Sain veljen lapset yökylään ja hain ystävältä vielä muutaman lisäksi lainaan. Meitä oli neiti viisi vee, poika kahdeksan vee ja poika kuusi vee, neiti kahdeksan vee, sekä täti palttiarallaa kolkytäyks vee. Pikku pellavapäät ovat kovin innokkaita askartelijoita, ja niinpä päätin uhmata kaikkia hysteriavanhempia, ja ryhtyä neulahuovuttamaan kerkiävän nelikon kanssa. No problem.
Neiti kahdeksan vee oli porukasta ainoa joka oli aijemminkin tikuttanut neulalla huovutettavia, me kaikki muut opimme hetkessä. Ja kun alkuvaikeuksista päästiin, niin kaikki tekivät tonttuja yllättävänkin keskittyneesti. Mallia ja suunnitelmat elivät matkalla, joten lapset pitivät hetken taukoa olkkarissa katsellen Marikkia, sillä aikaa kun minä neuloin tonttulakkeja huovasta ja leikkelin tontuille pohjaan laitettavat huopaympyrät "kenkineen". Tuo tuommoinen paksu askarteluhuopa kun on välillä haasteellista aikuistenkin leikattavaksi, niin tuumasin 7cm huovutusneulan olevan ja tarpeaksi järeä kapistus näiden hulivilien sormissa, ja panin räätälinsakset jäähylly :)
Mutta tässä kuva meidän kaikkien ekoista tontuista. Järjestyksessä vasemmalta oikealle; poika kahdeksan vee, poika kuusi vee, tyttö kahdeksan vee, tyttö viisi vee ja sitten sen tädin tonttu, tädin jonka täytyy olla tosi tosi nuori, koska se askartelee lasten kanssa, vaikka onkin aikuinen, muttei kuitenkaan ope... Että sitten semmosta :)
Nämä hauskat ja veikeät tontut toivottavat
oikein hyvää viikonloppua Sinulle!
PS. Ylimpänä kuva tontuista, mitkä tehtiin veljen lasten kanssa koko illan aikana. Reunimmaiset harmaat tontut ovat tädin tekemiä, mutta mielestäni lasten tontuista tuli tosi hienoja! En auttanut kuin hiippalakkien kanssa, ompelin ne ja laitoin nuo hauskat minikulkuset. Muuten lapset teki ne kylläkin itse. Neiti viis veen tontut ovat vasemmalla kaulahuivissaan ja leteissään, poika kahdeksan veen tontuilla on rokkaavat parrat. Tuo poika yllätti minut ihan täysin innostumisellaan ja keskittymisellään, ihan meinas täti liikuttua :)
Ihanat askartelukinkerit olet pitänyt! Ja hienoja tonttuja. Jos olisit yhtään lähempänä, niin olisin mielelläni lainannut joukkoon vielä yhden pojan.
VastaaPoistaMeillä kaikki lapset tykkäävät askartelusta, vaikka poikia ovatkin. Meillä ainakin nuo hurjapäät myös kohtelevat askarteluvälineitä aika varovasti. Esikoinenhan saa minun valvonnassani käyttää kaikkia leimailutarvikkeitani -ja kaikki ehjiä toistaiseksi.
Tämä on kylä varmaan sun blogin paras postaus, yksi parhaimmista ainakin, hyvä sinä! Kyllä tuli nyt joulumieli kaikille ja pallerot muistavat tuon aina. Nuo tontut säilyvät seuraavt 50-vuotta, ainakin. Mukavata <3
VastaaPoistaOli kyllä hauska lasten kanssa tehdä, ens kerralla pitää vaan varata koko päivä ja pari, kolme ideaa; lapsetkin tykkäis tehdä koko päivän kaikkea kivaa, niin kuin aikuisetkin :) Keppospoikakin olisi sopinut mukaan, tosin pöydän pitäisi olla isompi.
VastaaPoistaOlivat ne kyllä tohkeissaan tontuistaan, ja vanhemmat olivat ihan ihmeissään notta ihanko ite te tämmösiä hienoja ootte tehnyt, ja tohkeusaste kasvoi vaan :)
Minäkin olen huomannut että lapset kohtelevat askartelujuttuja hyvin kunnioittavasti. Hauskasti ne kysyy että mistä tämmötteitä askartelujuttuja saa, ja onko ne kalliita? Ja ilmeisesti päikyssä sekä koulussa opetetaan että askartelujuttuja pitää kohdella nätisti ja siivota sitten paikoilleen, koska siivoaminenkaan ei ollut mikään ongelma.
Mutta sinne meni isot ja pienet tontut, loppu viikonloppu vietetäänkin sitten työnilossa. Se ois semmoset 21tuntia töitä, ja vielä maanantai-ilta ennen vapaita. Mitenköhän käy tämän vuoden joulukorttien, vielä en ole projektia aloittanut... ;)
Oletpa ihana, kun pidät tuollaisia askarteluhetkiä lasten kanssa! Arvaan kyllä, että ilo on jokaisella osanottajalla aivan yhtä suuri, pienillä ja isoilla... : )
VastaaPoistaTodella hienoja tonttuja saitte aikaan!
