maanantai 24. joulukuuta 2012

24 Onnellista joulua! ♥


Hyssss, hiljaa, kuuletko sen?
Hiljalleen leijailee timantit talven.
Lumi on peittänyt maat ja mannut, 
kauniin peiton tienoo saanut.
- Tahdon toivottaa onnellista ja hyvää joulua,
ensi vuonna minä taas käyn koulua!



Kaunista, iloista, herkullista, lämmintä, muistorikasta, 
rakasta sekä onnellista joulua kaikille teille lukijoille, 
voikaa hirmuhyvin  

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

23 Tämän vuoden joulu ♥

Tämän vuoden joulu tuli vähän varkain. Vaikka olen tehnyt vaikkasta mitä, niin pitihän minun vielä monta juttua tekemän. Mutta niin vain kävi, että uudet pipariverhot paistuvat vasta ensi vuonna, samoin viimevuoden ensimmäinen piparitalo on jäämässä ainokaiseksi, ja piti minun tekemän siitä samasta piparitaikinasta puuhun uusia lintujakin, mutta jäi sitten nekin toiseen kertaan. Iso osa suunnitelluista joulukoristeista jäi ripustamatta, ja mustikkahilloke keittämättä.

Mutta ei sen niin väliä :) Äiskä on onnesta soikeena, kun siivosimme ja joulutimme hänen kodin. Kälyn selkä on vähän parempi, ja huomenna pöytään kannetaan niin kinkku kuin kalkkunakin. Kaikkea löytyy, ja kaikkea on.

Huomenna kuunnellaan joulurauha äidillä kahveja siemaillen, siitä sitten haudoille viemään kynttilät ja veikkaloisille nauttimaan ihanasta joulusta kera siskoloisten ja äidin.

Tiettekö mitä? Minä olen aina ollut joulut töissä tai sairaana, ja ensimmäistä kertaa varmaan viiteentoista vuoteen minäkin saan pakata pyjaman matkaan, ja lähteä rakkaitteni kanssa nauttimaan joulusta. Voi mua hirmuonnellista ♥ Tänään minun kotiin laskeutui joulurauha.















Ja kappas vaan, se on täällä,
ja on sillä pyhätamineet päällä.
Puuttuu siitä jotain uutta,
vaan tarvinneeko tuota.
Perinteitä on monen monta,
on kynttilää, valoa ja paljon lunta.
Tonttuilut alkaa olla tonttuiltu,
ja lorut multa loruiltu.
Toivottavasti teitä joitain hauskuutin,
hämmästytin ja nauratin.
Ilolla joulua vastaan ottaa Haltiakummi,
tuo nuori likka, ei mikään mummi.
Huomenna se romppeet mukaan pakkaa,
ja kassit, peitot, lahjat autoonsa nakkaa.
Lähtee luokse sukulaisten,
niiden onnellisten ja rakkaiden ♥


*1. yö jouluun*


lauantai 22. joulukuuta 2012

22 suklaakirsikat

Ja lisää Dan Sukkerilta kokeiltuja reseptejä. Nämä valmistuivat myös ripeästi, mutta minulla oli niin vähän kirsikoita, että en ole vielä ainuttakaan raaskinut maistaa :D


SUKLAAKIRSIKAT

n.200g coctailkirsikoita (ei löytynyt varrellisia)
n. 1dl tomusokeria
200g taloussuklaata
1rkl oivariinia
0,5dl kuohukermaa.


Siivilöi kirsikat sokeriliemestään, ja kippaa ne leivinpaperilla suojatulle tarjottimelle. Ripottele päälle tomusokeria viemään kirsikoista kosteutta. Voit myös pyöritellä kirsikoita tomusokerissa, että ne on kauttaaltaan sokeroitu - suklaa tarttuu niihin sitten paremmin.

