maanantai 25. heinäkuuta 2011

IhaNaisten viikko

Viime viikko juhlittiin monia ihaNaisia, kaikkiaan 627 000 naisella oli aihetta juoda nimpparikahvit :) Kaikista 33.sta vaihtoehdosta, minulla ja äidilläni on yksi yhteinen. Niimpä meillä on yleensä kesällä nimpparijuhlat, ja tällä kertaa kakut, piirakat, piparit, kahvit, limpparit sekä muut herkut nautittiin perheen kesken.


Nimpparikortin aloittelin jo aijemmin, edellisessä kätsyjen tapaamisessa. Leimakuva on Mirkan Tiimari löytöjä ja väritin sen Copiceilla sekä kimalleliimoilla. Perhonen on tehty Rva Kepposen lävistimellä ja väritetty samaisilla Copiceilla sekä kimalleliimoilla. Teksti on hopeinen ääriviivatarra, minkä väritin violetilla tussilla, ja samalla tussilla koristelin "tikkaukset" kortin reunaan. Tikkaukset on pieni yksityiskohta, mutta kokonaisuudessa kovinkin tarpeellinen :)

Ja tämä söpösen hempeä herkkukortti sopi mainiosti lahjakirjan kaveriksi. Äitini on todella taitava leipoja ja häneltä olenkin oppinut jo lapsena, että isotkin juhlat kymmenine tarjoiluineen järjestyy ihan vaan tuosta noin vaan! Vasta aikuisena olen alkanut ymmärtämään totuuden ;) Äiti leipoo mielellään meidän lapsien, miniän ja lapsenlapsien klassikko herkkuja, mutta kokeilee yhtä mielellään aina jotain uuttakin. Pipareista pitsikakkuun on yksi minun suosikki leivontakirjoista, ja tiedän herkkujen olevan äidinkin mieleen, jotenka ojensin tuon vaaleanpunaisen herkuttelun kortin kaverina. Äiti ilahtui kovin, ja ojensi sitten hykerrellen minun nimpparilahjan; perinteitä vaalivan leivontakirjan :D Ollaan niiiiiiin samalla aaltopituudella


IhaNaisten nimpparilahjat :)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hiljaisuus

Olen yleensä "suuna ja päänä", tartun reippaasti asioihin, teen asioita urakka meiningillä ja nautin isossa porukassa yhdessä tekemisestä, hälinästä, ilosta ja loistosta. Mutta suurien onnettomuuksien kohdalla minusta tulee pienen pienen pieni. Haluan omieni lähelle, tehdä yhdessä jotain hyödyllistä ja kertoa samalla kuinka tärkeitä he ovat, pienin sanoin ja suurin teoin. Järkytyin Estonian upotessa, samoin kävi kaksoistornien iskun yhteydessä, ahdistun suuresti kaikista maanjäristyksistä, tsunameista ja tulva katastrofeista.

Norjan joukkomurhan, tai ehkäpä oikeammin teurastuksen, uutiset ovat järkyttäneet minua kovin. En halua avata radiota, en käydä kaupoissa tai liikkua ihmisten ilmoilla, koska en halua kuulla kenenkään sanovan mitään ajattelematonta katastrofista. Eilisen vietin siskoni ja veljen perheen kanssa, maalattiin leikkimökkiä ja oltiin yhdessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan perjantain tapahtumista, kaikilla oli tarve olla läheisten kanssa.

Tänään ahdistun kaikesta, varsinkin puolessa tangossa olevista lipuista, uutisista, facebookista löytyvistä blogikirjotuksista, surusta ja tuskasta. En voi tehdä asialle yhtikäs mitään, en voi mitenkään poistaa tai parantaa sitä tuskaa minkä katastrofi on aiheuttanut. Toisaalta häpeän että mitä minä niin ahdistun, eihän se koskettanut minua. Kukaan rakkaani taikka läheiseni ei kuollut joukkomurhan uhrina, mutta jotain muuta minäkin menetin; ymmärryksen selittää tapahtunutta. Turvallisuuden tunne sai ison särön ja en pysty mitenkään selittämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä ne nuoret, heidän perheensä ja ystävänsä joutuvat nyt kokemaan. Luin Salli Saaren, Punaisen Ristin kriisipsykologiaryhmän johtajan neuvot pelon hallitsimisesta. Se ehkäpä vähän helpotti, ja auttoi ymmärtämään sekavia tunteitani ja jäsentelemään ajatuksiani. Toivottavasti se auttaa myös sinua.