Oi että, melkein jäin sanattomaksi! Olet kyllä saanut ihania muistoja aikaiseksi pienille suurille ihmisille ja ne varmasti muistavat nuo hetket pitkään! Tollaiset hetket kuuluvat juuri niihin ihaniin lapsuus ajan jouluihin! Ihania tonttuja ovat lapset (ja täti) saaneet aikaan! =)
VastaaPoistaMeillä oli myös eilen kaksi joulutonttua kummilassa kylässä; jo toisena jouluna peräkkäin nämä tontut tekivät meillä koteihinsa piparkakkutalot - tosin kaupan elementeistä, mutta itse koristellen juuri niin kuin halusivat. Sitä 6-ja 7-vuotiaiden tonttujen iloa on ihana seurata. Omat joulutontut kun ovat jo isoja (nuorinkin tosiaan aloitti jo lukion).
VastaaPoistaEilisen muistosta yritän nyt kaivaa voimaa, kun suru-uutinen entiseltä kotipaikkakunnalta tavoitti aamulla meidät. Hyvien ystäviemme isä menehtyi viime yön aikana vaikeaan sairauteen. Eräs side on jälleen lapsuuteen ja nuoruuteen katkennut. Suru on suuri varinkin jälkeen jääneiden puolesta; nyt vain toivon heille suunnattomasti voimia ja itselleni viisautta siihen miten lohduttaa heitä.
Elämän on kuitenkin jatkuttava, vaikka nyt tuntuukin entistä vaikeammalta edes yrittää tehdä ja kirjoittaa joulukortteja kenellekään. Olen ollut jotenkin ihan "jäässä" viime ajat, mitä tulee korttien tekemiseen. Saa nähdä saanko aikaiseksi yhtään mitään... onneksi on olemassa nuo pienet tontut tässä lähipiirissä.
Todella hienoja tonttuja ja olet sinä aivan mahtava täti, kun jaksat lasten kanssa askarrella. Äitinä en tahtonut jaksaa sitä omienkaan kanssa koskaan....
VastaaPoistaLeonida; Kiitos! Oli meillä kyllä lystiä kaikilla. Joulurauha oli vähän hakusessa, kun styroksihahmoista katkeili päät. Ensimmäinen kun napsahti poikki, niin poika kuusi vee totesi; "No ni, ny tää tonttu sitten kuali". Koeta nyt siinä sitten olla nauramatta. Huolta aiheutti kylläkin se, että vetääkö joulupukki lahjalistasta jonkin lahjan ylitse, jos huovutustontulta vahingossa katkeaa pää...
VastaaPoistaKirsi; Kiitos kovasti kauniista sanoista! Enpä muuten itse ollut edes ajatellut, mutta totta, näistä saattoi syntyä niitä mukavia lapsuuden muistoja :)
Ritva; tuo piparkakkutalo perinne kuulostaa ihan mahtavalta! Itsehän pelkään sitä kuumaasokeria ja välttelen viimeiseen asti piparitalon kasaamista. Tänä vuonna haaveilen piparitalosta, niin sisko lupas tulla kasaamaan, jos minä paistan palat... Jotenkin jos minulla koskaan on lapsia, niin ne pääsee kyllä sitten aina joulun alla tädille tekemään piparitaloja, kotona niitä ei tehdä. Ellei sitten iskä auta (jälleen yksi tiukka kriteeri miehen valintaan :)
Suruun toivon sinulle ja teille jaksamista ja niitä viisaita sanoja. Joskus on kylläkin parasta olla hiljaa, ja kuunnella toista. Harva uskaltaa kysyä, että "miltä susta nyt tuntuu?" Siihen tarvitaan oikeita ystäviä.
Sari; ei näidenkään lasten vanhemmat osaa/viiti askarrella. Mutta nuo äidit ovat parhaita ruuanlaittajia, sadunkertojia, sylejä ja hauskuuttajia. Ja iskät nikkaroitsijoita, legoilijoita ja pelikavereita sekä myöskin sylejä ja hauskuuttajia. Mutta nuo lapset tietää että nämä tädit ovat olemassa askartelua ja leipomistakin varten, ja mukeloilla on aina kovasti ideoita mitä voisikaan tehdä sitten yhdessä :) Minäkään en tosiaan tule "jaksamaan" sitten aikanaan omien lasteni kanssa piparitalojen tekoja, joten siihen täytyy sitten keksiä jokin muu ratkaisu :)))
Haltiakummi; ei noita meidänkään piparkakkutalojen osia kiinnitetty oikeaoppisesti sillä kuumalla sokerilla vaan ihan vain sillä tuubista tulevalla tomusokerikuorrutteella. Pikkutonttusten kanssa touhusi nyt ja viime vuonna vanhempi tyttäreni (18v.)Itse keskityin kuvaamaan tuota touhuilua.
VastaaPoistaKiitos lohdutuksesta. Eniten harmittaa, ettei ole nyt mahdollisuutta lähteä käymään siellä kotipaikkakunnalla. Tuntuu että haluaisin juurikin olla hiljaa ,vain halata ja olla heidän tukenaan, joita suru kipeimmin koskettaa.
Jotenkin joulufiilis kärsii, mutta toisaalta ehkäpä tänä jouluna korostuukin se, mikä joulussa on tärkeintä. Yhdessä oleminen, läheiset ihmiset, joulurauha.