sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Helmiä siJoille


Ihan pikkasen vaan intouduin helmeilemään, pikkiriikkisen. Jossain vaiheessa homma lähti lapasesta, ja halusin kaikenlaisia helmiä, varsinkin violotteja, turkooseja ja vihreitä. Kirkkaita ja mustiakin. Punasista ei olisi ollut niinkään väliksi, mutta jostain niitäkin sitten ilmestyi. Pian olin siinä tilanteessa, notta pikku pussukoita oli siellä sun täällä sun tuolla, askartelulaatikoihin sullottuna. Pieni järjestelijä sisälläni kärsi ja jyrsi hermoratoja. Niinpä alkoi nippelinappeli-lokerikkojen etsintä.

Voitteko kuvitella, että kaikki ihmiset eivät tiedä mitä ovat nippelinappeli-lokerikot? Raasut vaan hymyilevät sillain ääliömäisesti, jos heiltä semmotteita kysyy. Vaan eksyinpä lopulta pieneen sekatavara-rautakauppaan, mistä saa kaikkea mahdollista. Ja kun jälleen kysyin setä-kauppiaalta, notta ei teillä sattuisi vahingossakaan olemaan semmotteita nippelinappeli-lokerikkoja, niin setä-kauppiaspa vastasi "O. käykö punane?" Hitsi miten hyviä lokerikkoja! Ensin ostin yhden kuuden-lokerikon setin, ja viikon päästä hain toisen. Punainen väri oli vähän häiritsevä, ja jotta näen helmien oikeat värisävyt paremmin, niin päällystin lokerikkojen pohjat valkoisella kontaktimuovilla. Melkosta askartelua, mutta yleishyödyllisyyden nimissä oikein toimiva ratkasu.

Helmien lisäksi laitoin lokerikkoihin muut koruilujutskat, eli lukot, vaijerit, rinkulat sekä muut. Ja intouduin järjestelemään myös muita askartelujuttuja, eli homma lähti tyystin lapasesta :)

Vas.ylhäältä myötäpäivään; 
välihelmet, vihreät helmet, liilat helmet ja turkoosit sekä musta-kirkkaat helmet

Vas.ylhäältä myötäpäivään;
Kirkkaat akryylihelmet, korutarvikkeet, liilat akryylihelmet ja 
askarteluun erilaiset akryylitimangit, peilipalat ja silmät

 Vas.ylhäältä myötäpäivään;
Huopakoristeita, rusetteja, kulkusia ja leppiksiä
styroksisiahilepalloja ja paljetteja
koristehaaraniittejä sekä
erilaisia kukkia

Vielä jäi kaikki isot kukkaset järjestämättä, mutta näihin lokerikkoihin ne eivät kyllä taida hyvällä mahtuakaan. Etsintä siis jatkuu vielä niiltä osin. Ja muuten, kaikki puuhelmet, mistä siis saa myös suvun kakarat askarrella, niin ne säilytin syvemmissä lokerikoissa;


Kyä ny o helemee!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Hyvin suunniteltu, ei ole läheskään tehty.

Rakastan erilaisia sanontoja. Olen oppinut monta niistä vanhalta viisalta kansalta, joitain poiminut elämän varrelta ja jättänyt ne elämään, suurimman osan sotkenut sikinsokinsekaisin. Monasti totean, että "älä muuta virka, sanoi Kirka." (seurasta riippuen, tohdin lisätä vielä loppuun hiljaisemmalla äänellä "mutta ei sano enää.") "Hätäkös tässä, valmiissa maailmassa" on myös päivittäisiäni kommentteja ja "tsiikaa poika lentäjää" - vanha Kauhavalainen sananlasku saa minut joka kerta hymyilemään. Mummu väitti kiven kovaa, että niin sanottiin Kauhavalla jo 40-luvulla. "Niin makaa kuin petaa" ja "sitä saa mitä tilaa" kuuluvat molemmat kyynisimpääni varastoon, samaan katekoriaan menee kylläkin jostain syystä "hymyä huuleen, lennetään tuuleen." Mikähän noissa sanomisissakin on? Joitakin ne ärsyttävät, minulle ne on ihan arkea. Mummuni oli kova viljelemään sanontoja, hänen lapsensa yhtä neuvokkaita, ja me kolmas sukupolvi niillä yhtälailla kasvatettuja. Ja nyt kun oikein tätä pohdin, niin koen sen kielemme rikkaudeksi, ja ehkäpä siksi haluan niitä itsekin vaalia. Mene ja tiiä, sano mummo lumessa.

