Rakastan erilaisia sanontoja. Olen oppinut monta niistä vanhalta viisalta kansalta, joitain poiminut elämän varrelta ja jättänyt ne elämään, suurimman osan sotkenut sikinsokinsekaisin. Monasti totean, että "älä muuta virka, sanoi Kirka." (seurasta riippuen, tohdin lisätä vielä loppuun hiljaisemmalla äänellä "mutta ei sano enää.") "Hätäkös tässä, valmiissa maailmassa" on myös päivittäisiäni kommentteja ja "tsiikaa poika lentäjää" - vanha Kauhavalainen sananlasku saa minut joka kerta hymyilemään. Mummu väitti kiven kovaa, että niin sanottiin Kauhavalla jo 40-luvulla. "Niin makaa kuin petaa" ja "sitä saa mitä tilaa" kuuluvat molemmat kyynisimpääni varastoon, samaan katekoriaan menee kylläkin jostain syystä "hymyä huuleen, lennetään tuuleen." Mikähän noissa sanomisissakin on? Joitakin ne ärsyttävät, minulle ne on ihan arkea. Mummuni oli kova viljelemään sanontoja, hänen lapsensa yhtä neuvokkaita, ja me kolmas sukupolvi niillä yhtälailla kasvatettuja. Ja nyt kun oikein tätä pohdin, niin koen sen kielemme rikkaudeksi, ja ehkäpä siksi haluan niitä itsekin vaalia. Mene ja tiiä, sano mummo lumessa.
No joo, oikeastihan minun piti vaan ihan pikasesti poiketa sanomaan, että jumahdin tähän koneelle, kun löysin kaikkia kivoja blogituksia, joita olen lukenut sivukaupalla. löytöretkelle päädyin etsittyäni näitä kuvia;
Mitä lieneekään suunnitellutkaan ja pohtinutkaan.... No mutta, olkkarin puuhun taitaa tulla lähipäivinä kevät, mene ja tiedä :)
Mainiota maanantaita itse kullekin säädylle!
Heh, olen myös pohtinut useasti näitä sananlaskuja. Sataa kuin Esterin peestä, sen ymmärrän, mutta mitä tarkoittaa esimerkiksi "kauhistuksen kanahäkki" tai miksi ollaan tarkkoja kuin porkkana? Miksi ei peruna? Näitä voisin luetella miljoonan lisää!
VastaaPoistaVuosia sitten meillä oli japanilaistytöt vierailulla ja toisen osatessa jonkun verran suomea, törmäsimme juuri näihin. Ai, miten hankala olikaan selittää toiselle kun puhuin ihan hulluja hänen mielestään.... :)
Minäkin rakastan sanontoja ja varmaan viljelenkin niitä toisten kyllästymiseen asti.
VastaaPoista"Naama kun hangonkeksillä",tätä tuli monasti ihmeteltyä pentuna.
Sanontoja on hauska miettiä; missä niiden juuret ovat...onko murrealueilla erilaisia sanontoja...itse aikanaan törmäsin murteiden eroon muuttaessani Savon rajamailta Pohjois-Pohjanmaan murrealueelle. Vähän väliä tuli nuorena parina miehen kanssa tilanteita, että jompikumpi sai kysyä "mitä sä oikein sanoit/ mitä tuo tarkoittaa???"
VastaaPoistaNyt tämä murre sujuu minultakin ihan sujuvasti.Ehkä on joitakin harvinaisia vanhempia sanoja ja sanontoja, jotka eivät vieläkään avaudu minulle, mutta oppia ikä kaikki!
Mulla oli joskus 80-90 luvun taitteessa yksi työkaveri, jonka kanssa aina kilpaa heitettiin vanhan kansan sanontoja. Joskus niitä sitten muuteltiin tyyliin: "sellaista se elämä on sano mummo puukengät jalassa"... Kukaan muu ei koskaan ymmärtäneet meidän juttuja. Sellaista se on pusu pakkasella puukengät jalassa... siis yhdistellen useampaa sanontaan yms... Vieläkin joskus nauratti tämä meidän sanontojen viljely.
VastaaPoistaPois alta mummot ja männynkävyt!
VastaaPoistaMeinaako tämä sitä, että Käkinen joutuu pakkolomalle?
Keke-käki on aikastamoinen mekkaloitsija. Ja vaikka Kekestä saakin äänet vaimennettua, niin heilurin massamurhaajamainen "kraah kraah"-ääni kutkuttelee hermosynapseja, samoin säpsähdän joka kerta, kun Keken pirtin ovet lävähtää auki. Joten kyllä Kekellä on lomailua tiedossa, jos vaan kerkiäisin "sorvin äärestä" sorvin ääreen, luomaan designe taidetta :))
VastaaPoista