Laita mikron kestävään kulhoon suklaa palasteltuna, oivariini ja kerma. Kuumenna mikrossa 1-2min, välillä sekoitellen. Sekoita suklaamassasta tasaista. Dippaa kirsikat siihen yksitellen, grillitikkua apuna käyttäen. Voit välillä kuumentaa seosta uudestaan, jos se kerkiää kovastikkin jähmettyä. Laita suklaaseen dipattu kirsikka pieneen karkkivuokaan, ja valmiit kirsikkakarkit jääkaappiin jähmettymään. Suklaapinta ei kovetu, vaan se jää kinuskisen pehmeäksi. Säilytä jääkaapissa, ja nauti hyvässä seurassa :)


Kirsikoita ja suklaatia,
sen täytyy olla herkkua!
Josko noita kävis salaa maistaa, 
tuskin tuo niiden määrää muistaa...
Ai niitä kolkytkolme onkin,
kyl se huomaa jos mä ronkin.
Sitä vaan tässä vielä mietin,
että miksi tuota suklaata pitikin
noin kauheasti olla?
Pakkohan ne loput oli nuolla,
ja taas kasvoi vatsamakkara tuolla.


*2. yötä jouluun*

perjantai 21. joulukuuta 2012

21 joulun muistamisia

Tänään tipahti luukusta viimeiset kortit, mitkä kerkesivät ennen joulua. Joulukorttien kirjoittaminen on toisille se pakollinen paha, ja toisille se mikä tuo joulun. Minä kuulun niihin, joka aidosti on onnellinen jokaisesta postin kantamasta joulun toivotuksesta :) 18vuotiaasta asti olen itse tehnyt joulukortit, toki muutamana vuonna välivuottakin pitänyt, ja näin todennut ettei siitä pidä ressiä ottaman.

Tänä vuonna minä sain tällaisia ihanuuksia;


 Osa itse tehtyjä, osassa kuvia itse tehdyistä :D ja osa muuten vaan lämmöllä valittuja. Tätini oli kirjoittanut hirmuhauskan ja sydämellisen joulurunon, missä oli mainioita riimipareja. Sitä en tässä nyt valitettavasti tohdi ilman lupaa julkaista, ja voishan se olla että tuo tänne runoileva tonttu saisi jonkin traumankin... Mutta sen verran voin kertoa, että suosikki riimiparini oli kohdassa " kokoontuis useammin tämä allianssi, ennen kuin kutsuu kalmantanssi."

Minä vein joulumuistamisiksi muutaman purkin tuota punasipulimarmeladia, ja kälylle uuden jouluverhon. Näin hauskaa tonttukangasta, mikä ei ollut tavallista, nostalgista tai punaista. Ei, tämä oli jotenkin rokimpaa, ja hyvin muusikko perheeseen sopivaa.



Tätä tässä yksi aamu heräsin ompelemaan, samalla kun pyykkäsin äidin peittoja ja tyynyjä ja pohdin lahjalistaa... Oli hetkellisesti tosi kiltti ja sädekehämäinen olo :D


Jouluna saa muistaa monia,
ystäviä, rakkaita, kaikkia omia.
Pienistäkin jutuista tulee niin iloiseksi,
että sydänkin muuttuu hymyileväksi.
On se sitten kortti, kynttilä, kukka,
sinappipurkki tai villasukka,
niin jos jotain ihanaa taitaa,
ja sen ilolla antaa,
niin paljon se onnea kantaa 


*3. yötä jouluun*

torstai 20. joulukuuta 2012

20 Lumihiutaleita


Lumihiutaleiden leikkaamisessa on jotain meditatiivista, ja ainakin minä siitä kosolti paljon pidän. Opin vuosia sitten leikkaamaan lumihiutaleita, ja niissä on vain yksi sääntö;
mitä enemmän leikkaa, niin sitä pitsisempiä niistä tulee.

Tässäpä ohjeet kuusisakaraisen lumihiutaleen taitteluun ja leikkaamiseen. Minä käytin 9cm x 9cm kokoisia neliöitä, ja ihan vaan siksi että niitä saa A4:sta leikattua kuusi :)

Taittele neliö puoliksi, ja merkkaa suorakaiteen keskikohta, 2/4 taite, taitoksella.
(1.taite kuvassa alareunassa)

Taita vasen alakulma yläreunaan, kuvitellun 3/4 taitteen kohdalle.

