tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hetkessä - Ystävällistä mökkeilyä

Kävin kesällä myös Pikku Kepponen-blogin väen kanssa kesämökkeilemässä Virroilla, juuri silloin kun ihanat helteet helli, ja vesi oli lämmintä kuin linnun maito :) Pakkasin auton perään hellevaatteiden ja pitkähihaisten lisäksi peiton, tyynyn, pyyhkeet, useat kengät, koruilutarpeita, uimavermeet sekä villasukat, ja niin olin valmis matkalle mökkeileen.

Tässä joitain hetkiä mökkireissulta kuvin, toivottavasti voitte kuulla tuulen suhinan kaislikossa, laineiden liplatuksen, airojen kirskahdukset ja pääskyjen kirkunan.

 Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani.
 
 Kaislikossa suhisee :)
 
 Laskettiin vene vesille,
 
 joka niemen notkoon saarelmaan...
 

 Auringon kultaa laineillaan.
 
Kesäinen synttärikattaus, lättypinoineen, hedelmäsalaatteineen, naperoherkkuineen ja juhlakattauksineen sekä koristuksineen ala Pikku Kepposet :)
 
Iltauinti, ei ketään missään, eikä mitään kessään - on kesäyö.
 
 Ja maailma on sun!
 
 Samaisella Keski-Suomen reissulla poikkesin myös vihdoin Keuruulla kylässä ystävillä, joita en ole nähnyt vuosiin, lienee liki viiteen vuoteen... Tiedättekö, kun on niitä ihmisiä, joista aika kasvattaa erilleen, eikä ole enää mitään sanottavaa. Ja sitten on niitä ihmisiä, joidenka seurassa viisikin vuotta pyyhkiytyy hetkessä pois, ja kaikki on niin, kuin olisi aina ollutkin, ja voi jatkaa siitä, mihinkä viimeksi on jääty. Kyllä, nämä Keuruun kauppiaat yhteisine ystävineemme ovat juurikin näitä jälkimmäisiä ihmisiä, joidenka sohvalle on hyvä istahtaa, joidenka kanssa voidaan helposti unohtaa ripsit grilliin, siinä vaan ohimennen höpötellessämme kolmatta tuntia, niitä joidenka kanssa voidaan paistaa kahden litran lättytaikina hetkessä, ja niitä joidenka kanssa voi lillua paljussa liki aamuun asti, nauraen, muistellen ja maailmaa parantaen :)
 
 Rapsakkaa,
 
 ja pehmeetä.
Syksyn uutuus suklaasta tehty helppo ja herkullinen vadelmasuklaa-mutakakku. Jahka tämä suklaa tulee kauppoihin, niin kirjoitan tänne ohjeen itsellenikin muistiin - oli meinaan sen verran taivaallisen hyvää :) Onneksi on noita kauppiasystäviä, jotka älyävät hillota tällaisia edustajan antamia näytesuklaita kaapeissaan siltä varalta, että kylään tulee leipovia ystäviä ;)
 
 Kesäkeittiön valtavat muurikkaletut!
(perus lättytaikina ohje; "2 plus 3 on 5" eli 2munaa, 3dl jauhoja ja 5dl maitoa, lisäksi ripaus suolaa ja sokeria maun mukaan, yleensä 1rkl. Me kerroimme ohjeen neljällä, ja korvasimme osan jauhoista amerikkalaisilla pannukakkujauhoilla. Paistamiseen paaaljon voita :))
 


Kiitos ystävät rakkaat kesäretkeilystä, ihana nähdä teitä kaikkia, niin uusia kuin vanhoja, ikuisia ja uutuuksia ♥

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kynsilakkakoruja maailmalle

Ulkomailla asuva ystäväni oli käymässä Suomessa, ja toi tullessaan ison kassin kaikkia ihania paikallisia käsitöitä tuliaisiksi. Niinpä tein hänelle siukkuloisten ja itseni puolesta korut matkaan maailmalle.


Kaulakoru, korvikset ja sormus on samaa sarjaa, jälleen kynsilakkakoruja. Itse olen ihastunut noihin oliivi-ketjuihin, ja sillä kävin Ideaparkin Timanttiset-liikkeestä ostamassa sellaisen tähänkin korusettiin. Ystävällinen myyjä tiesi, että ketju tulee lahjaksi riipukseen, minkä olen itse tehnyt, ja kysyi, että haluaisinko ketjulle vähän isomman rasian? Mielelläni toki tämän otin vastaan, ja mielestäni tuo Timanttisten korurasia oli niin kaunis, että se tässäkin ihan maininnan ansaitsee :) Koristelin rasiankannen vielä lahjan saajalle sopivalla paperilla, muuta tähän korusettiin ei tarvittukaan. Valmis.

 
Turvallista Kabulia ystäväisemme, pidä huolta kaikista, varsinkin susta! ♥

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hetkessä - Kesäretkellä omilla nurkilla

Kummimuru 5v toi äidin mukanaan kesäretkelle tänne Pirkanmaalle tätä kummia moikkaamaan. Hetken mietimme päivän ohjelmaksi Särkänniemeä, mutta sää oli sen verran epävakaista, ja kummimuru halusi nähdä sadussa seikkailleen mystisen vallihaudan, joten pakkasimme eväät kylmälaukkuun, ja lähdimme autoretkelle lähistölle.