Minä sytytän tänään kynttilät, palakoot ne ilta-auringon loistossa niiden kaikkien menetettyjen nuorten muistolle. Ja kun muutakaan en osannut, niin siivosin kotini, koska siivotessa ei suru niin vahvasti ahdista, ja leivoin mustikkapiirakan, se on jotenkin niin pohjoismaista, sekä lohduttavaa.


Pitäkää te kaikki huolta itsestänne ja raikkaimmistanne, halatkaa ja muistakaa kertoa kuinka tärkeitä olette toisillenne.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Konfirmaatio onnittelut

Vaikka välillä tuntuu että askartelut on koko ajan levällään keittiön pöydällä, niin valmiita juttuja ei ole juurikaan päätynyt tänne blogiin asti. Siispä välillä vähän askartelujakin :)

Työkaverini kysäisi löytyisikö minulta korttia konfirmaatiosta onniteltavalle tytölle. No ei löytynyt, jotenpa päätin sellaisen tehdä.


Pohjana valkoinen 15x15cm korttipohja, taustana vaaleanpunaista/liilaa keijukaispaperia Dovecraftin DPP Fantasy-sarjasta. Kukat, ylempi perhonen ja leppäkertut Tiimarin uusista leimasimista, leimattuna Distress Inkin Walnut Stainella ja väritettynä akvarellipuuväreillä sekä Stickles-kimalleliimoilla. (Kukkien terälehtiin väritin hennosti vaaleanpunaista, ja laveerasin ne vedellä.) Lentävä perhonen on hauskoja paperisia laaserleikekuva perhosia Sinellistä, mikä myöskin väritetty akvarellipuuväreillä ja kimalleliimoilla. Perhoset ja leppäkertut kiinnitin lentelemään kohotarroilla, tyttömäisen vaaleanpunainen nauha, ja koristeet kiinnitetty clossylla, samoin pieni rusetti mitä korostin vielä violetilla kimalleliimalla, tietenkin :) Teksti hopeinen ääriviivatarra, minkä väritin violetilla tussilla.

Minusta tästä tuli oikein kiva kortti. Olisin saattanut sommitella kortin toisin, jos varastoista olisi löytynyt pieni risti koristamaan korttia, mutta kyllä tämä mielestäni menee oikein hyvin konfirmaatiokortista ilman ristiäkin.

Ja vielä toinen kuva kortista, missä värit ovat oikeammat, mutta puiden varjot läikittävät kortin. (Luonnonvalolla kuvaamisen haasteet :))

Onnittelut kaikille kesän rippilapsille :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Hektistä heinäkuuta!

Kovin on kiiruista tämä ihmislapsen elo näin heinäkuussa :) Vaikkei itsellä olekaan lomaa, niin muilla on, ja keksivät kaikkea kovin mukavaa tekemistä, menemistä, olemista, riekkumista ja kiekkumista! Minä kun olen tämmöinen sopuli, niin pitäähän sitä päästä lauman mukaan ;)

Perinteinen Klaanin Särkänniemen reissu tehtiin viime maanantaina. Sää oli mitä mainioin, ensin paistoi ja sitten satoi. Liki kymmenen tuntia mennä viipotettiin, riekuttiin, kiekuttiin, nautittiin ja pidettiin hauskaa.

 Tärähtäneet vuoristoradassa

 Klaani Tyrskyää, nuorin 6v. ja vanhin kohta 60v. :)

 Delfiinit taputtivat lopuksi kiitokset

Meitä oli matkassa kymmenen, nuorimmainen neiti rohkea 6v. ja vanhimpana heimopäällikkö kohta 60v. Kaikki laitteet tuli kierrettyä ainakin jollain kokoonpanolla, useampi useaan kertaan. Vaikea sanoa että kuka oli reissusta eniten innoissaan, veikkaanpa että veljeni 37v. ja poikansa 8v. osuvat kärki kolmikkoon :) Tärkeintä oli nauttia, huutaa ja laittaa aurinkorasvaa, arvatkaapas minkä kohdan minä unohdin?
Nim.merk. palanut otsa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Suloisen Sunnuntain Suklaajuustokakku

