Veikkaan että ajatus lähtee jo lapsuudesta. Asuimme pikkukaupungin, pikkulähiön, pikku omakotitalossa, ovet oli auki ja tultiin ja mentiin miten sattuu. Kouluun mennessä olisi pitänyt opetella kantamaan kotiavainta mukana, mutta äiti ilmoitti että minun lapset eivät ole mitään avainlapsia, jotka avaimet kaulassa juoksentelevat pitkin pihoja. Syy ei lieneekään ollut niin aatteellinen, veikkaan äidin päätelleen jälkikasvunsa käytöksestä että vesat saattaa joku päivä roikkua omenapuussa avainnauhasta, jos semmoitteet kaulaan laitetaan. Jotenka meillä avain oli melkeinpä siellä piilossa, minkä lähes kaikki pikkukaupungin, pikkulähiön asukkaat tiesivät, tai sitten ovet vaan olivat auki.
Työ elemässä olen aina vastustanut kaulaan ripustettavia avainnauhoja. Minusta ne on naurettavia, typeriä, tyylittömiä ja kahlitsevia. Yök yök yök.
Noh, kuinkas sitten kävikään. Nykyinen työnantajani vaihtoi työvaatteet napittomiin, sinisen kahiseviin pyjama-mallisiin satiini "unelmiin". Ja avaimia ei voi säilyttää kuin jossain valtavan taskun uumenissa, TAI kaulassa. Hetken yritin ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta vihdoin luovutin.
Epäilin vahvasti että noilla meille kertyvillä helmillä on jokin taka-ajatus. No nythän ne pienet pirulaiset, ne violotit ja kirkaat muovisen kitschiset hirvitykset päättivät linnottautua minua vastaan, ja hinguta itsensä riipukseksi, vieläpä avainnauhaksi! Voi jeskamandeera.
Tähän on tultu. Olen (lähes) sanaton.
Eri kokoisia liiloja ja kirkkaita helmiä, hopeisia välihelmiä, pieniä valkoisia siemenhelmiä pujotettuna kaksinkertaiseen ohueen metallivaijeriin.
Niskaan laitettu tarkoituksella magneetilla kiinnittyvä "lukko", mikä tarvittaessa avautuu nopeastikkin jos jokin/joku tarttuu kiinni avainnauhaan. Avaimet on helppo kiinnittää ja irrottaa klipsusta. Malli on tarkoituksella pitkä, jotta kaulassa roikkuenkin avainnipun voi sujauttaa rintataskuun, ja avaimia on helppo käyttää, vaikka nauha onkin kaulassa.
Ehkä mä pystyn elämään tämän kanssa, ehkä.
Kiva ketju, kelpaa siinä avaimia roikotella. Mulla olisi tarvetta samantyyppiselle ketjulle, jossa pitäisin henkilökorttiani näkyvillä. Nyt se roikkuu ihan tyhmässä mustassa narussa. Joudunkohan mäkin hankkimaan pussikaupalla helmiä ;) Mä en vaan osaa tehdä niistä mitään.
VastaaPoistaKyllä tossa kelpaa avaimia riiputella! Metallivaijeri taitaa olla ratkasu mun yhteen ongelmaan. Tai mikään ongelma mutta jo aikaa sitten ajattelin tekeväni itelleni sellasen housuissa roikkuvan kettingin mutta helmistä. Sinellissä myyjän kanssa pähkäilin, että mikä ois siihen hyvä ratkasu, muttei oikein sillon tullu mitään kuningasideaa....helmet ostin ja sen lukon mutten sitä itte "ketjua" mihin ne helmet ois laittanu. Nyt on helmet räpelöity muihin juttuihin ja lukkokin luultavasti hukassa, mutta Kiitos Kiitos tästä vaijeriajatuksesta, mistän korvan taa, niin ehkä saan sen helmikettingin vielä, ehkä ens vuonna :D :D
VastaaPoistaKivaa alkanutta viikkoo!!
^Heh, kirjotin sitten alun samalla lailla kun Rva Kepponen...lukematta mitä hää oli laittanu ennen ku omaani naputtelin :D :D
VastaaPoista^Roikotella ja riiputella on ihan eri asia ;)
VastaaPoistaJuu, ohut metallilanka on siitä hyvä, että jopa siemenhelmet voi siihen pujotella, ja kaksinkertaisena se varmastikkin kestää. Itse olin tohkeissani tuosta niskaan osuvasta magneettilukosta. Työkamuilla on tämmöisiä samantapaisia killuttimia ostettuna, mutta niissä ei ole mitään turvameganismia, jos joku/jokin käy nauhaan pahasti kiinni ja käypi tilanne kuristavaksi. Itseäni hirvittäisi ajatus periksiantamattomasta metallivaijerista kaulassa, joten tuo magneetilla kiinnityvä lukko on mielestäni ihan loistava löytö!
Ja voittaja on.... Haltiakummi!!! : ) Hieno avainnauha! Ajatella, että sinä sait sen jo tehtyä, kun minä olen miettinyt avainnauhaa jo puoli vuotta, eikä se ole vielä lähelläkään toteuttamista!
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan seuraavaa helmeilyn tulosta. ; )