Tammikuja
 
Taiteilija-ateljee

Ensimmäisenä poikkesimme Visavuoreen, Emil Wikströmin taiteilijakoti-ateljeehen, missä juhlitaan tänä vuonna taitelijan 150vuotista juhlavuotta. Visavuori sijaitsee Valkeakosken Sääksmäellä, Tarttilan kylässä, n.45km Tampereelta etelään ja 130km Helsingistä pohjoiseen, helposti ihan moottoritie 3/E12 varrella. Ja jos mietit, että kuka ihmeen Emil Wikström, niin hän on se kuvanveistäjä, joka on tehnyt mm Helsingin rautatieaseman kivimiehet.

150-vuotisjuhlaesitykset näyttää olevan loppuunmyyty taikka -varattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa aina kysyä. Opastettuja kierroksia museoon on kesäviikonloppuisin, ja lapsille suunnattu "Visavuoren tontun kadonnut avain" seikkailukierros on keskiviikkoisin klo12 ->. Ryhmille on myös Visavuoreen erilaisia ohjelmia.

Valimon/museokahvilan ikkuna 

Pääovi

Huvimaja

Huvimajalta näkymää Vanajavedelle

Me vierailimme Visavuoressa torstaina, joten lastenkierros jäi meiltä väliin, mutta yllättävänkin paljon neiti viisi vuotta tykkäsi kiertää vanhoja sokkeloisia rakennuksia, kipaista tähtitorniin ja ostaa itse pillimehunsa entiseen valimoon perustetusta ihastuttavasta kellarikahvilasta. Itse en ollut käynyt Visavuoressa yli 20vuoteen, (hävettää ihan myöntää :) mutta ihastuin jotenkin isosti kauniiseen puutarhaan, ajanjaksolle yllättävään rakennustyyliin, Wikströmien kauniin kodin upeisiin tapetteihin ja tuon nerokkaan taiteilijan harrastusten näkymiseen kaikkialla kodissa ja varsinkin taiteilija-ateljeessa. Myös museokahvilan miljöö ja toki tarjoilutkin miellyttivät minua kovasti :) Mielestäni Visavuori on juuri sopiva paikka vierailla lastenkin kanssa ja se sopii hyvin jopa siksi ensimmäiseksi museovisiitiksi. Toki Visavuoressa on mukava piipahtaa ihan aikuistenreissullakin.

Taiteilijakodin sali

Taiteilijakodin sali ja turisti Haltiakummi :)

Osa huonekaluista oli Wikströmin itse tekemiä, kuten tämä upean tulisijan vieressä ollut sohvapenkki.

Päämakuuhuone

Taiteilija-ateljeen talvipuutarhaa

Ateljee


 
Visavuoren museokahvila

Seuraavaksi ajoimme n.30km etelään, Hämeenlinnaan ja sieltä Hämeen linnaan katsomaan sitä jännittävää vallihautaa :)


Meillä kun oli muita suunnitelmia päivälle, niin jätimme väliin linnan lastenkierroksen. Toiminnallisia lastenkierroksia järjestetään tiistaisin ja torstaisin klo 11, 12, 13, 15, 16 ja 17 alkaen, kierros kestää n.40min, ja sillä tutustutaan linnan elämään 1500-luvulla. Kierroksella "testataan" osallistujien taitoja rakennustöissä ja arkiaskareissakin, sekä vähän seikkaillaan. Kierrokselle voi osallistua kerrallaan enintään 20lasta, ja ikäsuositus on 4-12vuotta. Kierrokselle ja linnan pajoihin osallistumisesta peritään pääsymaksu, aikuiset 8€ ja 7-17v.lapset 4€.

Pieni tyttö ja suuri linna :)

Hämeenlinnasta jatkoimme matkaa Pälkäneelle, mihinkä on helppo ajaa Hämäläisen maaseudun halki Hattulan kautta, tietä 57, n.40km. Pälkäneellä, Lahti-Tampere-tien varrella, poikkesimme ensimmäisenä Niitty-Seppälän tilan Kesätorille ostamaan herneet, vadelmat ja mansikat. Hölmösti jätin tuolloin kameran matkasta Niitty-Seppälässä, mutta uuden kesäretken tiimoilta kävin uudelleen kuvailemassa aurinkoisia Pälkäneen maisemia :)




Niitty-Seppälän kesätori on tosiaan suoramyyntipaikka, mistä löytyy tilan ja lähituottajien kesän satoa. Kesätorin yhteydessä on ihastuttava kesäkahvila musiikkeineen, ja kesätorin takaa löytyy oikein mukava (ilmaiset) kotieläinpiha, lasten leikkipaikka, kysymysrata ja peikkoluola, sekä pientä veloitusta vastaan polkuautorata ja ponilla talutusratsastusta. Mansikkatilalla on toki mahdollisuus mansikan itsepoimintaan. Ja kesäkahvilassa mansikasta voi nauttia eri muodoissa.





