perjantai 17. helmikuuta 2012

Tule tule, miks ei se jo tule?

Meinaan kevät. Minä kaipaan kovasti jo kevättä, sen valoa, ääniä ja kaikkia uudeksi syntyviä.

Tänään oli viikon ainoa vapaapäivä, minkä vietin tienpäällä hirmuisessa lumisateessa sekä möyhössä, poiketen tapettikaupassa, Ikeassa, siskolla ja Ideaparkissa. Sanomattakin lienee selvä, että homma lähti lapasesta Ingvarin kaupassa. Kattilat ja paistinpannu meni uusiksi, samoin nukkumatyynyt. Ruuan sekä unen lisäksi nainen toki tarvitsee myös valoa, joten lukulampun lisäksi isoon siniseen kassiin päätyi myös kynttilöitä. Olen parantumaton.

Olettekos muutes kokeilleet Ikean pakastealtaan lättyjä? Ne oli Ingvarin ainoa herkku missä ei ollut pähkinää/mantelia/kanelia, joten ostin niitä mustikkahillon kera siskolle viemisiksi. Ihan hirmuhyvejä ja käteviä, vartissa tuli 15lättyä uunissa, ilman käryä ja kuuman uunin vieressä päivystämistä. Ja toki Ingvarin tyyliin, halavalla.


Mutta nyt minulla on niin kova nälkä, ja niin kova kevään kaipuu, ja niin kova väsy, että en vieläkään saanut tehtyä risottoa mitä on pitänyt tehdä jo monta päivää, vaan tein pikawokkia pakastevihanneksista, rusinoista, nuudeleista, kalakastikkeesta, hunajasta, soijasta sekä katkaravuista kera risottoon tarkoitettujen parmesaanin ja rucolan. Vapaapäivän kunniaksi lasillinen Nederburgin Sauvignon Blancia, mikä toki on punaviinilasissa kauneimmillaan ;) Vihreä ja keltainen tuokoot kevään mahdollisimman pian!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystäviä toisillemme

No jaa, toisten mielestä tämä ystävänpäivä on maailmalta tullutta höpönpöpön kaupallista huttua, toisten mielestä taas yksi ihanista juhlaperinteistä. Minun mielestäni mikään päivä ei ole huono ystävien muistamiseen ♥ Niinpä vietän tämän päivän sekä illan ystävien kanssa, ensin työystävien, sitten uusien ystävien ja ikuisten ystävien kanssa. On se vaan ihanaa, kun ihmisellä on ystäviä
 

 Tämän ihanan siili-kortin teki ja lähetti nuorimmainen kummi-E.istä, ei voi kuin hymyillä :) Mieleen tulee vain se yksi siili-runo, minkä me kaikki varmaan osaamme lapsesta asti, ja mikä muistuttaa siitä, että miten tärkeää on, ettei kukaan jää yksin.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
(Kirsi Kunnas; Tiitiäisen satupuu 1956)

Oikein ihanaa, rakasta, lämmintä, hyvää ja muistorikasta ystävänpäivää teille kaikille!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Avainnauhan uudistettu painos

Kappas, ja taas työtä sivuava postaus :)

Olen tehnyt itselleni parikin avainnauhaa. Ensimmäisen esittelin täällä ja toisesta en näemmä koskaan saanutkaan kuvia tänne asti. Ensimmäinen oli tehty rautalankaan, eikä kestänyt käytössä kuin hetken, ennen kuin rautalanka kului poikki. Toisen tein metalliseen koruvaijeriin, pujotellen siemenhelmiä ja koristeellisempia helmiä, mitkä varmistin paikoilleen puristehelmillä. Virhe. Puristettavat välihelmet rasittivat koruvaijeria, mikä ei sitten kestänytkään kovassa käytössä, vaan napsahti sitten sekin poikki. Pah.

Nyt taas teki mieli vähän koreilla töissäkin, niinpä tein uuden avainnauhan. Yllätys yllätys, tämäkin violottina (niin kuin ehkä vähän säärystimetkin).


