Tule tule, miks ei se jo tule?

Meinaan kevät. Minä kaipaan kovasti jo kevättä, sen valoa, ääniä ja kaikkia uudeksi syntyviä.

Tänään oli viikon ainoa vapaapäivä, minkä vietin tienpäällä hirmuisessa lumisateessa sekä möyhössä, poiketen tapettikaupassa, Ikeassa, siskolla ja Ideaparkissa. Sanomattakin lienee selvä, että homma lähti lapasesta Ingvarin kaupassa. Kattilat ja paistinpannu meni uusiksi, samoin nukkumatyynyt. Ruuan sekä unen lisäksi nainen toki tarvitsee myös valoa, joten lukulampun lisäksi isoon siniseen kassiin päätyi myös kynttilöitä. Olen parantumaton.

Olettekos muutes kokeilleet Ikean pakastealtaan lättyjä? Ne oli Ingvarin ainoa herkku missä ei ollut pähkinää/mantelia/kanelia, joten ostin niitä mustikkahillon kera siskolle viemisiksi. Ihan hirmuhyvejä ja käteviä, vartissa tuli 15lättyä uunissa, ilman käryä ja kuuman uunin vieressä päivystämistä. Ja toki Ingvarin tyyliin, halavalla.

Mutta nyt minulla on niin kova nälkä, ja niin kova kevään kaipuu, ja niin kova väsy, että en vieläkään saanut tehtyä risottoa mitä on pitänyt tehdä jo monta päivää, vaan tein pikawokkia pakastevihanneksista, rusinoista, nuudeleista, kalakastikkeesta, hunajasta, soijasta sekä katkaravuista kera risottoon tarkoitettujen parmesaanin ja rucolan. Vapaapäivän kunniaksi lasillinen Nederburgin Sauvignon Blancia, mikä toki on punaviinilasissa kauneimmillaan ;) Vihreä ja keltainen tuokoot kevään mahdollisimman pian!

Ystäviä toisillemme

No jaa, toisten mielestä tämä ystävänpäivä on maailmalta tullutta höpönpöpön kaupallista huttua, toisten mielestä taas yksi ihanista juhlaperinteistä. Minun mielestäni mikään päivä ei ole huono ystävien muistamiseen ♥ Niinpä vietän tämän päivän sekä illan ystävien kanssa, ensin työystävien, sitten uusien ystävien ja ikuisten ystävien kanssa. On se vaan ihanaa, kun ihmisellä on ystäviä ♥
 

 Tämän ihanan siili-kortin teki ja lähetti nuorimmainen kummi-E.istä, ei voi kuin hymyillä :) Mieleen tulee vain se yksi siili-runo, minkä me kaikki varmaan osaamme lapsesta asti, ja mikä muistuttaa siitä, että miten tärkeää on, ettei kukaan jää yksin.

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

(Kirsi Kunnas; Tiitiäisen satupuu 1956)

Oikein ihanaa, rakasta, lämmintä, hyvää ja muistorikasta ystävänpäivää teille kaikille! ♥

Avainnauhan uudistettu painos

Kappas, ja taas työtä sivuava postaus :)

Olen tehnyt itselleni parikin avainnauhaa. Ensimmäisen esittelin täällä ja toisesta en näemmä koskaan saanutkaan kuvia tänne asti. Ensimmäinen oli tehty rautalankaan, eikä kestänyt käytössä kuin hetken, ennen kuin rautalanka kului poikki. Toisen tein metalliseen koruvaijeriin, pujotellen siemenhelmiä ja koristeellisempia helmiä, mitkä varmistin paikoilleen puristehelmillä. Virhe. Puristettavat välihelmet rasittivat koruvaijeria, mikä ei sitten kestänytkään kovassa käytössä, vaan napsahti sitten sekin poikki. Pah.

Nyt taas teki mieli vähän koreilla töissäkin, niinpä tein uuden avainnauhan. Yllätys yllätys, tämäkin violottina (niin kuin ehkä vähän säärystimetkin).

