Just Little Things

Arkitaivaan Leonida oli tehnyt oman listauksen elämän pienistä iloista, kuikuillen muidenkin listauksien perään. Itse selailin Just Little Things-sivuston onnen aiheita - niitä on satoja :) Tallentelin itselleni pitkän listan pieniä elämän iloja, siis todella pitkän listan. Sitten päätin järkeistää, rauhoittaa, seesteistää ja tuoda esille ne elämän pienet ilot, mitkä saavat minut hymyilemään.

Valitsin listaani 34 ilon aihetta, kertyneiden ikävuosieni mukaan. Nämä elämän pienet ilot eivät ole nyt missään minulle erityisessä järjestyksessä, ja oikeastihan ne ilon aiheet kyllä vaihtuvat päivittäin, joten here we go.

 Olen aina tykännyt ajaa ja kulkea, öiseen aikaan matkaaminen sujuu vielä joutuisammin, kuin päivisin. 24h huoltoasemia riittää ympäri Suomen, ja CD-soitin pauhaa. Se on vapauttavaa.

 Aina niin hauskaa, hymyillyttävää, ja muistoja nostattavaa :)

 Olen aikasta huono sauna-ihminen, mutta lämmin suihku kylmälle iholle tuntuu aina rentouttavalta - voisin lutata vaikka kuinka ja kauan.

 Käsikädessä on turvallista olla, ja aina jotenkin sykäyttää, kun joku elämässäni olevista lapsukaisista ottaa kädestä jossain kulkiessamme. Jos pelottaa, niin aina voi sanoa "anna käsi", oli sitten pieni taikka iso.

 Vähän huolestuttavankin usein skippaan lounaan myöhäisellä aamiaisella. Ja epäsäännöllisessä kolmivuorotyössä opin pahoille tavoille, joten joskus nautin pitkään nukkumisesta, ja siitä että saan syödä aamiaisen päivällisenä.

 Tätä minulla on viimeaikoina riittänyt, vielä kun saisin käytettyä sen parhaiten.

 Tällaiselle olmien kuningattarelle suurikin ilon aihe, jos ainaisen palamisen sijaan ruskettuukin.

 Jouluvalot, kaamosvalot, valovalot - ehdottomasti elämän pieniä iloja.

 Lienee ihan itsestään selvyys, mutta joskus hyvä muistuttaa itseäänkin.

 Olen vähentänyt juomani kahvin määrää, mutta parantanut laatua. Toimii.

Pyjamapäivät pitäisi olla ihmisoikeus. M.O.T.

Olen huomannut ruokavalio muutoksen myötä, että kuinka iso ilo onkaan syödä jäätelöä. Varsinkin kuumana päivänä. Tai oikeastaan minkä vaan päivän iltana.

Todella vapauttava tunne, ja ainoa syy tehdä to-do-listoja.

Aina niin hykerryttävää ja palkitsevaa, sekä sydäntä lämmittävää.

Aina ja joka kerta yhtä ilahduttava hetki.

Vasta leivottu pulla, juuri leikattu nurmikko ja puhdas pyykki tuoksuvat vaan niin hyvälle, sielua hivelevälle ja onnelliselle.

Muistuttaa aina hyvistä, iloisista ja ystäviä täynnä olevista hetkistä. Ja makkarasta.

 Nähdessäni tämän listauksessa, alkoi jo naurattaan :) Tää on niin mun juttu, olen täysin topsipuikko addikti. Aina ja joka kerta suihkun jälkeen.

 Minkä tahansa maskin tai teipin irroittaminen maalauksen jälkeen on niin ilahduttavaa ja jännittävääkin.

Käyn todella harvoin autopesussa, vaikka se on lapsesta asti ollut mielestäni jännittävää ja hykerryttävää. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että autopesussa pitää aina olla huoltsikalta ostetut eväät mukana :)

Ihan parhautta. Teen tämän nykyään joka aamu, vähintään vartin ajaksi.

Siis nimenomaan omien korkojen kopina. Siitä tulee tärkeä ja hyvä olo.

Kesän lapselle yksi parhaimmista hetkistä.

Olen huono nukkuja, milloin en saa nukahdettua ja milloin heräilen vähän väliä. Herkästi kukkuisin yöt, ja nukkuisin päivät. Näen myös paljon unia, välillä niin paljon, että aamulla tuntuu kuin olisin valvonut koko yön. Juurikin siksi arvostan hyviä yöunia.

Minulle käy näin todella usein, varsinkin viimeisen kymmenen vuoden osalta. Minulla on yleensä todella hyvä kasvomuisti, mutta en saa aina yhdistettyä kasvoja tapahtumiin ja nimiin. Se on häiritsevää ja välillä loukkaavaakin muita kohtaan.

 Vaikka katsonkin tulevaan, niin onnellisena kannan menneiden muistoja mukanani, varsinkin juurikin niitä, mitkä saavat hymyilemään ja nauramaan iät ja ajat.