No joo, oikeastihan minun piti vaan ihan pikasesti poiketa sanomaan, että jumahdin tähän koneelle, kun löysin kaikkia kivoja blogituksia, joita olen lukenut sivukaupalla. löytöretkelle päädyin etsittyäni näitä kuvia;




Mitä lieneekään suunnitellutkaan ja pohtinutkaan.... No mutta, olkkarin puuhun taitaa tulla lähipäivinä kevät, mene ja tiedä :)

Mainiota maanantaita itse kullekin säädylle!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Kappas kepponen.



Rouva Kepponen ojensi blogistaan tämän ilahduttavan tunnustuksen, kiitos siitä! Jos et ole vielä tutustunut, niin kannattaa piipahtaa Kepposelassa, http://pikkukepponen.blogspot.com/. Kepposkalla on kolme suloista ja iloista poikaa, joidenka kanssa arki ei ole lainkaan tylsää. Rouva tekee hauskoja ja käytännöllisiä ompeluksia, yleensä pojille mutta välille myös itselleen, ja askartelee mielikseen ihastuttavia kortteja! Huhu kertoo, että myös helmet ovat löytäneet tiensä Kepposelaan, joten saapas nähdä mitä niistä syntyykään :)


Tunnustuksen mukana tuli viisi vastausta odottavaa kysymystä;
 
1. Milloin aloitit blogisi?
Se oli loppukesästä 2009 *tarkistaa tilanteen* kappas, se olikin 090909 :)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 
Kirjoitan käytännössä vähän kaikesta, mutta kuitenkin enemmänkin ilahduttavista asioista; kauniista esineistä, askartelusta, sisustamisesta, kokkailusta, ostoksista, käsitöistä, leipomuksista, joulusta ja vähän kantaperhäästänikin. Yritän kuitenkin huomioida blogimaailman avoimuuden, ja läheisteni yksityisyyden, joten siksi välillä aikasta pinnallisesti tässä kroolataan :)

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Onpas vaikea kysymys. Ekana tuli mieleen, se että tämä on minun kirjoittamana, minun juttuja, minun maailmasta, minun silmälaseilla. Ei se ole niin vakavata :)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 
Heh, tämä lähti ystäväni siskon blogista. Ystäväni vinkkasi, että katoppa kun hänen siskonsa on alkanut pitämään blogia Varpunen, siellä on aika hauskoja juttuja. Luettuani muutaman niistä kirjotuksista, innostuin että minulla on jotain askartelujuttuja ja puuhasteluja, mitä voisi olla hauska esitellä omassa blogissa. Olin siis ihan noviisi tässä blogimaailmassa itse tänne hypätessäni, ja alussa lähes ihmettelin että osaankohan mä käyttäytyä täällä :) Onneksi löysin melkein heti tieni ihaniin askartelublogeihin, Maaretin ja Carolan luo, ja heidän matkassaan opin kaikkea ihastuttavaa! Jo aika alkumetreillä minun matkaani hyppäsi Mirka, jonka hauskat kommentit ilahduttivat kovasti, ja jonka kautta itse löysin uusia teitä ja reittejä blogimaailman kartalta. 