Sommittelin ja suunnittelin pitkän nauhan, minkä kokosin silmukkapäisten korupiikkejen avulla. Erilaisia korupiikki yhdistelmiä oli viisi erilaista; tähti metallihelmet + musta/kirkas säröhelmi, kirkaat siemenhelmet + pitkulainen violetti lasihelmi, kirkaat siemenhelmet + violetit swarovski-kristallit + fuksia säröhelmi, kirkkaat siemenhelmet + ruskea krakleerattu lasihelmi, fuksiat siemenhelmet + kirkkaat swarovski-kristallit + violetti hopeafoliohelmi.

Minusta avainnauhan pitää olla niin pitkä, että avaimia pystyy käyttämään nauha kaulassa. En myöskään tykkää että avaimet pomppii vatsanpäälle, vaan sujautan avainnauhassa killuttelevan avainnipun mielelläni työpaidan rintataskuun. Pitkä nauha roikkuu kauniimmin kaulalla, vaikka avaimet ovatkin sitten tosiaan taskussa. Käyttömukavuuden lisäämiseksi tässäkin avainnauhassa on niskassa nopeasti aukeava magneettilukko (mikä lisää myös käyttöturvallisuutta) ja avaimet killuvat sitten nauhassa roikkuvassa papulukossa. (Vai onko se rapulukko? ikuna en muista.) Testaan aluksi nauhan kestävyyttä näin, tarvittaessa lisään sitten nauhaan vielä koruvaijeria jos se ei meinaa kestää käytössä. (Eli mitä luutavammin teen vielä niin.)

Mutta onhan tämä kyllä tosi söpönen sekä ilahduttava :) Kristallit ja säröhelmet kimaltelee niin kauniisti.

Säärystin säät

Viime viikon vapailun jälkeen minulla on ollut melkoinen työputki, tänään seitsemättä iltaa kustannuspaikalla, ja niiden seitsemän illan lisäksi olen ollut työmaalla kyllä pari aamua ja päivääkin. Tämän illan jälkeen työtunteja tulee täyteen kuusikymmentäkuusi, siis edellisen seitsemän päivän aikana. Ja pakkanenhan se on mikä meidänkin työmaalla puhutta. Minun pööpötini on onneksi surrannut reippaasti, se kun saa lämpöä tolpasta, niin kotona kuin töissäkin.

Mutta töissä käy ulko-ovi vähän väliä, ja vilukissana kärsin vetoisista lattioista. Aluksi yritin änkeä villasukat työkenkiin. Ei hyvä idea. Tykkään käyttää töissä crocseja, ne kun on helppo heittää pesukoneeseen aina silloin tällöin. No villasukat ei niihin mahdu, ja vaikka ne sukat sitten änkeäisi kenkiin, niin jalat kyllä hikoilee muovikengissä. Niinpä keksin tehdä itselleni säärystimet :)

Lanka; Cool Flamme Tweed fuksia + Novita Mambo musta-valk.
Puikot; 5 1/2 sukkapuikot
Silmukoita loin 40, tein ensin joustinneuletta 2 o, 2 n, sitten 1krs oikein fuksialla, 5krs nurin fuksialla, 5krs oik. mustavalkoisella jne. Viimeisen fuksiaraidan jälkeen tein 1krs oikein mustavalkoisella, ja 7krs mustavalkoista joustinneuletta 1 o, 1 n. Vikalla kerroksella päätin silmukat.

Säärystimistä tuli melko löysät, käytössä ne ryttääntyy mukavasti nilkkaan "makkaroille". Lanka on paksua, ja valmista syntyy äkkiä. Vyötteessä sanottiin puikot nro 10, mutta tein tarkotuksella pienemmillä puikoilla, saadakseni säärystimistä jämäkämmät, mutta kuitenkin pehmoiset ja lämpimät.

Hyvin ovat tämän pakkasviikon nilkkojani lämmittäneet, mutta ans kattoo mitä tuo pehmolanka tykkää pesemisestä..

