Hiljaisuus

Olen yleensä "suuna ja päänä", tartun reippaasti asioihin, teen asioita urakka meiningillä ja nautin isossa porukassa yhdessä tekemisestä, hälinästä, ilosta ja loistosta. Mutta suurien onnettomuuksien kohdalla minusta tulee pienen pienen pieni. Haluan omieni lähelle, tehdä yhdessä jotain hyödyllistä ja kertoa samalla kuinka tärkeitä he ovat, pienin sanoin ja suurin teoin. Järkytyin Estonian upotessa, samoin kävi kaksoistornien iskun yhteydessä, ahdistun suuresti kaikista maanjäristyksistä, tsunameista ja tulva katastrofeista.

Norjan joukkomurhan, tai ehkäpä oikeammin teurastuksen, uutiset ovat järkyttäneet minua kovin. En halua avata radiota, en käydä kaupoissa tai liikkua ihmisten ilmoilla, koska en halua kuulla kenenkään sanovan mitään ajattelematonta katastrofista. Eilisen vietin siskoni ja veljen perheen kanssa, maalattiin leikkimökkiä ja oltiin yhdessä. Kukaan ei sanonut sanaakaan perjantain tapahtumista, kaikilla oli tarve olla läheisten kanssa.

Tänään ahdistun kaikesta, varsinkin puolessa tangossa olevista lipuista, uutisista, facebookista löytyvistä blogikirjotuksista, surusta ja tuskasta. En voi tehdä asialle yhtikäs mitään, en voi mitenkään poistaa tai parantaa sitä tuskaa minkä katastrofi on aiheuttanut. Toisaalta häpeän että mitä minä niin ahdistun, eihän se koskettanut minua. Kukaan rakkaani taikka läheiseni ei kuollut joukkomurhan uhrina, mutta jotain muuta minäkin menetin; ymmärryksen selittää tapahtunutta. Turvallisuuden tunne sai ison särön ja en pysty mitenkään selittämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, mitä ne nuoret, heidän perheensä ja ystävänsä joutuvat nyt kokemaan. Luin Salli Saaren, Punaisen Ristin kriisipsykologiaryhmän johtajan neuvot pelon hallitsimisesta. Se ehkäpä vähän helpotti, ja auttoi ymmärtämään sekavia tunteitani ja jäsentelemään ajatuksiani. Toivottavasti se auttaa myös sinua.

Minä sytytän tänään kynttilät, palakoot ne ilta-auringon loistossa niiden kaikkien menetettyjen nuorten muistolle. Ja kun muutakaan en osannut, niin siivosin kotini, koska siivotessa ei suru niin vahvasti ahdista, ja leivoin mustikkapiirakan, se on jotenkin niin pohjoismaista, sekä lohduttavaa.

Pitäkää te kaikki huolta itsestänne ja raikkaimmistanne, halatkaa ja muistakaa kertoa kuinka tärkeitä olette toisillenne.