Taita myös oikea alakulma yläreunaan, kuvitellun 1/4 taitteen kohdalle.

Taita saatu leveä kolmio vielä reunat vastakkain. Tee taitokset tarkasti, niin lumihiutale on helpompi leikata. Leikkaa kolmion yläreuna suoraksi tai kaarevaksi, taitteiden mukaan. Leikkaa lumihiutaleet haluamallasi tavalla, alla olevassa kuvassa muutama esimerkki [saat kuvan isommaksi klikkaamalla.] Leikkele hiutaleita haluamasi määrä, avaa taitokset varovasti ja laita lumihiutaleet prässääntymään paksun kirjan väliin. Kiinnitä hiutaleet ikkunaan haluamallasi tavalla, minä käytin pienen pienen palan sinitarraa :)


Taittaa, kääntää, vääntää,
leikkaa, klipsii ja säätä.
Niin jo tulee tosi tosi hianoja,
pitsisiä sekä oikein kauniita,
lumihiutaleita on monenmoista,
vaan ei yhtään samanlaista.


*4. yötä jouluun*

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19 Punasipulimarmeladi

Olen tänä jouluna tyystin innostunut noista Dan Sukkerin reseptisivuista ja löytänyt sieltä monta mielekästä, kokeilemisen arvoista juttua. Kaikkeen ei rajallinen aika riitä, mutta tämä nopean kuuloinen punasipulimarmeladi vaikutti ehdottomasti toteutettavalta.

Muutin vähän reseptiä, kun osa aineksista loppui kesken kaiken keittelyn, ja niinpä minä tein sen näin;


PUNASIPULIMARMELADI (n.1,5litraa valmista marmeladia)

n. 1kg punasipulia (kuorimisen ja pilkkomisen jälkeen sipulia jää n.800g)
2dl vettä
3,5dl punaviinietikkaa
0,5dl tummaa balsamicoa
3,5dl Hillo-marmeladisokeria
0,5dl ruokokidesokeria

Etsi sopiva määrä hillopurkkeja ja tarvittaessa kiehauta ne puhtaaksi, anna purkkien ja kansien jäähtyä. Teroita hyvä veitsi, laita leikkuulauta kylmää vettä valuvan vesihanan viereen, ja ala kuorimaan sipuleita. Silppua kuoritut sipulit ja laita silppu isoon kattilaan. Kaada sekaan vesi, punaviinietikka ja balsamico. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna kiehua kannen alla 5-8min. [Etikasta tulee hirmuinen pössis, joten liesituuletin on enemmän kuin suotava aparaatti.] Lisää joukkoon sokerit, ja kypsennä vielä 10-15min, aina välillä hämmentäen.


Anna seoksen jäähtyä vartti, ja annostele se hillopurkkeihin, sulje kannet hyvi. Säilytä valmista marmeladia jääkaapissa, ja tarjoile kinkun tai kalkkunan kaverina.


Etikkaa ja sipulia,
vettä ja sokeria.
Ei se ole sen vaikeampaa,
ja silti tulee kinkusta herkumpaa.
Vaan on tätä keitellessä melkonen pöhinä,
silmät vuotaa ja käy hirmuköhinä.
Se toki vaan lisää joulumieltä,
vaikkakin kuumana varmasti polttaa kieltä.


*5. yötä jouluun*

tiistai 18. joulukuuta 2012

18 Tonttuilua

Äiskä tosiaan pötköttelee kirurgian osastolla toipiloiden vatsaansa, ja potien ihan hermeettistä jouluressiä; kotona karmiva kaaos, siivouksen piti alkaa maantaina ja joulun laiton, niin jo menee ihmisen aika hukkaan maatessa.