Ja tosiaan, olen saanut ihastella tätä pakkasviikkoa enimmäkseen työpaikan ikkunasta;

Nyt siis pakkasen kautta työmaalle, säärystimet jalassa puuhastelemaan vielä yhdeksi illaksi; huomenna on ihana vapaapäivä ja edessä perusteellista torttuilua. Ihanaa pakkasviikonloppua kaikille!

Toinen toista

Tänään, 02.02. eli toinen toista on kaksosten päivä. Päivää vietetään nyt kolmatta vuotta.

"Päivällä halutaan korostaa, että kaksosuus on sisaruussuhde, jossa sisaret ovat toisilleen erityisen läheisiä mutta eivät toistensa klooneja.

Tutkitusti kaksoset ovat usein sosiaalisempia kuin yksin syntyneet, koska kaksosuus on oiva ympäristö harjoittaa sosiaalisia taitoja"

Yle uutiset 02.02.2010

Minä olen kaksonen, ja onnellinen siitä. toki en ole koskaan ollut yksönen, ja vertailupohjaa ei ole, mutta kaksonen olen ollut jo yli 33vuotta, munasolun jakautumisesta asti. Minä A-lapsi "Alli" synnyin ensin ja sisko B-lapsi "Bertta" seitsemän minuuttia myöhemmin. Seitsemän on aina ollut onnenlukuni, samoin siskon :) Minulla oli lapsena aina joku jonka kanssa leikkiä, jonka kanssa oppia jakamaan, jonka kanssa opetella yhdessä, jota auttaa ja joka auttaa. 

Vauvoina melkein viisi vuotta vanhempi isoveikka auttoi äitiä kahden vauvan hoidossa. Kun naapurin täti kysyi että mistäs ne teidän vauvat erottaa, niin veikka totesi että helppoa, Allilla on punainen kylpypyyhkeen reuna ja Bertalla oranssi. Perhepäivähoidossa olimme mummun kaksoset, Anja-mummu kun oli aina toivonut omia kaksosia, niin hän sai sitten hoiviinsa meidät, alle vuoden ikäiset kaksostytöt. Aluksi meillä oli maalarinteipillä nimet niskassa, mummun suuri huoli kun oli että entä jos syöttää toisen vauvan kahteen kertaan, ja toinen ei saa mitään. 

Kävimme koulut yht aikaa, ala-asteen samalla luokallakin. Kasvatusoppaiden mukaan suuri virhe minäkuvan rakentumisen kannalta. Meille se ei ollut ongelma, äiti ja isä oli lapsesta asti tehnyt selväksi että Alli on alli ja Bertta on bertta, molemmilla on omat vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja erityistaidot. Meitä ei koskaan kotona kutsuttu kaksosiksi, "likat" kyllä kajahti meidän talossa siinä missä "kakaratkin". Koulussa meillä oli omat ja yhteiset kaverit, pystyimme tekemään yhdessä ja erikseen asioita. Mutta jos jompikumpi koki vääryyttää, niin sisko oli kyllä heti auttamassa. Yhdessä me olimme aivan voittamaton parivaljakko, sanoin puolustimme heikompia.

Nyttemmin aikuisella iällä asumme Bertan kanssa n.30km päässä toisistamme. Soittelemme viikottain, näemme ainakin kuukausittain ja hölisemme niitä näitä. Siskon kanssa on ihana lähteä vaatekaupoille, sisko kun tietää justiinsa mikä toiselle sopii. Ja siskon kanssa on ihana järjestää kekkereitä, ja sisko tuo parhaat tuliaiset maailman reissuistaan. Siskolle voi aina soittaa, sisko ymmärtää yhdestä sanastakin. Ja kaksosten kuudennen aistin vuoksi siskosta ei tarvitse huolehtia maailmankaan äärissä, kun kaksosesta aina tietää kun asiat ovat hyvin :)

Joten toivotan oikein hyvää kaksosten päivää kaikille kaksosille, kaksosten vanhemmille, kaksosten sisaruksille, kaksosten ystäville ja kaksosten sukulaisille. Erityisen hyvää kaksostenpäivää kaksossiskolleni, kaksosserkuilleni ja kaksospikkuserkuilleni! :)

