Kuopijon koti kuin karamelli

Kaipailin tässä päivänä muutamana Kuopijoon, opiskelukaupunkiini. Kuopijota muistellessani kaipaan aina rakkaita ystäviäni, kahviloita, iloisen palvelun pikku kauppoja ja pientä kotiani kaupungin keskustassa.

Niinpä selailin koneelta kuvia, ja keräsin tännekin kuvakimaran pienen pienestä Kuopijo kodistani, missä asuin vuosina 2001-2008. Kotini oli 26m2 yksiö, missä neliöt oli sijoitettu hyvin, sillä kotiin mahtui parisänky, kirjahylly, yöpöytäarkku, lipasto, neljän hengen ruokapöytä (kyllä siihen kahdeksankin mahtui komiasti ympärille mutustamaan) kolmen istuttava sohva, sohvapöytä, hyllystö-vitriinikompleksi, rahi ja kaikki elämiseen sekä olemiseen tarvittavat jutut.

Nämä kuvat on otettu marraskuussa 2006, tervemenoa Kuopijoon, kotiin kuin karamelli :)

kuva olohuoneesta "eteisaulaan"

ja olohuoneesta keittiöön

 auringonkeltainen keittiö 

(huomaa monitoimiuuni, aamiaispiste, ja jääkaappi/mikroyhdistelmä. Ruokakaappeja oli yksi, 3-laatikon laatikosto riitti komiasti...)

olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone syksyn sisustuksessa 

(ja itsetehdyt hienot verhot - minä suunnittelin, äiti-rakas teki :)

olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone talvisessa hämyssä - valoa pimeyteen

 olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone talvisena, pakkaspäivän valaisemana

kurkkaus makuuhuoneeseen

(tilojen välissä oli "oviaukko", mihin sai hyvin verhot jakamaan tiloja. Makuuhuoneen puolella tummansiniset verhot, ja toisella puolella vaihtuvat, tilanteen mukaan. Välissä vielä valkoiset verhot, ettei printit paistaneet läpi - sivuun vedettyinä verhoseinämä ei ollut _ihan_ laskeutuvin viritelmä..) 

Ja huomaa sisustukseen kuuluva pieni telkkari, minkä pystyi kääntämään niin makkariin kuin olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuoneen puolellekin. - Todella kätevää! :)

Makuuhuone/pukeutumishuone/viihdehuoneesta ei löytynyt kovin montaa kuvaa, mutta se oli pieni, sievä ja sininen.

ja vielä ainokainen kuva kotikylpylästä

Muistini varassa piirsin pikaisen pohjapiirrustuksen tästä entisestä kodistani (pahoittelut suttuisesta toteutuksesta pirkka-lehteä vasten)

Piirrustuksen kaltevista seinistä huolimatta tästä varmaankin näkee neliöiden nerokkuuden. (Kylpyhuone näyttää muuten suurelta - sitä se ei ollut. Mutta istuma-amme oli kyllä kätevä säärikarvoja ajellessa...) Ja ruokapöytä oli käytännössä suurempi, kuin mitä kynäni piirsi, mutta se varmaan näkyy aijemmissa valokuvissa.

Siitä on jo 4,5vuotta kun muutin Kuopijosta takaisin Pirkanmaalle, mutta edelleenkin keltainen on minulle keittiöväri, samoin kuin punainen on kylppäri/vessaväri. Niin ne ovat olleet kaikissa viidessä Minun kodissa. Sinistä en tosin ole kaivannut enää aikoihin, ja nyttemmin palettiin on sekoittunut murrettuina sävyinä vihreät, ruskeat, liilat ja harmaat - tämä lienee sitten sitä aikuistumista.

Se oli semmoinen koti ♥ se.

Rotta kotona, hep!

 Pitkä viikonloppu Savossa meinasi viedä mehut, mutta voi miten oli mukavaa! ♥

Perjantaina harjoittelimme ystävättäreni kanssa kuinka olla aitoja lähiökuningattaria. Lähiökuppilan karaoke sujui kivasti, mutta villasukkiin, kera "kroksien", meillä on vielä kotvanen matkaa. Saimme sentään arvoistamme seuraa, kun James Hetfieldiksi esittäytynyt kaveri halusi välttämättä parkeerata pöytäämme. Ihastuttavaa. Lauantaina jatkoimme harjoituksia ja tupareiden teemana taisi olla kumman kaa-bileet :D Mutta oi kun meillä oli lystiä, ja oi kun koko maailma ja varsinkin tanssilattia oli meidän!!

Äitienpäivänä en siis päässyt onnittelemaan omaa äitiäni reissun vuoksi, mutta tapasin kolme rakasta ystävääni, joilla on lapsia yhteensä 6+4+4. Siinä oli mahtavia äitejä ja äityittä kerrakseen :)


Varsinainen reissun "syy" oli pääsykokeet. Ihan on kuulkaas pää tyhjä kaikesta testauksesta ja keskittymisestä, mutta jotenkin on hyvä fjiilis. Minun mielestä kaikkissa ammattiin johtavissa koulutuksissa pitäisi olla kunnon pääsykokeet, soveltuvuus testeineen. Jotenkin tuntuu siltä että se on varsinkin hakijan etu. No mutta niistä en kerro sen enempää, niistä kun ei kukaan tiedä, notta miten meni.