Niinpä me siskon kanssa kiillotettiin sädekehät ja kasseissa siivoustököttejä sekä pakastepitsaa hiippailtiin itsemme äidille. Toisten nurkkia on muuten hidas siivota. Omassa kodissa on aina tietty järjestys miten edetä, ja tietää mitä on viimeksi tullut siivottua jne, mutta toisen kodissa on vain edettävä ekasta nurkasta vikaan, ja pyyhittävä kaikki mitä siihen välille osuu. Lisäki äitimme on päätä lyhempi kuin me, todellinen hukkapätkä :), niin korkealta löytyi lisää siivottavaa.

Mutta niin tuli jynssättyä kylppäri, keittiö ja parvekekkiin, imuroitua koko koti, pyykättyä kaikki pesukoneen kestävä ja cillit bang puhdisti loput. Hiippailimme kellarista joulukoristelaatikot ja käsittämättömällä logiikalla löysimme myös joulukuusen valot :D Kasasimme kuusen (äiti on vihdoin myöntänyt olevansa hirmuallerginen kuuselle, ja antanut periksi perinteistä), koristelimme sen ja koko kodin.


Maailmalta kotiutuneet koristeet

Kantakodissa on muuten hauskoja joulukoristeita, niitä mitä siellä on aina ollut, ja mitä siellä aina kuuluu olla. Niitä mekin tohkeissamme ripustimme oikeille paikoille. Liki 10tuntia siinä meni, mutta vihdoin sai tontut valmista jälkeä. Ja tonttujahan ne oli, kun niitä oli kaksi liki samannäköistä, ja ne oli loppupeleissä ihan punasia...

Vuosien aikana lisääntyvät tuikkutalot ja tontut

Veikan ensimmäisenä jouluna taloon saapunut tonttu, mikä on tuonut joulun tullessaan jo 38vuotta.

Mummun aikoja sitten tekemät ikkunatontut.

Jynssäystä, hinkkausta, tamppausta,
raivausta, siivousta ja joulutusta.
Hikihän siinä hommassa tuli
posketkin ihan punasena oli.
Mutta iloista taisi silti olla touhu,
ainakin hykerryttävää oli likkojen nauru.


*6. yötä jouluun*

maanantai 17. joulukuuta 2012

17 ottaisko vähän suklaatia...


Maanantai meni toipuessa viikonlopusta, sohvannurkassa kera suklaan, kaukosäätimen ja kutimen. Samalla toki kirjoittelin to do-listaa, mutta en pitänyt asian suhteen mitään kiirusta. Kunnes äiti soitti että veisitkö hänet lääkäriin. Ja niin alkoi tämäkin joulu kuulostamaan meidän perheen joululta;
käly makasi lattialla potien totaalisesti jumissa olevaa selkää, äiti makasi kirurgian osastolla potien suolistotulehdusta ja 230 tulehdusarvoa, minä podin päänsärkyä, ja meidän opet potivat syyslukukauden kiireisintä viikkoa. Hengitin todella syvään, ja otin vielä toisenkin suklaan.

En olekkaan tainnut kertoa teille meidän joulujen pikkukatastrofeista? Tässä istuessa mieleeni tulee muutama. 

Vuonna 1983 heimopäällikkö oli ensimmäisellä pitkällä ulkomaan komennuksella, me siskon kanssa neljän vanhoja ja veli yhdeksän. Oli ihan hirmutalvi, lunta tuli niin että autosta meni katto sisään. Äitistä tuli melkoinen sissi sinä talvena, ja naapurin vanha vaari auttoi monesti lumitöissä.

Vuonna 1988 olimme siskon kanssa 9vuotiaita. Joulukuun alussa maailma tärisi liitoksistaan, ja heimopäällikkö lähti kasaamaan sitä. Lentoa edeltävänä iltana äiti liukastui, ja nilkasta meni nivelsiteet poikki. Lisäksi Suomessa oli silloin yleislakko - telkkarista ei tullut juuri mitään. Siinä alkoi olla jo katastrofin aineksia; isä kaukana maailmalla, äiti konkkas kipsin kanssa kolmikerroksista taloa ja meillä ei niin mitään tekemistä. Joulu oli lähes peruttu. Kunnes viikko ennen joulua isän työkaverit ja perhetuttumme tulivat kylään kera herkkukorin, joulukuusen ja useiden siivoukseen tarkoitettujen käsiparien. Täti kutsui meidän koko konkkaronkan maalle joulun viettoon, ja se oli yksi hienoimmista jouluista se!