Sommittelin ja suunnittelin pitkän nauhan, minkä kokosin silmukkapäisten korupiikkejen avulla. Erilaisia korupiikki yhdistelmiä oli viisi erilaista; tähti metallihelmet + musta/kirkas säröhelmi, kirkaat siemenhelmet + pitkulainen violetti lasihelmi, kirkaat siemenhelmet + violetit swarovski-kristallit + fuksia säröhelmi, kirkkaat siemenhelmet + ruskea krakleerattu lasihelmi, fuksiat siemenhelmet + kirkkaat swarovski-kristallit + violetti hopeafoliohelmi.

Minusta avainnauhan pitää olla niin pitkä, että avaimia pystyy käyttämään nauha kaulassa. En myöskään tykkää että avaimet pomppii vatsanpäälle, vaan sujautan avainnauhassa killuttelevan avainnipun mielelläni työpaidan rintataskuun. Pitkä nauha roikkuu kauniimmin kaulalla, vaikka avaimet ovatkin sitten tosiaan taskussa. Käyttömukavuuden lisäämiseksi tässäkin avainnauhassa on niskassa nopeasti aukeava magneettilukko (mikä lisää myös käyttöturvallisuutta) ja avaimet killuvat sitten nauhassa roikkuvassa papulukossa. (Vai onko se rapulukko? ikuna en muista.) Testaan aluksi nauhan kestävyyttä näin, tarvittaessa lisään sitten nauhaan vielä koruvaijeria jos se ei meinaa kestää käytössä. (Eli mitä luutavammin teen vielä niin.)

Mutta onhan tämä kyllä tosi söpönen sekä ilahduttava :) Kristallit ja säröhelmet kimaltelee niin kauniisti.


perjantai 3. helmikuuta 2012

Säärystin säät

Viime viikon vapailun jälkeen minulla on ollut melkoinen työputki, tänään seitsemättä iltaa kustannuspaikalla, ja niiden seitsemän illan lisäksi olen ollut työmaalla kyllä pari aamua ja päivääkin. Tämän illan jälkeen työtunteja tulee täyteen kuusikymmentäkuusi, siis edellisen seitsemän päivän aikana. Ja pakkanenhan se on mikä meidänkin työmaalla puhutta. Minun pööpötini on onneksi surrannut reippaasti, se kun saa lämpöä tolpasta, niin kotona kuin töissäkin.

Mutta töissä käy ulko-ovi vähän väliä, ja vilukissana kärsin vetoisista lattioista. Aluksi yritin änkeä villasukat työkenkiin. Ei hyvä idea. Tykkään käyttää töissä crocseja, ne kun on helppo heittää pesukoneeseen aina silloin tällöin. No villasukat ei niihin mahdu, ja vaikka ne sukat sitten änkeäisi kenkiin, niin jalat kyllä hikoilee muovikengissä. Niinpä keksin tehdä itselleni säärystimet :)


Lanka; Cool Flamme Tweed fuksia + Novita Mambo musta-valk.
Puikot; 5 1/2 sukkapuikot
Silmukoita loin 40, tein ensin joustinneuletta 2 o, 2 n, sitten 1krs oikein fuksialla, 5krs nurin fuksialla, 5krs oik. mustavalkoisella jne. Viimeisen fuksiaraidan jälkeen tein 1krs oikein mustavalkoisella, ja 7krs mustavalkoista joustinneuletta 1 o, 1 n. Vikalla kerroksella päätin silmukat.

Säärystimistä tuli melko löysät, käytössä ne ryttääntyy mukavasti nilkkaan "makkaroille". Lanka on paksua, ja valmista syntyy äkkiä. Vyötteessä sanottiin puikot nro 10, mutta tein tarkotuksella pienemmillä puikoilla, saadakseni säärystimistä jämäkämmät, mutta kuitenkin pehmoiset ja lämpimät.

Hyvin ovat tämän pakkasviikon nilkkojani lämmittäneet, mutta ans kattoo mitä tuo pehmolanka tykkää pesemisestä..