Pakkaspäivän vohvelit

Näin pakkasilla olisi ihana tehdä jotain soppaa, niin kasvissosekeittoa kuin vaikka hernekeittoakin. Ja sopan kanssa olisi tietenkin ihana herkutella. Minun tekee ihan kauheasti mieli pannukakkua, eli pannaria :) Mutta kilttinä tyttönä muistan että nyt on maanantai, ja herkkulakko pitää edelleenkin. Hitsin vitsi.

No mutta toissaviikonloppuna toipiloin itseäni hermeettisestä flunssasta, raahustin kotona pyjamassa ja kaapissa ei ollut mitään syötävää. Voi kurjuus ja mökötys.

Jauhoja, maitoa ja munia sentään löytyi, joten kuuklailin helpon vohveliohjeen, ja sekoitin taikinan. Paistoin kolme vohvelia, lisäsin lopputaikinaan 1/2tl vaniljasokeria, ja paistoin vielä kolme vohvelia. Vohvelien paisto on kyllä jotensakkin aikaa vievää, mutta ei sentään niin käryävää kuin lättyjen paisto. Pannukakku olisi ollut nopein ja helpoin tehdä, mutta kun halusin suolasta ja makeeta samalla vaivalla, niin keksin vohvelit.

Suolaisiksi vohvelit teki tonnikalamössö (purkkitonnikalaa + tomaattisosetta + soijakastiketta + sweet chili thaita + mustapippurirouhetta), kurkkua, tomaattia, coctailkurkkuja pieneksi pilkottuna.

Makeissa vohveleissa oli päällä kermavaahtoa, mihinkä sekoitin mukaan muutaman lusikallisen turkkilaista jogurttia raikastamaan, sekä lisäksi hedelmä coctail mangosta, persikasta ja ananaksesta.

Kurjuus ja mökötys väistyi jo muutaman vohvelin jälkeen, parin päivän päästä flunssakin taittui.

Teinilöiset

Preeteininä oleminen on mitä ilmeisemmin joskus haasteellista.

Kaikki on "ihansama", mitä ikinä pyydetäänkin tekemään, niin ensin pitää tarkistaa että joutuuko sisko tekemään saman verran. Vaikka tiedetään sovitut kotitehtävät ja omien jälkien siivoaminen, niin aina kannattaa kokeilla voisiko ne vaikka vaan unohtaa, ja joku muu tekisi. Sauna on silkka rangaistus, mutta kun lopulta on pakko mennä suihkuun niin siellä lutataan vaikka kuinka ja kauan. Ikinä ei ole mitään päällepantavaa, paitsi ne yhdet ja samat suosikki vaatteet, ja vaikka kuinka olisi pakkasta, niin pukeudutaan kuin kesällä. Svea-pipo on ainoa mitä voi käyttää, sen paksumpaan päähinemalliin ei voi suostua, ja hanskoja kysyttäessä ne on lähes aina kassissa. Kyyti pitäisi saada aina sinne, tänne, tonne, ja kun on harkkoihin lähdön aika niin kyydittävien teinien määrä aina moninkertaistuu. Illalla silmät lurpsuu, mutta nukkumaan voi mennä vasta monen kehoituksen ja vetkuttelun jälkeen. Maitoa ja mehua kuluu ihan järjettömän paljon, samoin sämpylöitä ja paahtoleipää.