Itse ihastuin Niitty-Seppälän mahdollisuuksiin, siisteyteen, eläimet oli virkeitä ja hyvin pidettyjä, ilmaista puuhaa löytyi kaiken ikäisille lapsille ja ainakin kahvilan tuotteet oli maittavia. Jos Pälkäne osuu jonkin kesäretkesi varrelle, niin ehdottomasti suosittelen poikkeamaan Niitty-Seppälään!


Sen sijaan samaa en voi valitettavasti sanoa Strutsitila Syrjysestä, mikä myöskin sijaitsee Pälkäneellä, Tampere-Lahti-tien varressa. Olen käynyt Syrjysellä pari kertaa aiemminkin, mutta nyt oli kyllä jotain tapahtunut tilalla. Mielestäni on suoraa sanottuna hävettävää, että miten tilan pihatot ja karsinat oli hoidettu, tai siis jätetty hoitamatta. Eläimet eivät näyttäneet puhtailta, virkeiltä taikka iloisilta, strutsit, kuusipeurat ja ylämaankarja oli kaikki niin kaukana laitumilla, että niitä ei edes nähty. Itse en olisi kehdannut ottaa 3,5€ maksua aikuisilta, ja 2€ hintaa lapsilta kyseisestä "nähtävyydestä", mutta ehkä kyseinen tila todella tarvitsee kaikki eurot parantaakseen vielä joku päivä eläinten oloja. Itse tulin ainakin Syrjysellä niin surulliseksi, että en edes tahtonut kuvata likaisia, apaattisen näköisiä eläimiä. Tämä lammas oli ainoa Strutsitilalta kameraani tallentunut eläin.


Pälkäneeltä ajoimme vielä 40km luoteeseen, Tampereelle ja Pyynikille. Kävimme ensin ajelemassa Pispalan harjussa, ja haaveilemassa ystäväni kanssa ihanista puutaloista, kun neiti 5vee, nukkui päikkäreitä auton takapenkillä. Pispalasta koukkasimme vielä Pyynikin harjuun, näkötornille. Jätimme auton parkkiin, ja kävelimme vähän matkaa ulkoilureittiä kallioille piknikille.


Pyynikin kalliot on todella upeat, korkeuseroa oli vaan vaikea kuvata tavallisella pokkarikamerallani. Ja lämpimillä kallioilla oli mukava pitää evästaukoa pitkän päivän päätteeksi. Lopuksi vielä koukkasimme Pyynikin Näkötornin Kahvilasta ne kuuluisat Pyynikin munkit reissulaisille kotimatkaevääksi junaan, siis ne kaupungin parhaat munkit, ellei jopa koko maailman :)

Kiva oli kiertää lähinurkkia, ja älytä, että ei ehkä tarvitsekaan lähteä kauaksi löytääkseen jotain hymyillyttävää :) Tämä pitänee muistaa jatkossakin, ja katsoa kotikulmien kohteita "sillä silmällä". Ja täytyypä mennä uudemman kerran käymään tuolla Visavuoressa ja Niitty-Seppälässä, jos ei muuta, niin ainakin herkullisilla kesäkahveilla! Suosittelen :)

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hetkessä


Olen kasvanut positiiviseksi ihmiseksi. Tämä voi nyt sukulaisille tulla täysin yllätyksenä, mutta kyllä, näin on elämässäni päässyt käymään :) Ei se elämä toki aina ole niin ihanaa, kukkaniittyjä, päiväkahveja tai auringonsäteitä, mutta tietoisesti pyrin katsomaan asioita kepeämmin, ja etsimään niitä hyviä hetkiä, sekä parempiakin pilkahduksia niistä kipeimmistäkin kohdista. En aina ole yhtä hymyä, en todellakaan, mutta olen oppinut, että elämässä tulee aina niitä parempiakin päiviä, ja niitä hetkiä tulee vaalia.

Tänne blogiin olen viimeaikoina kirjoittanut enimmäkseen hymyillyttäviä puuhasteluja, askarteluja, sisustamisia ja herkkuja. Mutta tähän kesään on mahtunut paljon muutakin. Hyvää lomailua, retkiä, hetkiä, ystäviä, paikkoja, lapsia, aikuisia, hymyillytyksiä, kokemuksia, kaikkea. Kun blogiystäväni Rva Kepponen ehdotti, että alkaisimme molemmat kirjoittaa näitä hetkiä blogeihimme, muistutukseksi itsellemme arjen hyvistä hetkistä, ja saadaksemme teiltä muita lisää ajatuksia ja ideoita hetkiimme, niin päätin lähteä mukaan.

Tästä eteenpäin löydät näitä hymyillyttäviä näkemyksiä, kokemuksia ja seikkailuja tunnisteen Hetkessä alta. Rva Kepponen kirjoittaa blogissaan Pikku Kepponen omista hetkistä samalla tunnisteella.