Onneks hätä ratkesi yksinkertaisesti, ei siihen tarvittu kuin kälyn tarve shoppailukaverille, aurinkoinen kesäaamu, uusi IKEA ja kukkarossa hyvä ystäväni, visa. Äkkiäkös sitä nyt heräteostoksena yhden kirjakaapin ja ovet ostaa, tadaa.
IKEAn huonekaluissahan on se kuuluisa vaihe, eli kokoaminen. Tein pari lautasellista voikkoleipiä ja ostin litran mansikoita ja pirautin ystävämiehille notta mites, pidettäiskö talkoot. Mielestäni on turhaa parjausta haukkua IKEAn kalusteiden kokoamisohjeita. Jos vähän edes keskittyy, ajattelee ja lukee ohjeet tarkkaan, niin hyvä siitä tulee. Ja niin siinä nytkin kävi. Raskainta projektissa oli vanhojen kirjakaappien tyhjäys ja siirtäminen 30cm vasemmalle. Ja vaikeinta saada uuden kaapin ovet passattua suoraan [vanhoja ei suoristettu, niinkuin kuvasta näkyy...]. Ja ehkäpä sitten kaikista hankalinta oli kylläkin etsiä kaikille kirjoille ja askartelujutskille uudet paikat. Ihanasti jäi kylläkin vapaata tilaa uusille kirjalöydöille, jei!
Samaa mieltä: Ikean kaappien kasausohjeet on kyllä ihan parhaiten toteutettuja kaikista. Selkeät ja helpot ja hyvät kasattavat. Meillä mies niitä aina manaa, mutta kerran sitten kasattiin sellanen pieni laatikosto jostain muualta ja herranen aika miten sitä osaa ja silppua ja sälää oli.. meni monta tuntia sen kanssa! Toisin kuin Ikeoiden siis!!! Ikea on muutenkin ihan paras kauppa minusta. =D
VastaaPoistaJuu, siihen minunkin mielipiteeni IKEAn tuotteiden koottavuudesta perustuu; olen joskus koonnut myös muita huonekaluja, ja silloin on meinannut mennä hermo huonoon kuntoon. Onhan niissä aina työtä, ja yleensähän siinä käy niin että niitä koottavia huonekaluja on koko huoneellinen, esim. vähän kaikkea lapsen uuteen koululaishuoneeseen. Joten toisaalta en yhtään ihmettele notta siinä perhesuhteita koitellaan kun kolmatta hyllykköä kootaan, ja savotalle ei näy loppua... Toisaalta, onhan se vähän kuin palapelejä kasais, joten tartteeko sitä ottaa niin vakavasti ;)
VastaaPoistaMonen blogin kautta eksyin blogiisi :). Voi kuinka tutulta kuulostaakaan kirjansäilytysongelmasi... meillä asuu useampi kirjahamsteri. Kuinka aina kirjakaupassa unohdankaan, että meillä ei löydy tilaa ihanille, rakkaille kirjoille. Sitten tuskailen ja työnnän niitä jo valmiiksi täynnä oleviin, kuinka ollakaan IKEAsta ostettuihin kirjakaappeihin. Meillä on yläkerran portaikon seinäkin jo varustettu muutamalla erillisellä hyllyllä, nekin ovat täynnä kirjoja. Karvas totuus on vaan, että ei löydy enää vapaita seiniä, mille saisi uutta kirjakaappia pystyyn. Liian tuskalliselta tuntuisi käydä kirjoja läpi ja viedä niitä myytäväksi...au.
VastaaPoistaHaaveilen omasta kirjastohuoneesta...
Kiitos Eloise vierailusta :) Ihanaa että joku muukin kokee ahdistusta kirjoista. Itse helpotan sitä välillä käymällä kirjastossa taikka kirjakaupoissa ihastelemassa, mutta ei se silti ole sama asia. Osa kirjoista kuuluu omistaa. Ja ne kirjat ei haise pahalle :)
VastaaPoistaSemmoinen kirjastohuone olisi ihan ihana. Ystäväni on äidinkielen opetteja, ja hänen koko kotinsa on yhtä kirjastohuonetta. Kirjoja on seinä tolkulla kaikkialla muualla paitsi keittiössä. Häneltä olen myös oppinut että kotona kirjat ovat sisustuselementti, kotona niitä ei tarvitse laittaa aakkosiin, vaan ryhmitellä ennemminkin värin ja koon mukaan. Kirjat kun ovat niin kauniita :)
Kirjat ovat nimenomaan kauniita :). Olet tismalleen oikeassa - osa kirjoista kuuluu omistaa. Kirjastoakin käytän jonkin verran, mutta heikkoutenani on palauttaminen... se vaan siirtyy ja siirtyy, vaikkei sille olisi mitään syytäkään.
VastaaPoistaLöysin jonkun blogin kautta hauskan kirjoista tai oikeammin vanhan kirjan kansista tehdyn laukun... se oli mitä mainioin idea kirjafriikille! Taidan joskus kokeilla...jos löydän kirjan, jonka kannet raskin valjastaa uuteen tehtävään :).