Muistan myös joulun 2003, olin ollut leikkauksessa ja aika huonossa kunnossa, kun sairastimme koko porukka peräperää rota-viruksen. Onneksi jouluksi kylppärikin oli siivottu perusteellisesti, niin oli mukavampi nukkua siellä lattialla ja käydä aina välillä oksentamassa. Se oli melkosen tyhjentävä joulu se.

Jouluna 2004 koko maailma taas järisi, ja sen joulun muistaa varmasti monet.

Viime vuonna, jouluna 2011, tapanin myrsky katkaisi sähköt tädin luota maalta, mihin olimme menossa koko suvun voimin juhlimaan. Niinpä laatikot lämmitettiin naapurin leivinuunissa ja heimopäällikkö keitti perunat lämpölaukussa maalle kuljetettavaksi. Kaivo oli myös sähköistetty, joten vessat oli käyttökiellossa, mutta tarvittaessa tehtiin autoretkiä naapurin huussille, pissillä sai käydä hyytävässä myrskyssä talon nurkalla. Siellä me laulettiin ja naurettiin kynttilänvalossa, villasukat jalassa, ja annettiin vattenfallille isot aplodit kun lopulta koetti valkeus.

Joten kuhan kaikki on läsnä, ruokaa riittää, edes jotakin valoa on, ja suklaata riittää, niin kyllä me nyt yksi joulu juhlitaan mennen tullen onnellisesti tosta noin vaan!


Jaahas, niin potee yksi selkää,
ei saa jalkaan kenkää.
Toisella vaivaa maha,
ei auta siihen saha.
Parilla taitaa olla ressiä vähän,
ei rienata niitä nyt tähän.
Vaan kyllä se tästä muuttuu iloksi,
jahka tontut käy taloksi,
ja tiimi muuttuu suvuksi!


*7. yötä jouluun*

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

16 Kotoistettu puurojuhla

Yökyläilijöitä tultiin tänään hakemaan, ja samalla oli hyvä vähän kahvitella sekä puurotella. Minä pyöräytin aamusta pullataikinan tämän hirmuhyvän pullataikina-ohjeen mukaan. Taikina sai kohota rauhassa aamupalan ajan. Jaoin taikinan kahtia, ja toisesta puolikkaasta muksut tekivät pullapoikia, -etanan ja pitkon. Lopusta taikinasta minä pyörittelin pikkupullia, mitkä heti paistamisen jälkeen voitelin sulalla voilla ja dippasin haarukan avulla sokeriin.


 Ja minä en muistanut kaivaa kameraa esille siinä kohtaa kun muksut tekivät leipomuksia, enkä siinä kohtaa kun pullat oli valmiit, vaan vasta siinä kohtaa kun niistä oli jo puolet syöty :)

Aikuisia odotellessa, siis niin vanhempia kuin minuakin, muksut keksi tehdä kirjainhelmistä ja puuhelmistä rannekoruja ja avaimenperiä. Siinä ne viihty lattialla tovin jos toisenkin miettien erilaisia sanoja, mihinkä jäljellä olevat kirjaimet riitti. Omat nimikorut tehtiin ensin, lisäksi vanhemmat saivat "mum"-avaimenperän, "ACDC"-avaimenperän, "Beatles on paras"-avaimenperän, "Foo Fighters on paras"-rannekorun (mikä alla olevassa kuvassa on vielä suunnitteluvaiheen avaimenperänä) ja "Maailman napa"-avaimenperän. Mistä tosin piti tulla "Maa kutsuu"-avaimenperä, mutta kun teet loppui kesken.... :)


