sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Poikapennun Hipponen


Ensimmäinen tekemäni Hipponen sai vihdoin itselleen serkun. Toiveissa oli "smurffin sininen Hippo, missä on kaikkia poikavärejä ja tiätty punaista sekä oranssia". Tässä siis Raverlystä Heidi Bearsin ihan mahtavalla Happypotamus-virkkausohjeella tehty sininen Hipponen. Hipon naaman kukat tein symmetrisissä väreissä, molemmin puolin päätä, mutta muuten hipon kaikki "kukat" on keskenään eri värisiä.




 
Valitettavasti olen niin hidas virkkaaja, että näitä valmistuu harvakseltaan, mutta vielä on tulossa ainakin kolme hipposta, kaikille kummimuruille ja virallisesti täditeltäville omansa.
 
 
Ja tässä ne on siis molemmat valmiit Hipposet, serkukset :) Poika 12veelle ja tytölle nimiäslahjaksi tekemäni hipposet, hekin siis serkuksia, ja tädin kummimurusia :)

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hetkessä - bitelemätön brunssi bistrossa

Ihanan ystävällisen viikonlopun päätti aivan ihana brunssi kirkkonummelaisessa Bistro O matissa. Minähän olen lähes maalta, ja alle 22 000 asukkaan kotikaupungissani ei ole mahdollista lähteä viikonloppuna(kaan) brunssille johonkin kivaan paikkaan. Tai oikeastaan ei edes mihinkään vähemmän kivaan paikkaan. Niinpä esitin rva Kepposelle toiveen piäkaupunkiviikonlopustamme, että olisiko mitään mahdollisuutta käydä jossain kivassa paikassa brunssilla? Kepposka, tuo kaikkien tapahtumajärjestäjien ja matkatoimistojen suuri kilpailija ;) tarttui heti toimeen, ja valitsi useamman kivan brunssipaikan valittavakseni. Ja niin päädyimme viikonlopun muuhun logistiikkaan parhaiten sopivaan Bistro O matiin.

Minähän olen nyt siis lähestulkoon noviisi tämän brunssiarvioinnin suhteen, MUTTA ruuasta olen pitkällisellä nautiskeluharjoittelulla päässyt melkoiseksi asiantuntijaksi :) Ja varmuudella voin sanoa, että tämä brunssi oli herkullinen, onnistunut ja i-ha-na!


Alkupaloina oli niin paljon salaatteja, kaloja, munakasrullaa, paistosta, piirakkaa, lihapullia ja ihania leipiä, että ei yhdelle lautaselle sopinut, vaan joutui hakemaan pariin otteeseen, niin ja vielä santsaan :) Mutta nuo kalat oli kyllä mun suosikkeja, ja jos leipään ei voi rakastua, niin sitten kyllä ihastuin tuohon mahtavaan saaristolaisleipään. Ja tuohon punajuuri-pinjansiemen-aurajuusto-salaattiin sitten kyllä jo rakastuin. Vihreän salaatin kanssa se oli kyllä ihan parasta, ja sitä jouduin hakemaan useamman kerran.


Pääruuaksi valitsin paahdettua kalaa sekä fenkolia ja porkkanapyrettä. Todella hyvä annos, sopivan kokoinen ja ihana makuyhdistelmä sai lähes hymisemään. Oih.


Jälkiruuaksi oli vielä lakritsilla maustettua tummaa suklaamoussea, marenkikakkua sekä omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, mikä oli ehdoton suosikkini. Jos vähän nurista saa, niin jälkiruuat ei kyllä nousseet muun brunssin upealle tasolle, vaikka ihan herkullisia olivatkin. Tämä vain kertoo siitä, että kaikki muu oli kyllä järisyttävän hyvää :)

Aamiaisella oli muitakin ihanuuksia, ja kerrankin älysin kuvata jotain muutakin, kuin pelkkiä ruoka-herkkuja ;)

IhaNainen Kepposka
 
 Nautiskeleva Anna
 
 ja herkutteleva Leonida, josta emme näe blogimaailmassa valloittavaa hymyä :)
 
Kiitos teille kaikille ihanasta brunssista, täyteläisen (turvottavan) viikonlopun päätteeksi!
*sytämiä sytämiä*

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hetkessä - Rapurallaa


Muutama viikonloppu sitten nautin ajasta ystävieni kanssa pääkaupungin nurkilla. Viikonloppu huipentui rapujuhliin Kätevien emäntien kanssa. Juhlista blogeissaan ovat kertoneet Rva Kepponen, Anna ja Leonida (jutut löytyy noiden linkkien takaa). Lisäksi seurueestamme mukana oli vielä Mirka. Tässäpä vielä oma muisteloni kyseisestä ihanasta juhlasta.


