Anja-mummo

Noiden askarreltujen laatikoiden kommenteissa ihanainen Sofia mainitsi olleensa pienenä tyttönä perhepäivähoidossa, missä oli ihana askartelulipasto mistä sai valita kaikenlaisia aarteita askarreltavaksi.
Voi hymyillytys :)

Saanhan kertoa teille tarinan yhdestä lapsuuteni parhaimmasta ratkaisusta, perhepäivähoidosta? Noh, kerron kumminkin. Minä ja kaksoseni olimme vuoden ikäisinä vauvoina vailla hoitopaikkaa. Iskä opiskeli, äitillä oli jo työpaikka ja perheessä kolme lasta, niin äidin piti mennä mahdollisimman pian töihin. Äiti toivoi perhepäivähoitoa koska olimme vielä niin pieniä, mutta kukapa huolisi kahta alle vuoden ikäistä vauvaa kaaosta aiheuttamaan? Anja huoli. Hän oli pitkään ollut perhepäivähoitajana, ja hoitanut monia lapsia. Ja aina toivonut itse saavansa kaksoset, niinpä meistä tuli hänen kaksosensa. Hän on kertonut että aluksi meillä oli teipit niskassa missä luki nimet, sillä eniten häntä hirvitti että josko toisen vauvan ruokkii vahingossa kaksi kertaa ja toinen ei saa mitään :))

Meidän perheessä on lasten tapana kutsua naisia tädeiksi ja miehiä sediksi, mutta Anjaa ei saanut sanoa tädiksi. Ja me taas emme osanneet sanoa pelkällä nimellä. Hankalaa. Ihan pieninä meidän kanssa samaan aikaan hoidossa olivat Anjan omat lapsenlapset, jotka kutsuivat häntä tietenkin mummoksi. Ja niin Anjasta tuli luontevasti meidänkin mummo. Ja koska meidän vaarit olivat jo kuolleet, niin hänen miehensä ilmoitti äidille päättäneensä olevan myös meidän pappa. Ja siitä asti meidän elämässä on ollut tärkeät aikuiset Anja-mummo ja Suikki-pappa, jotka jakoivat meidän päivittäistä arkea ja joilla on ollut suuri vaikutus meidän elämään.

Me, lapsenlapset ja mummo 1981

 

Voinettekin arvata että itse en näe mitään pahaa siinä että lapset ovat hoidossa ja vanhemmat töissä, siinä kaikki saavat tärkeitä ihmiskontakteja elämäänsä ja oppivat elämästä uusia asioita. Ja itse tosiaan olen ollut "hemmoteltu" perpäivähoidon suhteen; saimme osaksemme jotain ihan parasta.

Anja-mummo teki meidän lasten kanssa vaikka mitä. Leikittiin, ulkoiltiin, laulettiin, opittiin luonnosta, satuiltiin JA askarreltiin. Anja-mummolta olen varmasti oppinut innon askartelemiseen ja käsillä tekemiseen. Muistan istuneeni innostuneena ja tärkeänä mummun viekussa askartelupöydän ääressä tekemässä tonttutaulua, missä tummansiniselle kartongille liimattiin alas pumpulia lumeksi ja tähtiä ylös taivaalle, joululahjapaperista leikattiin tonttuja seikkailemaan hangille ja tehtiin vaikka mitä yksityiskohtia. Ja en voinut olla kovin suuren suuri, ehkäpä kolmen vanha. Mummolla oli käsityöhuone, minkä sohvalla me siskon kanssa monesti istuttiin iso helmikulho välissämme ja tehtiin hienoja koruja äitiä odotellessa, ja mummun tehdessä upeita käsitöitä, kansallispukuja, seinävaatteita, kaikkea. Mummolla on niin käsittämättömän hieno mielikuvitus, että mummo pystyi tekemään ihan mitä vaan. Ja sen minäkin opin.

 Juhlivat prinsessat 1980

Anja-mummo opetti meille paljon elämästä, uimaan mennessä tiedettiin että hukkua ei saa, muuten saadaan selkäämme. Ja kappas, kukaan ei koskaan hukkunut. Mummo järjesti aina koko kaupungin perhepäivähoidon kakaroille laskiaisriehoja ja naamiaiskutsuja ja vaikkasta mitä, ja ne oli aina hauskoja juhlia, niin kuin juhlien kuuluukin olla. Ja koska me ei neljän vanhoina enää siskon kanssa nukuttu päikkäreitä niin kuin muut lapset, niin me saimme hiipiä hiljaa pois makkarista sitten kun mummokin lähti nukuttamasta, ja keitettiin ihkaoikeat salakahvit; me saimme siskon kanssa 1/4 kahvikupilliset kahvia ja loput maitoa, ja oltiin niiiiiiiiiin tohkeissamme. Ja koska ne oli salakahvit, niin pappa kun tuli töistä niin piti aina sanoa että et kyllä tiiäkään mitä salaista ollaan tehty, ei ainakaan juotu salakahveita.... :)

Joten olenpas kuulkaas ihan valtavan onnellinen että perhepäivähoito toi kohdallamme jotain niin ihanaa, luovaa, kekseliästä, tärkeää ja ikuista kuin Anja-mummon. Hänen ansioksi haluan laskea sen että olen innokas ja kekseliäs miettimään kaikkia hauskoja käsillätekemisen ideoita. Joten Kiitos ♥

 

Anja-mummo teki meille lumilohikäärmeen 1984