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
No ulkonäöllisesti en ihan ole tyytyväinen tähän taustaan, mutta joulua edeltänyt "tapetti" alkoi jo vähän kyllästyttää. Etsiskelen siispä jotain muuta naivistisen hauskaa, mutta kirpakkaa. Sisällöllisesti tahtoisin päivittää blogiani useammin, tehdä kaikkea kivaa, joutilasta, ilahduttavaa ja herkuttelevaa. Joskus vaan kaipaa päiviensä vastapainoksi jotain kepeää, ja tämä voisi olla se paikka mistä ne hetket löytyy :)



Hmmm, kenelleköhän minä tämän ojentaisin? Seuraan monia blogeja, ja kaikki ne on ihastuttavia omalla tavallaan. Pikku Kepposesta kerroinkin jo, Uuden kuun ajassa Mirka elelee arkea, tekee korumaisen upeita kortteja ja keskustelee täydellisen virtuaaliserkkunsa Sofiannin kanssa. Arkitaivaan Leonida kertoo sydämellisesti arjestaan, myös kortein ja koruin. Lehtokotilon blogi on romanttisen kaunis runollisine kuvineen ja todella upein sanoineen. Annan aarteista löytyy todellisia aarteita Strömsöön innoittamana. On kyse koruista, korteista, kukista, kehyksistä taikka kasseista, niin kaikkeen löytyy ideoita, mitkä hän kivasti kertoo myös meille muille. Mama Birdien elämä on kaunista ja aina jotenkin ilahduttavan positiivista, sitä kautta olen päässyt kurkkaamaan ihan uudenlaiseen maailmaan, 50-luvun ihanuuksiin ja Burleskiin. Räpeltävä Sanna-Mari puuhastelee ja tuunailee vaikkasta mitä, ihanan innokkaalla ja kokeilevalla tyylillä. Ja kaikkein hienoimmat, upeimmat, ilahduttavimmat ja hauskimmat kortit tekee [mielestäni] täällä blogimaailmassa Carola, Maaret, Miia sekä Krista. Herranen aika kun ihmiset osaavatkin tehdä noin upeita kortteja, ne on kuin taideteoksia! Yksi uusista tuttavuuksista on Hello OZ! matkapäiväkirja Australian reissusta, missä tsikunat kertovat ihanasta irtiotostaan Viirun ja Pesosen innoittamana, sekä kuvien värittämänä. Täällä -30C pakkasessa mieli halajaa rohkeiden naisten matkaan kauas lämpimään.



Ojennan tämän tunnustuksen teille kaikille. Matkassanne on ilo kulkea, nähdä kaikkea kaunista, uutta, ilahduttavaa ja hymyillyttävää :)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävällinen suklaakakkulaihis

Minulla on monen moista ystävää, on nuorta, vanhaa, suurta, pientä, pitkää, lyhyttä, uutta, ikuista, tummaa, vaaleeta, laihaa ja lihavaa. Kaikilla heillä on yhteinen tekijä; he ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita, kukin ihan omalla tavallaan. Yritän muistaa kertoa sen heille aina välillä, ja toivon että he kaikki tietävät kuinka tärkeitä ovatkaan. Ystävänpäivä on melkoista kaupallista hömpänpömppää juu, mutta ystävät ovat sitäkin tärkeämpiä, ja heidän kanssaan voi juhlistaa aina!

Minut kutsuttiin ystävälle iltakahville, ja päätin leipoa kaakun matkaani. Ystäväni karppaa, eli on hiilihydraatittomalla ruokavaliolla ollut jo tovinn. Niinpä etsin netistä ohjeen hänellekin sopivasta kaakusta!


PEHMEÄ SUKLAAKAKKU

175g voita
175g tummaa suklaata (70%)
2dl makeutusjauhetta
5 kananmunaa
2rkl mantelijauhoa

Sulata voi ja suklaa mikrossa, varovasti kuumentaen ja aina välillä sekoittaen. Suklaa sulaa aika hyvin sulaan voihin, kuhan viitsii sekoitella tarpeeksi pitkään. Anna seoksen jäähtyä hetki, ja sekoita siihe makeutusjauhe (Hermesetas maistuu ihan hermesatesille, niinpä käytän sitä punaisessa paketissa olevaa Canderelia).


