Minulla oli menoa Helsinkiin, ja kutsuin samalla reissulla itseni yökylään ystävälle. Rva Kepponen tuntee minut hyvin, ja ehdotti heti että mitä jos aloittaisimme sunnuntain ihanalla brunssilla - minua ei tarvinnut enempää houkutella :D Olen aamupalaihmisiä, ja mielestäni brunssi on ihan maailman paras (teko)syy viettää aikaa hyvässä seurassa, sekä herkutella. Aina kun on tarjolla brunssia, niin mekä on mukana, hep!
Ihanaksi sunnuntai brunssiksi valikoitui tällä kertaa Töölönranta. Sijaintihan on ihan huippu, eikä menusta tai varsinkaan seurassa ollut mitään valittamista, joten yhtälö oli pelkkää hymyillytystä :) Lisäksi ajoituksemme oli hyvä, ja vältyimme pahimmalta ryysikseltä.
Alkuruokabuffet oli jälleen kerran mieleeni. Olen sillien, silakoiden, kalan, katkaravun suuri ystävä, ja niinpä Katkarapu Skagen, sekä lämminsavulohi Remoulade-kastikkeella oli erityisesti mieleeni, pidin toki myös useista salaateista. Pikkublinit oli liian kuivia sekä luvalla sanoen mauttomia minun makuuni, ja paprikamunakokkeli ei oikein maistunut kuin paprikalle, mutta muuten setti toimi oikein hyvin.
Pääruuaksi valikoitui viikoittain vaihtuvalta pääruokalistalta meille molemmille hiillostettu nieriä, minkä lisukkeena oli mustekalan musteella värjättyä fenkolipyrettä. Vieläkään en ole osannut päättää, mutta vahvasti kallistun siihen, että tämä pääruoka oli koko brunssin paras osuus - ei missään muussakaan osa-alueessa vikaa ollut, mutta kaikki muu oli oikeastaan tasapaksun hyvää, mutta tämä annos kyllä pomppasi kaiken yli, ja oli kaikkiaan erinomainen.
Molemmat tykkäsimme pääruuasta kovasti. Rva Kepposen kanssa on kyllä ilo käydä ulkona syömässä - molemmat kun kuvaamme annoksiamme yhtä innokkaina, yhtä paljon arvostamme hyvää ruokaa ja aina suunnittelemme jo seuraavia hetkiä, niin nämä reissut on kyllä aina ilahduttavia :)
Kaiken tämän syömisen jälkeen jaksoimme vielä kurvata jälkiruokapöytään. Kaikissa herkuissa oli paljon sokeria, ja useimmissa viljaakin, mutta yhden päivän ajan en antanut sen häiritä, vaan maistoin kaikkea.
Punajuuri-mascarponeleivos oli aika porkkanakakkumainen, ei ihan niin hurmaava kuin odotin. Mutta lämmin omenahyve, ja varsinkin sen kanssa ollut paahteinen kinuskikastike oli kyllä ihan parasta! Lautasella vasemmalla oleva valkosuklaapannacotta sulahteli vatsassa oleviin loppuihin koloihin niin tanakasti, että tarjolla olleille juustoille ei jäänyt kyllä yhtään tilaa. Ehkäpä tässä kohtaa hyvä niin :)
Muikea oli olo kaiken tämän jälkeenkin, ja hyvää oli :) Siispä seuraavaa brunssia odotellessa, ja uusia Hetkiä suunnitellen.