Ei voi mitään, mua nuo meitin preeteinit huvittaa kovin. Ja olen avoimesti vahingoniloinen isälleni, joka ei ole muuttunut miksikään kahteenkymmeneen vuoteen, sitten meidän vanhempien lasten teiniaikojen, ja joka joutuu elämään teineilyt jälleen kerran uudestaan :)

 

Teinilöisen muistitaululta... :D

Arjen ylellisyyttä

Hohhoijaa. Teen siis hyvinkin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, mikä on melkoinen rasite elimistölle. Se on vähän kuin kärsisi ikuisesta Jetlagista. Viime viikolla rutistin viisi 10tunnin yövuoroa, ja jaksoin kun silmissä kiilsi seuraavat kuusi vapaapäivää. No olihan se varma että hermeettinen lunssa kaappasi minut sängynpohjalle pariksi päiväksi heti (t)öiden jälkeen. Elimistöni tunnistaa töiden ja vapaiden vaihtelut, ja aloitan lähes aina lomat sekä pitkät vapaat sairastelemalla. Pikkasen tuppaa viemään hohdon vapaapäivistä, kun yskii, niistää, aivastelee, röhii ja köhii taukoamatta. Lisäksi olin melkeinpä kerennyt unhoittamaan, että olin luvannut isän vaimolle katsoa pikkupikkusiskojen perään hänen työmatkan ajan.

Niinpä vapaapäiväni ovat täyttyneet teinien kuljettamisesta kouluun, harrastuksiin, sinne tänne ja tonne, kantakotini valtavan pihan lumitöistä, teinilaumalle kokkailemisesta, maitotölkkien ja leivän kaupasta raahamisesta, kaikista yllättävistä tilanteista mitä teineille nyt voikaan sattua ja tapahtua, oman kodin siivoamisesta ja valtavan pyykkivuoren selättämisestä. Isälläni on myös maailman pelastamisen lisäksi tarve pelastaa koko lähialueemme pikkulinnut, ja näillä pakkasilla 11 lintulaudan täyttäminen on lähes päivittäistä puuhaa.

Mutta lunssasta ja kaikesta huolimatta olen nauttinut. Tykkään tehdä lumitöitä, puuhastella pihalla pari tuntia ja saada aikaan näkyvää jälkeä. Minusta on hauska kokkailla ruokarajotteista esittäville teineille, jotka oikeasti tykkäävät ihan perusjutuista, ja toki tykkään muutenkin olla mimmien kanssa ja kuunnella heidän sekä kavereidensa kaikkitietäviä juttuja :) Ja lintukirja kädessä hiippailen ikkunasta toiseen tutustumaan lintulautojen vierailijoihin, olen bongannut vaikka ketä! Vierailijoina on ainakin ollut tyylikäs vihervarpunen, tavallinen talitintti, sinertävä sinitintti, piskuinen varpunen, hyppelevä harakka, kukkoileva närhi ja maailman läskein punatulkku. Lisäksi eilen varikset ja harakat muiluttivat porukalla niiden huudeille eksyneen varpushaukan. Jännittävää elämää metsän siimeksessä.

Ainoa mistä olen nyt oikeastaan harmistunut, on kylmyys. Vanha kantakotini on perusteellisesta remontista haaveileva iso rintamiestalo, mistä hormikin on kärsinyt vuosien saatossa niin, ettei uuneilla voi lämmittää. Niinpä toppahousut, fleeset, kerrastot ja paritkaan villasukat ei meinaa riittää tämmöitteelle vilukissalle vetävien lattioiden ja ikkunoiden keskellä. Siinäkin hyvä syy puuhastella koko ajan jotain hyödyllistä ;) Onneksi iskä on päässyt joka ilta töistä yöksi kotiin, niin minä olen saanut nukkua yöni oman kotini lämmössä.

Tänään postiluukustani oli tipahtanut ihana kortti rakkaalta kummitytöltäni. Tosin luulen että neiti kolme vee oli saanut aikasta paljon apua äidiltään, rakkaalta Kuopijon Kuningattarelta.

Huolehdi ylellisyydestä, arki hoituu kyllä itsestään.

Voi miten viisas ajatus, kiitos sinne melkein siperiaan ♥ Taidanpa siis sipaista ripsaria ja huulipunaa ja vähän hajuvettäkin, ennen kuin lähden hakemaan teinilaumaa koulusta. Ylellisyyttä teidänkin päiviinne!

Härmäläläinen Rocky Road

Tämmötteitä me sitten tehtiin myös viime lauantaina, jumalaisten Pistaasi Fudgejen lisäksi.