Ja tosiaan, olen saanut ihastella tätä pakkasviikkoa enimmäkseen työpaikan ikkunasta;



Nyt siis pakkasen kautta työmaalle, säärystimet jalassa puuhastelemaan vielä yhdeksi illaksi; huomenna on ihana vapaapäivä ja edessä perusteellista torttuilua. Ihanaa pakkasviikonloppua kaikille!

torstai 2. helmikuuta 2012

Toinen toista

Tänään, 02.02. eli toinen toista on kaksosten päivä. Päivää vietetään nyt kolmatta vuotta.

"Päivällä halutaan korostaa, että kaksosuus on sisaruussuhde, jossa sisaret ovat toisilleen erityisen läheisiä mutta eivät toistensa klooneja.

Tutkitusti kaksoset ovat usein sosiaalisempia kuin yksin syntyneet, koska kaksosuus on oiva ympäristö harjoittaa sosiaalisia taitoja"
Yle uutiset 02.02.2010

Minä olen kaksonen, ja onnellinen siitä. toki en ole koskaan ollut yksönen, ja vertailupohjaa ei ole, mutta kaksonen olen ollut jo yli 33vuotta, munasolun jakautumisesta asti. Minä A-lapsi "Alli" synnyin ensin ja sisko B-lapsi "Bertta" seitsemän minuuttia myöhemmin. Seitsemän on aina ollut onnenlukuni, samoin siskon :) Minulla oli lapsena aina joku jonka kanssa leikkiä, jonka kanssa oppia jakamaan, jonka kanssa opetella yhdessä, jota auttaa ja joka auttaa. 


Vauvoina melkein viisi vuotta vanhempi isoveikka auttoi äitiä kahden vauvan hoidossa. Kun naapurin täti kysyi että mistäs ne teidän vauvat erottaa, niin veikka totesi että helppoa, Allilla on punainen kylpypyyhkeen reuna ja Bertalla oranssi. Perhepäivähoidossa olimme mummun kaksoset, Anja-mummu kun oli aina toivonut omia kaksosia, niin hän sai sitten hoiviinsa meidät, alle vuoden ikäiset kaksostytöt. Aluksi meillä oli maalarinteipillä nimet niskassa, mummun suuri huoli kun oli että entä jos syöttää toisen vauvan kahteen kertaan, ja toinen ei saa mitään. 

Kävimme koulut yht aikaa, ala-asteen samalla luokallakin. Kasvatusoppaiden mukaan suuri virhe minäkuvan rakentumisen kannalta. Meille se ei ollut ongelma, äiti ja isä oli lapsesta asti tehnyt selväksi että Alli on alli ja Bertta on bertta, molemmilla on omat vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja erityistaidot. Meitä ei koskaan kotona kutsuttu kaksosiksi, "likat" kyllä kajahti meidän talossa siinä missä "kakaratkin". Koulussa meillä oli omat ja yhteiset kaverit, pystyimme tekemään yhdessä ja erikseen asioita. Mutta jos jompikumpi koki vääryyttää, niin sisko oli kyllä heti auttamassa. Yhdessä me olimme aivan voittamaton parivaljakko, sanoin puolustimme heikompia.

Nyttemmin aikuisella iällä asumme Bertan kanssa n.30km päässä toisistamme. Soittelemme viikottain, näemme ainakin kuukausittain ja hölisemme niitä näitä. Siskon kanssa on ihana lähteä vaatekaupoille, sisko kun tietää justiinsa mikä toiselle sopii. Ja siskon kanssa on ihana järjestää kekkereitä, ja sisko tuo parhaat tuliaiset maailman reissuistaan. Siskolle voi aina soittaa, sisko ymmärtää yhdestä sanastakin. Ja kaksosten kuudennen aistin vuoksi siskosta ei tarvitse huolehtia maailmankaan äärissä, kun kaksosesta aina tietää kun asiat ovat hyvin :)


Joten toivotan oikein hyvää kaksosten päivää kaikille kaksosille, kaksosten vanhemmille, kaksosten sisaruksille, kaksosten ystäville ja kaksosten sukulaisille. Erityisen hyvää kaksostenpäivää kaksossiskolleni, kaksosserkuilleni ja kaksospikkuserkuilleni! :)