Mahdoton tapaus? Not.

Päätin ryhdistäytyä saavutettujen kilojen suhteen, ja aloittaa herkuttelun rajoittamisesta. Olen oikea herkkupylly, niin suklaa, salmiakki, lakut, irtokarkit kuin keksitkin menee. Ainoa mistä en niinkään välitä on pulla, mutta toki sitäkin paremman puutteessa mupellan. Haaveilen ihanista leivoksista ja täytekakuista, unelmoin hetkistä milloin missäkin ihanassa kahvilassa upean valikoiman keskellä. Olen siis aivan mahdoton tapaus.

En niinkään usko uuden vuoden lupauksiin, vaan selkärankaan. Jos jotain päättää, ja jos jotain oikeasti haluaa, niin sen kyllä myös saa. Kaikki on kiinni tahdonvoimasta, eli selkärangasta.

En sinänsä juurikaan sorru paheisiin mukavuudenhaluni vuoksi. Ryyppäämistä pidän turhana rahan tuhlaamisena ja kammoksun iän myötä pahentuneita krapuloita; arvostan vapaita hetkiä niin paljon, että en raaski tuhlata niitä parin-kolmen päivän krapuloihin.

Nelisen vuotta sitten lopetin päivittäisen tupakoinnin. Laastarit, purkat taikka inhalaattorit eivät ole minun juttuni, vaan päätin että jos tulee tilanne, missä haluan savuketta niin että meinaan järsiä ranteeni poikki, niin mitä sitä kärvistelemään; yksi savuke silloin tällöin on pienempi paha kuin aski parissa päivässä. Viime vuonna huomasin taas silloin tällöin tupakointini salakavalasti lisääntyneen ja etsin taas selkärankani; hetken henkoset ja sosiaalinen hetki muiden tupakoitsijoiden kanssa jäivät puntarissa niiiiiiin kakkoseks paremmalle iholle, paremmalle haju- ja makuaistimuksille, paremmalle ololle. Ja vaika tiedän kyllä tupakoinnin haitat, ja COPDn kauheuden, niin silti isoimpana syynä tupakoinnin lopettamiselle minulla on aina ollut se, että en voi sietää kun hiukset haisee tuhkakupille. Niinpä olen joulukuun alun jälkeen polttanut kaksi savuketta, ja olen tilanteeseen hyvinkin tyytyväinen.

Säännöllistyneen tupakoinnin lopettaminen ilmeisesti lisäsi makean himoani, ja homma alkoi luisua lapasesta, varsinkin iltaisin. Niinpä päätin että lopetan herkuttelun ja mupeltamisen, ja alan katsoa mitä syön. Ensimmäisen viikon aikana jätin kaikki karkit, keksit ja muut vastaavat herkut pois. Huomasin (kauhuksenikin) korvaavani todella ison osan ravinnostani herkuilla. Ällööööö!

Paras oivaltaminen on tämän hoksaamisen myötä ollut se, että aloin sitten muutenkin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini; aamupalaksi ruisleipää tai puuroa, välipalaksi jogurttia, lounaaksi salaattia tai keittoa, päivälliseksi lihapullia/kanaa/kalaa ja vihanneksi, iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Pahimpiin herkkuhimoihin aina lasillinen vettä, ja ehkä lisäksi rahkaa. Vuorotöiden vuoksi elämäni on hyvin epäsäännöllistä, ja siksi myös syömisistäni on muodostunut todella epäsäännöllisiä, nälkää olen ilmeisesti palkinnut herkuilla ja vapaapäiviä juhlistanut paremmilla herkuilla. No joo, olenkin varmaan ainoa koko maailmankaikkeudessa joka tekee niin.... Not. Mutta herkkujen määrän oivaltaminen ja ruokaostosten parantamisen tarpeen älyäminen on kyllä ollut iso juttu minulle.

No mutta, päätin siis hallita kilojani ja varsinkin jaksamistani jättämällä pois ylenpalttisen herkkujen mässäämisen, MUTTA kerran viikossa saa olla "karkkipäivä", ja se on minullakin niin kuin kaikilla muillakin lapsukaisilla lauantai.

Niinpä sitten odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, kutsuin itseni herkkuhuuli ystäville kylään ja pulkkamäkeilyn jälkeen, ennen saunaa, tehtiin suklaaherkkuja valmiiksi iltaa varten. Mansikkamäen superherkullinen Suklaa-pistaasifudge piti ehdottomasti kokeilla, ja sitten innostuimme tekemään Rocky Roadeja.

Homma lähti jälleen kerran taas niiiiiiiin lapasesta. Ystäväperheen isäntä kysyikin jo etukäteen, että eihän tässä vaan käy niin, että syötte sitten tänään koko viikon herkut? No onneksi suklaaherkkumme olivat niin makeita ettei niitä voinut syödä kuin muutama fudge ja yhden Rocky Road palan. Ja herkut olivat niin yltiömakeita, ettei minun tee vieläkään mieli suklaata :D Mielenkiintoista oli myös huomata, että vaikka iltapalapöydässämme olikin kahta jumalaista suklaaherkkua, niin itsetehty persikka-mango-rahka oli kaikista parasta.

Tämän kaiken avautumisen jälkeen lupaan siis itselleni jatkossakin hillitä herkkujen syönnin kokonaan pois arjesta. Juhlat ovat juhlia, ja silloin voi herkutellakin, mutta arkena ei tarvitse tai pidä mupeltaa kaikkea. Näillä mennään, kaikki on ihan vaan itsestä kiinni, katotaan mitenkä akan käy! :)