Koko suloinen sunnuntai meni grillaillessa mitä mainioimassa seurassa. Vein mennessäni Nina Lincolnin suklaajuustokakun. Ja kun talon rouva karppaa, niin etsin ohjeen vähä hiilihydraattisena täältä. Meillä pohjan täytyy lisäksi olla pähkinätön, eikä siinä siis saa olla kookosta taikka manteliakaan, joten kaura- ja vehnäleiseiden sekä joidenkin terveysjyvien kanssa pohja maistui liikaa joltain urheilupatukalta taikka undulaatin siemeniltä taikka pahvilta... Joten suosittelen tekemään pohjan kylläkin perinteisesti digestivekekseistä tai jättämään pohjan kokonaan pois :)

Mutta minä teen jatkossa tämän kakun siis näin;


NINA LINCOLNIN SUKLAAJUUSTOKAKKU

100g margariinia
100g digestivekeksejä hienonnettuna
100g tummaasuklaata, 70%
Täyte;
200g tummaasuklaata, 70% [puolet voi laittaa taloussuklaata, jos tummasuklaa on liian "kitkerää"]
400g maustamatonta tuorejuustoa
1,5-2dl makeutusjauhetta
2 keltuaista
2 valkuaista
4dl vispikermaa

Leikkaa irtopohjavuuan (24cm) pohjalle leivinpaperista sopiva ympyrä ja tee pohja. Sulata suklaa vesihauteessa taikka mikrossa [suklaa voi palaa herkästi, joten mikrossa riittää 1-2min, ja suklaata kannattaa sekoittaa aina välillä], sekoita sekaan rasva pieninä paloina ja anna seoksen sulaa tasaiseksi. [Pohjaan ei kannata käyttää juoksevaa pullo-margariinia, koska silloin pohjan koostumus ei pysy kasassa tarjoiltaessa.] Sekoita seos tehosekoittimella, tai muovipussissa kaulimille murskattujen keksien kanssa tasaiseksi massaksi, ja levitä massa tasaisesti vuuan pohjalle. [Pohjaa ei kannata "lääppiä" liian tiiviiksi, koska sitten valmista kakkua on hankala leikata.] Kun pohja on valmis, niin laita vuoka jääkaappiin lepäämään täytteen valmistumisen ajaksi. Tee täyte.

Sulata suklaa vesihauteessa taikka mikrossa. Laita yhteen kulhoon tuorejuustot, ja noin puolet makeutusjauheesta sekä kananmunista erotellut kaksi keltuaista. [Keltuaiset tekevät täytteen koostumuksesta samettisen, eikä se jäädy pakastimessa hilemäiseksi.] Sekoita massa tasaiseksi nuolijalla taikka lusikalla. Lisää sekaan vähän jäähtynyt suklaa, hyvin sekoittaen. Vatkaa puhtaassa kulhossa puhtailla vatkaimilla valkuaiset kovaksi vaahdoksi, ja lisää lopuksi vaahtoon loput makeutusjauheesta [vaahto pitää silloin paremmin ilmavuutensa]. Pese vatkaimet ja kuivaa. Vatkaa toisessa (tai siis kolmannessa) kulhossa vispikerma löysäksi vaahdoksi. Lisää täyte massaan kovaksi vatkatut valkuaiset varovasti käännellen nuolijalla taikka lusikalla, ja lisää sitten massaan varovasti käännelleen myös vielä kermavaahto [täytettä ei kannata sekoittaa voimakkaasti, ettei vaahdot lätisty, vaan täyte pysyy samettisena]. Kun täyte on sekoitettu tasaisen väriseksi, niin kaada se vuokaan pohjan päälle. Laita kakku pakkaseen, ja anna sen olla siellä vähintään neljä tuntia. Kakku säilyy hyvin pakastimessa, joten sen voi tehdä jo valmiiksi hyvissä ajoin.

Tarjoiltaessa ota kakku pakastimesta tuntia ennen tarjoilua, niin se ehtii vähän sulaa. Siirrä kakku tarjoiluastialle, ja tarjoile se halutessasi kera kermavaahdon [kakku on sen verran makeaa, ettei kermavaahtoa tarvitse makeuttaa].


