Johan oli pippalot! Touhuttiin ja puuhasteltiin vaikkasta mitä, tankotanssista linnunpönttöjen rakentamiseen. Saunottiin, syötiin ja juotiin. Ja kerta naisia oli paikalla kaikkiaan sen 19+1, niin pölistiin, pulputettiin, naurettiin, tunteiltiin ja kälätettiin niin maan perusteellisesti! Itse jännitin jostain syystä ihan kauheasti koko polttareita, ja en pystynyt koko aikana rentoutumaan. Vieläkään en oikein tiedä mitä ressasin, mutta jotenkin otin kovin henkilökohtaisesti kaiken mahollisen ja mahottoman. Hankalaa. Ja sit jo rupes ärsyttämään että kuka toi hermoheikko ihminen on, joka jännittää noin kauheesti, voisko se jättää oikean mut rauhaan, niin pääsis juhliin. No eipä jättänyt. Annoinpa väärän kuvan itsestäni uusille tuttavuuksille, mutta minkäs teet; vatvova, pohtiva ja ongelmia ennakoiva vatulantti on aina vatulantti, vaikka avannossa kastais. Onneksi tuleva rouva on ihan samanlainen vatulantti, niin eipä se kait sitten niinkään haitannut, ja lämpimät kiitokset sain kivasta viikonlopusta.
Minä kiitän häntä edelleenkin ystävyydestämme. Ja siitä kerroin tekemässäni kortissa, missä oli jokusen vuoden vanha kuva meistä, TÄ1 sekä TÄ2, onnellisina, iloisina ja janoisina auringonpaisteessa :)
Tulevan rouvan suosikki väri saattaa olla vihreä...
Nyt on kaamea väsy, oikein kunnon kohmelo-olo. Muuta selitystä en ole sille keksinyt kuin sen että piti niitä kellojakin siirtää tunnilla etiäpäin... Hyvää pääsiäisviikon alkua kaikille ja (m)unia!
Onhan siinä nyt hyvänenaika järjestämistä, jos 20 naiselle pitää polttarijuhlat järjestää ja huolehtia vielä, että kaikki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvin varmasti selvisit! Aivan ihastuttavan kortin olet tehnyt. Mä olisin ainakin ollut hyvin otettu siitä!
VastaaPoista