Vatkaa seosta vatkaimella, lisää munat yksitellen seokseen, hyvin vatkaten joka välissä. Kunnon vatkauksella seos ei juoksetu niin herkästi. Sekoita vielä lopuksi taikinaan pari ruokalusikallista mantelijauhoa, tai jos pähkinät eivät sovi, niin voit laittaa taikinaan myös 1-2rkl vehnäjauhoja. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperi) ja paista 200C uunissa n.10min. Itse paistoin 12min, ja se oli kyllä  minun laakealle vuualle ja uunilleni pikkasen liikaa, 10minuuttiakin olisi riittänyt. Kakun kuuluu olla uunista pois otettaessa reunoilta kiinteää, kumimaista, mutta keskeltä hyllyvää.


Tarjoillaan jäähtyneenä kermavaahdon ja hyvän seuran kanssa. Itse koristelin kakun klementiinilohkoilla (toim.huom.se on syrän).


YSTÄVÄLLISIÄ HETKIÄ TEILLE KAIKILLE!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Raukeita pitkiä aamuja


Ihanaa kun aurinko antaa pitkiä säteitään ja kirkastaa päivät! Pakkanen on melkosen rapsakka, varsinkin viime yönä pakkasmittari näytti korkeita lukemia. Aamulla heräsin säpsähtäen ja paniikissa kopeloittin kelloa; 07:20. Samassa muistin, että tänään onkin vapaapäivä. Ihan mahtava tunne, kun saakin vielä kietoutua unisen lämpöisenä takaisin peittoihin, ja hymy leviää kasvoille kun ei tarvitse lähteä vielä mihinkään.

Yhtenä tällaisena pitkänä aamuna nautimme herkkuaamiaista, yökyläillessäni pikkupikkusiskojen kanssa. Lämpimät voileivät syntyivät uunissa ruispaahtiksesta, ketsupista, kinkkuleikkeleestä, ananasrenkaasta ja juustosta. Amerikkalaisia pannukakkuja paistoin ison kasan lettupannulla, todella ihanan Lehtokotilon ohjeen mukaan. Niitä sitten herkuteltiin mustikoiden, banaanin ja ruokosokerisiirapin kera. Oi että oli herkullista, suosittelen!


Vaikka kuinka kevät olisi tuonut mukanaan laihikset, uudet elämäntavat ja tarkemmat ruokavaliot, niin aina kannattaa muistaa, että joskus on syytä herkutella sekä hemmotella, niin muiden, kuin itsensä takiakin.

Nauttikaa hetkistä, ja voikaa hyvin

tiistai 8. helmikuuta 2011

Askarteluherkkuja

Tässäpä näytille jokunen alkuvuoden kivoista ostoksista :)


Oih, kuvat ovat valitettavasti pimeitä, vaikka kevät onkin tulollaan ja kuvattavat ihania :) Päivät jotenkin juoksevat niin vauhdilla, että illan hämärissä vasta muistan kaivaa kameran esille... Ajan juoksun myötä olen kait saanut innostuksen erilaisiin kelloihin, niin leimoihin kuin stansseihinkin ;) Leimojen ja stanssien lisäksi ostin hauskoja aterin- ja ruuvihaaraniittejä, paljon iloisen kirjavia kukkia, kivan paperilehtiön ja tukevamman askarteluveitsen.


Tässä vielä kasa leimoja tarkempaan tarkasteluun. Osa löytyi ale-laarista, suurin osa ei. Minulla on näissä jutuissa aina lyömätön vaisto; makuni harvoin kohtaa alennusten kanssa, yleensä se osuu siihen kaupan kailleimpaan. Oli sitten kyseessä sohva, sukkikset, takki taikka cuttikset.