Arvostan suuresti itsetehtyjä esineitä, asioita, lahjoja. Tykkään itse tehdä muille, ja siksi olen aina kovin otettu, jos joku tekee jotain rakkaudella minulle.

Todella, siis TODELLA vapauttava tunne. Ei edes mikään pikku juttu tykättäväksi, vaan oikein suuri.

Tykkään saada lahjoja, mutta vielä enemmän tykkään antaa niitä. Juurikin tämän takia.

Tämäkin varmasti itsestäänselvyys, mutta tärkeää laittaa tämä itselleenkin ylös -välillä pitää muistaa pysähtyä, ja nauttia.

Hyvää ruokaa, parasta seuraa, iloa, naurua ja lämpöä. Ihan parhautta.

 Voi joskus olla todella kova, ja silti rauhoittavin ääni. Joskus ei.

Aina jotenkin niin terapeuttista. Ja hymyillyttävää.

Vaikka muuttaminen onkin kovin raskasta, ja joka kerran jälkeen sanon, että ei ikinä enää, niin aina tulee se uusi muutto ja uusi asunto. Ihan parasta on tehdä siitä uusi oma koti.

Haaveiden siivin - matkaava mieli

Ystävien facebook päivityksissä on koko kevään vilissyt matkoja ympäri maailmaa. Yksi reissaa Dubaissa, toinen Losissa, kolmas kiertää Kauko-Aasiaa rinkkansa kanssa, neljäs on suunnitellut koko kesän reissun Californiaan, Miamiin, Kuala Lumpuriin sekä Ateenaan. Facebookin perusteella ihmiset kulkee siellä sun täällä, maan päällä, ja ihaillen katselen aina kaikki heidän laittamat matkakuvat ja haaveilen! [Tai no en nyt ihan kaikkia, 60kuvaa samasta merenpoukamasta vaan alkaa yksinkertaisesti jossain kohtaa tökkiä.]

Itse olen reissannut elämässäni kosolti vähän, mutta levoton sieluni kuitenkin aina maailmalle vetää. Kantakotona meillä ei ollut tapana matkustella, loman viettoon riitti hyvin omat tutut pihat, metsät, rannat ja kaupungit. Eipä sitä silloin muuta kaivannutkaan. Kymmen vanhana pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen, kun matkasimme suvun naisten kanssa Marokon Agadiriin. Se oli jännittävää, lumoavaa, ja välillä vähän pelottavaakin. Seuravaan kerran lentelin pilvien päällä melkein 12vuotiaana, kun muutimme heimopäällikön työn vuoksi keski-Afrikkaan puoleksi vuodeksi, ja reilu kymmenen vuotta myöhemmin jälleen suuntasin sinivalkoisin siivin (myös KLM käyttää meidän värejä, ryökäleet) eteläiseen Afrikkaan, tällä kertaa määränpäänä oli Mosambik ja opinnot. Sillä reissulla tuli reissattua myös Swasimaahan ja Etelä-Afrikkaan, ihan jopa lomailemaan, käytyä niin turisti mestat, kuin paikallisten suosimat nähtävyydet.

Niinpä jollei yhtä Moskovan viikonloppua ja Kyproksen viikkoa lasketa, niin kaikki vähäiset reissuni on suuntautunut Afrikan mantereelle. Ja kyllä, minunkin matkalaukussa on matkannut kirahveja, rumpuja, patsaita ja seinävaatteita :) Niin juu, ja KLM.n lusikat, tunnustan.

Muiden innostamana olen kaivannut tänä keväänä taas enemmän maailmalle. Syksyllä suunnitelmissani on saada vihdoin päätökseen yksi tärkeä etappi, ja olen miettinyt josko palkitsisi itsensä vuosien työstä matkalla.  Kohdetta en vielä ole päättänyt, kaipaan vain lämpimään ja aurinkoon, uimaan ja herkuttelemaan. Kirkkaat Välimeren rannat ovat tällä hetkellä houkuttelevimpina mielessäni, mutta minun mieleni on kuin tuuliviiri, joten voihan se olla jotain ihan muutakin.

Tämän hetken kiinnostavimmat ja halutuimmat matkakohteet on toki moneen otteeseen listattu intermänetin ihmeellisessä maailmassa, ja hyviä vinkkejä löytyy täältä, sekä täältä, täältä ja täältä. Barcelonan upeat nähtävyydet ja Kreetan rannat minua houkuttaa, ja onneksi molemmista löytyypä vielä hyvää ruokaa... ;)

Juuh, taidan jatkaa haaveilua vanhoja kuvia hymyssä suin katsellen ja reissusta haaveillen - jos minä voittaisin miljuunia lotossa, niin sen kaupungin keskustassa olevan kauniin maalaistalon lisäksi ostaisin liput maapallon ympäri!