Mutta pikaisessa Savon visiitissä hauskinta oli ystävä, joka ehdotti tänään lounasta; ihan parasta ruokaa suosikki ravintolassani ja sitten vielä jälkkärille suosikki kahvilaani. Kyllä se vanha kuoma tietää. Ylpeänä myönnän, että hymyillen kutsun noita kaikkia reissullani tapaamiania rakkaita ystäviksi ♥

Nyt on kiva olla kotona, hep!


EDIT; löysin jotain ihanaa MySpacesta, ja pakko on jakaa se täällä. Tiedän Anun olevan loistava esiintyjä ja upea lauluntekijä. Mutta voiko olla hienompia sanoituksia kuin nuo hänen kappaleensa "Nyt" ja "Minusta tuli arki". Käykää viisaudessanne kuuntelemassa, vakuuttumassa ja ihastumassa. Niin minäkin tein, ja nyt tämän teille lahjana ojennan, olkaa hyvät!

Savon sydämessä.

Ei pidä antaa otsikon johtaa harhaan. Ei. Minä en asu Savon sydämessä. Olen ihan täpöhämäläinen, ja ylpeä siitä :) Mutta vähän pitkäksi venähtäneen opiskeluajan _asuin_ Kuopijossa, savon sydämessä. Sanovat notta savolaiset ovat lupsakoita ja mukavia ihmisiä. Minä en sitä koskaan niin kokenut. Mielestäni savolaiset ovat avoimia ja uteliaita, ja heiltä ei suoraa vastausta saa mihinkään. Joten älkää Porilaiset ja Turkulaiset koskaan muuttako savoon, te hajoisitte sinne :)

Ja nyt kun on aluksi herjattu puoli Suomea, anteeksi! :) Niin kerrotaanpa oikea syy otsikkooni. Uuden kuun ajan Mirka muisteli lapsuuden kotikaupunkiaan. Itse muutin Kuopijon vuosien jälkeen takaisin kotikaupunkiini, ja siksi aloin muistella Kuopijota. Kaikkien ihmisten kanssa en siellä juttuun tullut, tai no, en minä ihan niitä kaikkea 92 000 tavannutkaan, mutta aikasta monta kumminkin. Mutta kourallisen ikuisia ystäviä sieltä elämääni sain.

Kaupunkina Kuopijo on ihan mahtava, kaikki tapahtuu torilla taikka torin ympärillä, eli ihan ytimessä.
Mielestäni parasta Kuopijossa on kahvilat. Houkutus on ehdoton suosikkini, sieltä saa mm. taivaallista Pirun Hyvää Päärynäkakkua. Silloin muutama vuosi sitten kiva paikka oli myös Burts Tea & Coffee, ja valtavan suloinen kahvila kaneli. Myös keskustan Arnoldsilta sai hyvää kahvia ja hauskaa palvelua.

Ravintoloita siellä oli monta mainiota. Isä Camillossa käytiin monesti ihan vain viinilasillisella, ja kun siellä ei varsinaisesti mitään pientä hiukopalaa ollut, niin tilattiin sitten etanoita :). Tykkäsin kylläkin Kuopijon Amarillostakin, siellä oli aina erinnomainen palvelu ja hyvät, luotettavat Amarillo annokset. Mutta parasta melkeinpä oli ravintola O.S. Sitä on vaikea edes kuvailla, se kannattaa ehdottomasti kokea. Vaikket savossa käydessäsi muualla poikkeisi kuin O.S.ssa, niin reissusi olisi varmasti onnistunut.

Kolmantena kaipaan Kuopijosta niitä mainioita käsityöliikkeitä. Monesti ihastelin Daiga Daiga Duun ikkunan takana ihania takkeja ja mekkoja ja laukkuja. Artikosta löytyi aina joskus jotain kivaa keramiikkaa, mutta suosikkini oli ja on Sininen Silta, mistä löytyi kaikkea pientä ja suurta ihanaa.

Niinpä siis jos olisin tänään Kuopijossa, niin kävisin ystävien kanssa lounaalla O.S..ssa. Sitten kiertelisin kauppoja ja kävisin Sinisessä Sillassa hypistelemässä, ostaisin ainakin tähtiä. Leikkisin turistia torilla ja poikkeisin kauppahallissa. Sitten pitäisi jo viimeistään päästä Houkotukseen kahville ja kakulle, ja ehkä ottaa jotain suolaistakin ennen kakkua (siellä on niin huokeat hinnat, että siellä voi oikeestikin otta molempia, jeee!!) Ja sitten pitäisi hetki elpyä, koska illaksi pitäisi olla hehkeänä ja hilpeänä Henkka buarissa katsomassa (ja kuuntelemassakin) jumalaista Veetiä! Ja yöllä pitäisi hakea Foodista täytetty patonki, ja kömpiä johonkin nukkumaan. Kyllä, tänään on SE päivä kun kaipaan Kuopijoon.