Edessä onkin viikon ainoa vapaapäivä, joten taidanpa sen kunniaksi silittää keväisemmän pöytäliinan, ja kipaista kaupasta nipun tulppaaneja. Loppukoot tuisku ja tuiverrus, sulakoot kevät sydämiin :)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Itse tehdyt Runebergit

Olettekos huomanneet, että meillä on joitain aikasta hauskoja ruokaperinteitä? Jouluksi leivotaan pipareita ja torttuja, mitä nautitaan erilaisin variaatioin glögin kera, monessa kodissa uutenavuotena syödään mielellään nakkeja ja perunasalaattia, vaikka pöydässä olisi mitä hienouksia. Laskiaisena pitää saada pullaa, mantelimassa ja hillo siinä riitelevät, mutta kaikissa pitää olla kermavaahtoa, ja paljon. Joku saattaa jopa vaatia hernesoppalautasen ennen pullaan perehtymistä, vappuna nautitaan mielellään brunssia, juhannuksena on pöydässä monta herkkua, mutta väitän kaikkien kaihoavan uusienperunoiden perään, oli tykötarpeena sitten kalaa, pihviä taikka rillimakkaraa. Syksyllä moni menee metsään, ja suu kaipaa tuttuja makuja, on ne sitten poronkäristystä, kaalikääryleitä, taikka pitkään muhinutta pataa, niin puolukkahillo tekee niistä suomalaiseen suuhun sopivaa.

No joo, aikasta suoraviivaista ja yleistävää (taas), mutta silti, on kiva kun on asioita mitkä liittyvät tiettyyn hetkeen, juhlaan, vuodenaikaan taikka tapahtumaan :) Yksi näistä on Runebergintortut. Vain Porvoossa niitä voi syödä ympäri vuoden, muualla maassa ne kuuluu helmikuun alkuun. Joka leipomolla ja konditoriolla on melkeinpä oma torttunsa, ja niitä maistelemalla voi kukin etsiä suosikkinsa. Avainsana on koostumus ja kosteus. Minä tein tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa tortut itse, ja hämmästyin kuinka helppoa se olikaan! Kannattaa koukkasta kauppaan, ja kokeilla leipoa omat tortut. Kosteuden ja koostumuksen, korkeuden ja hillon määrän saa päättää kukin leipuri ihan itse.



RUNEBERGINTORTUT (n.24kpl)

200g voita
½dl sokeria
1 ½dl fariinisokeria
3 munaa
2dl kermaa
3 ½dl vehnäjauhoja
½dl mantelirouhetta
1dl hasselpähkinäjauhetta
1 ½dl kaurakeksimuruja (70g)
1 ½dl piparkakkumuruja (70g)
2tl leivinjauhetta
2tl kaardemummaa (putkilosta, eli karkeampaa)

1prk paistonkestävää vadelmamarmeladia
valkoista sokerikuorrutetta

Vaahdota voi ja sokerit hyvin, lisää seokseen kananmunat yksitellen, samalla hyvin sekoittaen. Laita piparkakut ja keksit muovipussiin, sulje pussi ja möyhennä keksit hienoiksi muruiksi kaulimella rullaillen. Sekoita erillisessä kulhossa kaikki kuivat aineet sekaisin (jauhot, leivinjauhe, kaardemumma, mantelirouhe, pähkinäjauhe ja keksinmurut) ja lisää ne vuorotellen kerman kanssa taikinamassaan, tasaiseksi sekoittaen. Nostele taikina vuokiin (itse käytin ihan vaan muffinssivuokia) ja paina kuhunkin torttuun reikä keskelle. Laita reikään paistonkestävää vadelmamarmeladia, ja paista torttuja 175C uunissa n.20min, tai kunnes ovat kypsiä. Anna torttujen jäähtyä. Lisää halutessasi vielä marmeladia, ja pursota koristeeksi sokerikuorruterengas. Valmis.

Halutessasi voit kostuttaa torttuja vesi-sokeri-punssi-seoksella, taikka vesi-sokeri-rommiesanssi-seoksella. Itse en tätä tehnyt, sillä jos malttoi odottaa seuraavaan päivään, niin tortut kostuivat kuin itsestään mehukkaiksi leivoksiksi. Valuviksi ne tosin saa vain kostuttamalla :)