ROCKY ROAD

260g tummaasuklaata (meillä sattu olemaan 2 levyä Pandan suklaata)
260g maitosuklaata (meillä sattu olemaan 2 levyä Pandan suklaata)
(n.1dl kermaa)
200g pähkinäsekoitusta (meillä oli manteli-cashew-maapähkinä-macadamia-sekoitusta, valmiiksi "suolapähkinöinä")
150g kuivattuja kirsikoita
100g kuivattuja aprikooseja
pari-kolme kourallista vaahtokarkkeja
130g valkoista suklaata

Pilko pähkinät ja kuivatut hedelmät pienemmäksi, kuitenkin melko karkeaksi rouheeksi. Pieni myös vaahtokarkit n.1cm paloiksi. Sulata suklaat kattilassa (vesihaudekattilassa homma on kaikkein turvallisinta, eikä suklaa ainakaan pala kattilan pohjaan). Jos suklaa on sulattuakin kovin jähmeää, voit notkistaa sitä muutamalla kermalorauksella. Sekoita iso osa pilkotuista pähkinöistä ja hedelmät/marjat suklaaseen, sekä iso osa vaahtokarkkipalasista. Levitä suklaamassa tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, suklaamassa saa jäädä n. 2-4cm paksuiseksi karkkilevyksi. Ripottele sekä painele vielä loput pähkinät ja vaahtokarkkipalat suklaamassan päälle koristeeksi. Nosta suklaaherkku jääkaappiin jähmettymään vähintään pariksi tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään (maut kerkiävät vähän tasaantua). Nosta leivinpaperilla levy pois vuuasta, ja leikkaa se pieniksi palasiksi, paljon pienemmiksi kuin meidän palat :D, ja koristele palaset sulatetulla valkosuklaalla, haarukalla suklaata raidoiksi palojen päälle heilutellen. Tarjoile heti kahvin taikka teen kaverina, tai anna vielä valkosuklaaraitojen jähmettyä hetki kylmässä.

Todella helppoa, ja ihan yltiömakeeta! Sekaan voi laittaa mitä vaan, itse tykkään pähkinöiden suolaisuudesta ja rouskeesta, sekä vaahtokarkkien sitkeydestä ja pehmeydestä, kuin myös aprikoosien sekä kirsikoiden makeudesta ja kirpeydestä.

Mahdoton tapaus? Not.

Päätin ryhdistäytyä saavutettujen kilojen suhteen, ja aloittaa herkuttelun rajoittamisesta. Olen oikea herkkupylly, niin suklaa, salmiakki, lakut, irtokarkit kuin keksitkin menee. Ainoa mistä en niinkään välitä on pulla, mutta toki sitäkin paremman puutteessa mupellan. Haaveilen ihanista leivoksista ja täytekakuista, unelmoin hetkistä milloin missäkin ihanassa kahvilassa upean valikoiman keskellä. Olen siis aivan mahdoton tapaus.

En niinkään usko uuden vuoden lupauksiin, vaan selkärankaan. Jos jotain päättää, ja jos jotain oikeasti haluaa, niin sen kyllä myös saa. Kaikki on kiinni tahdonvoimasta, eli selkärangasta.

En sinänsä juurikaan sorru paheisiin mukavuudenhaluni vuoksi. Ryyppäämistä pidän turhana rahan tuhlaamisena ja kammoksun iän myötä pahentuneita krapuloita; arvostan vapaita hetkiä niin paljon, että en raaski tuhlata niitä parin-kolmen päivän krapuloihin.