Ja vihdoin aikuiset tuli, ensin vaari/iskä hakemaan pikkupikkusiskoja, ja hälle keitettiin kahvit ja tietenkin ylpeänä esiteltiin kaikkia viikonlopun aikana tehtyjä juttuja. Sitten tulikin jo siskoni ja lankomiäs sekä äitini, sekä hetken päästä iskä/veli ja äiti/käly, jotka eivät meinanneet päästä ovesta kunnolla edes sisälle, kun jo oli pikkuihmisten toimikunta innoissaan esittelemässä tuotoksia. Kälyn selkä oli äkillisesti jumahtanut eilen niin pahasti, että raukka pötkötti koko vierailun olkkarin lattialla. Sinne me vietiin sitten tyynyn ja peiton lisäksi glögiä ja pullaa. Rehveli :) Tänään tosin vointi oli jo parempi, kun eilen tuo vielä joutui liikkumaan ambulanssilla.

Kahvitarjoilua tyttö 7v.n kuvaamana

Ja siis hommahan meni jälleen sutjakasti, paitsi että meikä unohti keittää sen puuron! Rupesin lataamaan kahvinkeitintä, ja mietin että keitänpä kahvit, hmmm keittää, jumankavita KEITTÄÄ!! 

Kaikkea tarjottavaa toki oli tavoilleni uskollisena paljon, joten meinasin että josko sitä sitten pipareita, juustoja, hilloja ja muita, sekä sitten kahvetta ja pullaa. Mutta poika 10v. totesi alahuuli väpättäen ja lähes kyynel silmässä, "mutta kun sä _lupasit_ sitä puuroa!" ja niin täti alkoi keittää riisipuuroa neljästä litrasta maitoa. Kivasti kului sekin 1,5tuntinen - juustot jätettiin jääkaappiin odottamaan varsinaista joulua ja muut aloittivat jälkiruokakahveista, pullista, glögeistä ja suklaista, meikän hämmentäessä siinä vieressä isoa puurokattilaa. Välillä kävin pikasesti jutustelemassa kälyn kanssa olkkarin lattialla, ja sit taas hämmentämään. Mahtava joulumeisinki :D))

hämmennystä tyttö 7v.n kuvaamana

Niin tuli pullat sekä puurotkin syötyä, ja kaikki palautuivat omiin koteihinsa. Joten olipahan taas hirmuonnistunut viikonloppu askarteluineen, iloineen, nauruineen ja kekkeröinteineen. Kyllä se vaan niin on, että hyvä suku on parhautta :) Ja ei, en osaa sanoa, että onko se aijemmin tekemäni juustokakku kuinka hirmuhyvää. Noup, sekin meinaan unohtui pakastimeen... Taidanpa viedä suvun joulun viettoon juustojen, keksien ja tykötarpeiden lisäksi myös juustokakun :D


Kun tekee, touhuaa ja häslää,
laittaa, pohtii ja sählää,
niin ei lienee ihmettelemistä,
että pikkasen esiintyy unohtamista.
Mutta onpas kuulunut taas riemua ja iloa,
herkkuja mussuttaneet monta kiloa.
Oli pullaa, puuroa, pötköttelyä,
koruja, intoa ja ihastelua.
Kerrankin kylässä oli koko kööri,
mainiota sukua on tuo ..... ;)


*8. yötä jouluun*

lauantai 15. joulukuuta 2012

15 Joulu askarteluja

Sain veljen lapset, poika 10v sekä tyttö 7v yökylään, ja pyysin myös pikkupikkusiskot mukaan askartelemaan. Päivä aloitettiin lounaalla, notta jaksettiin ryhtyä hommiin! Alan ymmärtää miksi äitini on aina niin iloinen kun me lapset käymme hänen luonaan syömässä - pussillinen The Simpson's makarooneja (500g) ja iso pannullinen jauhelihakastiketta hävisi hetkessä lautasilta :) Ja kahvien sekä pipareiden jälkeen me sitten alettiin!