Nauti hyvässä seurassa kahvin ja mehun kanssa

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Neiti 6v. synttärikortti


Tämmöisen söpösen kortin tein ja vein siis eilen neiti 6v.lle. Arvata saattaa, että hän on meidän pikku-balleriina :) Kaunis leimakuva on leimattu Mirkalta, perhoset tehty Marthan leikkurilla, mitä lainasin Rva Kepposelta. Perhoset ja kuva väritetty Copiceilla sekä chalkseilla, ja koristeltu kimalleliimalla, koska koskaan ei voi olla liikaa kimalletta :) Taustapaperi ihanasta DCWVn The Blossoms & Butterflies-paperikosta.

Söpöistä heinäkuun alkua kaikille, ja iloista tätä viikkoa!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Loma toisilla, kesä kaikilla!

Vapaa viikonloppu osui mitä mainioimpaan kohtaan :) Perjantain klo 23 ja maanantain klo 07 väliin mahtuu monta tuntia tehdä kaikkea hyvää!

Lauantaina suuntasin kohti piäkaupunkia. Vieläkin pidän siitä vapauden tunteesta, kun voi napata eväät mukaan joltain maamme sadoista huoltoasemista ja ajella pitkin kaunista Suomea. Radio raikaa, ja itse saa laulaa juuri niin lujaa, ja juuri niillä sanoilla kun haluaa, aurinko paistaa ja asfaltti rullaa alla :)

Auto pysähtyi tällä kertaa söpöiseen pihaan Espoossa. Päivä oli mitä kuumimmillaan, joten loisto idea oli pakata luut takaisin ilmastoituun autoon, ja suunnata hetkeksi ihmettelemään Askartelu Amaliaan. Maltillisten (??) ostosten jälkeen palattiin söpöisen pihan taloon, ja aikamme kahviteltuamme (ja juoruiltuamme) ryhdyimme tosi toimiin, askartelemaan!

Kepeästi voin ajaa sen 150km päästäkseni puuhastelemaan mukavassa seurassa, ihailemaan muiden luovuutta, höpisemään, nautiskelemaan, olemaan. Omat tuotokset jäivät kovin vähäisiksi, mutta muut olivat sitäkin tuottavampia. Ja mahtavan sotkun saimme ainakin aikaan :))




Iso KIITOS aivan huippumainiosta lauantai-päivästä ja 12tunnin askaroinnista Mirka, Rva Kepponen, Leonida ja uutena tuttavuutena piipahtanut Hanna! Erityis kiitokse Mirkalle, henkilökohtaiselle GPS:lleni :) Vieläkin olen sitä mieltä, että onko se nyt niin nöpönuukaa ajaako sitä Kehä I:stä länteen vaiko itään... Ihan kivasti pääsee Espoosta Töölönkin kautta kolmostielle ja kohti kotia!
*on vieläkin _todella_ ylpeä itsestään...*

Lauantain ja sunnuntain väliin mahtui siis paljon ajettuja kilometrejä sekä yöuinnin rauhoittamaa unta. Sunnuntai olikin sitten mitä suloisin veljen tytön 6v. synttäreillä.

Kälyni on ehta emäntä, jonka järjestämät kekkerit ovat aina niin herkullisia sekä mukavia. Eikä tuossa muussakaan suvussa mitään vikaa ole, joten ihan ihanaahan se on viettää koko päivä omiensa kanssa. Minä vein neidille lahjaksi pari erilaista askartelusettiä sekä kortin. Muita suosikkilahjoja oli yllättäen myös vaarin ostama vaaleanpunainen olkalaukku, mikä oli täys oikeita työkaluja, sekä kummitädin antamat lasten kangaspuut. Neiti 6v.llä on nyt sitten parempi työkalusetti kuin monesta kodista löytyykään, ja myös Isoveikka innostui kovasti kangaspuista; niitä pitäisi ehdottomasti markkinoida myös pojille!

Lahjuksia ja yhdessä askartelua

Isoveli kutomassa mattoa.

Ja taaskaan kukaan ei muistanut kuvata herkkupöytää, ennen kuin suuri osa herkuista oli tuhottu :) Mutta koko päivä meni synttäröidessä, ja nyt voikin hyvillä mielin painua untenmaille; 

Tervetuloa uusi viikkoa, vanha viikko kohteli minua oikein hyvin, ihanasti, herkullisesti, onnellisesti, ystävällisesti ja rakkaasti! :)

perjantai 1. heinäkuuta 2011

mistä näitä senttejä tulee???



En kyllä ymmärrä, mistä kummasta näitä senttejä vaan tulee ja tulee näin kesällä... Ihanata, onnellista, kesäistä ja herkullista viikonloppua kaikille! :D