Nelisen vuotta sitten lopetin päivittäisen tupakoinnin. Laastarit, purkat taikka inhalaattorit eivät ole minun juttuni, vaan päätin että jos tulee tilanne, missä haluan savuketta niin että meinaan järsiä ranteeni poikki, niin mitä sitä kärvistelemään; yksi savuke silloin tällöin on pienempi paha kuin aski parissa päivässä. Viime vuonna huomasin taas silloin tällöin tupakointini salakavalasti lisääntyneen ja etsin taas selkärankani; hetken henkoset ja sosiaalinen hetki muiden tupakoitsijoiden kanssa jäivät puntarissa niiiiiiin kakkoseks paremmalle iholle, paremmalle haju- ja makuaistimuksille, paremmalle ololle. Ja vaika tiedän kyllä tupakoinnin haitat, ja COPDn kauheuden, niin silti isoimpana syynä tupakoinnin lopettamiselle minulla on aina ollut se, että en voi sietää kun hiukset haisee tuhkakupille. Niinpä olen joulukuun alun jälkeen polttanut kaksi savuketta, ja olen tilanteeseen hyvinkin tyytyväinen.

Säännöllistyneen tupakoinnin lopettaminen ilmeisesti lisäsi makean himoani, ja homma alkoi luisua lapasesta, varsinkin iltaisin. Niinpä päätin että lopetan herkuttelun ja mupeltamisen, ja alan katsoa mitä syön. Ensimmäisen viikon aikana jätin kaikki karkit, keksit ja muut vastaavat herkut pois. Huomasin (kauhuksenikin) korvaavani todella ison osan ravinnostani herkuilla. Ällööööö!

Paras oivaltaminen on tämän hoksaamisen myötä ollut se, että aloin sitten muutenkin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini; aamupalaksi ruisleipää tai puuroa, välipalaksi jogurttia, lounaaksi salaattia tai keittoa, päivälliseksi lihapullia/kanaa/kalaa ja vihanneksi, iltapalaksi rahkaa ja hedelmiä. Pahimpiin herkkuhimoihin aina lasillinen vettä, ja ehkä lisäksi rahkaa. Vuorotöiden vuoksi elämäni on hyvin epäsäännöllistä, ja siksi myös syömisistäni on muodostunut todella epäsäännöllisiä, nälkää olen ilmeisesti palkinnut herkuilla ja vapaapäiviä juhlistanut paremmilla herkuilla. No joo, olenkin varmaan ainoa koko maailmankaikkeudessa joka tekee niin.... Not. Mutta herkkujen määrän oivaltaminen ja ruokaostosten parantamisen tarpeen älyäminen on kyllä ollut iso juttu minulle.

No mutta, päätin siis hallita kilojani ja varsinkin jaksamistani jättämällä pois ylenpalttisen herkkujen mässäämisen, MUTTA kerran viikossa saa olla "karkkipäivä", ja se on minullakin niin kuin kaikilla muillakin lapsukaisilla lauantai.

Niinpä sitten odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, kutsuin itseni herkkuhuuli ystäville kylään ja pulkkamäkeilyn jälkeen, ennen saunaa, tehtiin suklaaherkkuja valmiiksi iltaa varten. Mansikkamäen superherkullinen Suklaa-pistaasifudge piti ehdottomasti kokeilla, ja sitten innostuimme tekemään Rocky Roadeja.

Homma lähti jälleen kerran taas niiiiiiiin lapasesta. Ystäväperheen isäntä kysyikin jo etukäteen, että eihän tässä vaan käy niin, että syötte sitten tänään koko viikon herkut? No onneksi suklaaherkkumme olivat niin makeita ettei niitä voinut syödä kuin muutama fudge ja yhden Rocky Road palan. Ja herkut olivat niin yltiömakeita, ettei minun tee vieläkään mieli suklaata :D Mielenkiintoista oli myös huomata, että vaikka iltapalapöydässämme olikin kahta jumalaista suklaaherkkua, niin itsetehty persikka-mango-rahka oli kaikista parasta.

Tämän kaiken avautumisen jälkeen lupaan siis itselleni jatkossakin hillitä herkkujen syönnin kokonaan pois arjesta. Juhlat ovat juhlia, ja silloin voi herkutellakin, mutta arkena ei tarvitse tai pidä mupeltaa kaikkea. Näillä mennään, kaikki on ihan vaan itsestä kiinni, katotaan mitenkä akan käy! :)