Ekana koristeltiin joulukranssit, mitkä voi laittaa oveen taikka ikkunaan. Kukin sai valita haluamansa pohjan, kieputtaa siihen haluamansa nauhan ja somistaa kranssia haluamillaan koristeilla ja kiinnittää ne kuumaliimalla. Olin oikein yllättynyt kuinka hyvin muksut osasivat ihan itse sommitella, suunnitella ja tehdä. Joihinkin juttuihin kysyivät mielipidettäni että kannattaako laittaa vai ei, ja nuorimmaisen ohjeilla kieputin apuna ison ruusukkeen kranssiin, mutta muuten ihan itse kyllä kaiken tekivät! Ja hei, on se onni että täti/siskolla on kaiken muun lisäksi kolme kuumaliimapistoolia :)

Näin valtavan hienoja niistä sitten tuli!!

Tyttö 13v.n tekemä "juhlava kranssi" (minusta ihan huiput värivalinnat - erilaista joulua!)

Tyttö (kohta) 12v.n tekemä "kaunis kranssi" (tuon sydämenkin tyttö keksi itse tehdä rautalangasta ja punaisista helmistä - minusta ihan mahtavaa!)

Poika 10v.n tekemä "rauhallinen kranssi" (huomaa sydänten kimalleliimakoristelut - ovat kuulemma miesten tyylin tehty, ja vaati huomattavaa pohdintaa.)

Tyttö 7v.n tekemä "jouluinen kranssi", minkä värit kamera valitettavasti kylmentää. (Minusta todella kauniisti sommiteltu kokonaisuus.)

Ja kranssien lisäksi tehtiin me muutakin. Tai siis lapset teki :)  Mekällä kun aika livahti ruuanlaittajana, tiskaajana, roudarina, askarteluohjaajana, siivoajana, logistikkona, rauhanturvaajana, kaukosäädinvastaavana ja kuvaajana, noin niin ku ainakin ;) 


Mutta niitä muita juttuja, nämä mukelot tykkää neulahuovuttaa, niin tehtiin sitten styroksikartioista kuusia ja tonttu. Lisäksi Tiimarista löytyi tuommoiset hauskat massapallo-lumiukko askartelusetit. (Yhdessä setissä kahden lumiukon tarvikkeet, ja hyvät selkeät ohjeet, mitä lapsi pystyy ihan itsekkin pitkälti seuraamaan.) Haettiin myös päivällä aijemmin vaari/iskälle kuusi, ja veljenpoika nappasi siltä reissulta tuon oksan pätkän minulle kuuseksi, minkä hän haluisi koristella itse :)

Takana poika11v.n koristelema kuusi, kera kimallekuumaliimalla tuunatun latvatähden, metallilangalla koristelluin olkitähdin, valkosella maalilla ja hileillä koristelluin kävyin sekä paljetti nauhoin. Myös muutama pieni piparkakkumuottikoriste ja kimalle pallo pääsivät kuusta kaunistamaan.
Edessä Tyttö (kohta) 12v.n huovuttama kartiotonttu hiippalakin kulkusineen, ja hänen tekemät lumiukot.

Edessä tyttö 7v.n tekemät lumiukot ja pieni huovutettu luminen kuusi, missä joulun kunniaksi vielä itsetehtyä koristenauhaa (hopealanka+välihelmet). Takana poika 10v.n huovuttama iso luminen kuusi, ja tyttö 13v.n vihreällä huovalla tekemä kartiokuusi.

Eikö ookkin kaikki ihan hirmuhienoja!!!!


Päivä oli niin kiva, että pikkupikkusiskotkin päättivät jäädä yökylään. Iltapalaksi vedeltiin iso kasa texmex-herkkuja, ja nyt kuuluu jokaisen neljän peiton alta tasainen tuhina 

Onpas tänään ollut vilskettä ja vilinää,
kuulunut naurua, intoa sekä kilinää.
Tarvittiin siiheen palloja, hileitä, nauhoja,
kartioita, helmiä sekä kransseja.
Vaan valtavan hieno on lopputulos,
ei meinaa saada tonttu sanaa ulos!
Sillä hämmennys on niin suuri;
vaik on väki vielä nuori,
paitsi toki tuo tätimuori,
niin tosta noin vaan ne kaiken teki,
ja valtavan hianoa syntyi heti!


*9. yötä jouluun*