Niinpä piti sitten vähän suunnitella jotain :) Päätin aloittaa tällekin seinälle kasvavan kollaasin.


Teippailin A4.sia yhteen, ja leikkasin niistä oikean kokoiset "kaavat", minkä avulla mallailin tauluille oikeat paikat. Tarkoituksella sijoitin koko kollaasin vähän ylös, jotta sitä on helpompi sitten aikanaan jatkaa eri suuntiin, ja erilaisilla/erikokoisilla tauluilla yms. Ja mallailtuani sopivat paikat porasin jälleen vasta korjaamani ja maalaamani seinän reijille, tadaa!


Kesällä IKEAn alelaareista löytyi tuollaisia kynttilälampetteja, mihin saa siis laitettua kruunukynttilätkin, mutta minusta nuo tuikut sopivat paremmin. Lisäksi kiinnitin seinään pari samaisesta kaupasta löytynyttä peiliä, mitä on vielä jatkossa tarkoitus tuunailla. Mutta siinä ne nyt ovat poistamassa tyhjän seinän syndroomaa.


Vielä jäi tosiaan tilaa kasvattaa tätä kollaasia, siitä sitten ajan kanssa lisää. Tänään makkariin vaihtui tummemmat verhot, päiväpeitto ja osa tyynynpäällisistäkin - se o syksy ny.