Rapujuhlat järjestettiin Rva Kepposen appivanhempien "mökillä". "Mökki" pääsee tässä siksi sitaatteihin, että kyseessä oli oikein kiva kaksikerroksinen talo, missä oli monta huonetta, iso keittiö ja kaunis tupa. Jotenkin ihastuin taloon ja sen isoon pihapiiriin, sekä alempana olleeseen rantaan ja rantasaunaan. "Mökissä" olisi potentiaalia vaikka mihinkä.


Majoittauduttuamme valmistelimme ruokia Kepposkan kanssa, lämmitin pirttiä, pika siivosin saunan ja laitoin pesään lämmittävän tulen, samalla kun Anna koristeli tupaa ja vaihdoimme kuulumisia Leonidan sekä Mirkan kanssa. Loppuilta menikin sitten hyvän seuran ja ruuan äärellä, mikä on tietenkin lähes maailman paras tapa viettää iltaansa :)


Menun aloitti herkullisessa kermaisessa tomaattiliemessä keitetyt sinisimpukat. Kepposkan säveltämä sinisimpukoiden ohje löytyy täältä. Tykkään kovasti simpukoista, olen lapsesta asti pitänyt niistä, mutta tuo liemi oli uusi tuttavuus, ja sopi merelliseen herkkuihin erinomaisesti, varsinkin hyvän ciabattan kanssa syötynä.


Pääruoka valmistui helposti uunissa, jahka se sinne kerkesi ;) Uunijuurekset, punajuuret, peruna ja sipuli, paahtuivat kuumassa, 220C uunissa 60-40min. Ensin pellille meni lohkotut punajuuret, suolan, mustapippurin ja hunajan kera, vartin päästä vasta perunat ja sipulit suolalla sekä mustapippurilla maustettuna. Isosta lohifileestä nypin pois kaikki ruodot, ropsasin pintaan suolaa ja vähän mustapippuria, peitin pinnan ohueksi leikatuilla luomusitruunan siivuilla, paitsi lohen pyrstöpalan, minkä jätin sitruunatta, kun kaikki seurueestamme ei voi syödä sitä. Lohi oli 175C uunissa n.30min, ja sillä aikaa kun laitoin sitä tarjolle, niin laitoin uunijuurekset tarjoiluastiassaan vielä kuuman uunin pohjalle lämpiämään ennen ruokailua. Lisäksi oli vielä hollandais-kastiketta, mikä sopi kyllä kalalle hirmuhyvin.


Niin ja ne ravut. Rapuja on mielestäni kivempi avata ja syödä täydellä vatsalla, joten itselleni sopi mainiosti Kepposkan ehdotus siitä, että ravut voisi syödä vasta pääruuan jälkeen. Itse en käytä alkoholia, niin mielelläni keskityn rapujuhlissa(kin) herkutteluun ja hyvään seuraan. Tosin tällä kertaa seurueemme oli muutenkin kosolti kuivasuinen juomien suhteen, ja kaikki taisimme nautiskella enemmänkin ruuista sekä jutustelusta, kuin helan gårista :)


Saksiniekkojen jälkeen nautimme vielä jälkiruuaksi edellisenä iltana ennakkoon valmistelemani paahdettuvalkosuklaa creme caramelit, sekä vielä Kepposkan ja Annan toiveesta tekemäni Brita-kakun, sen kesän viimeisen :)


Ruokailu kesti jutusteluineen kaikkiaan 5,5tuntia. Osa ajasta toki meni siihen, kun piti kuvata ;) Niin kuin tällä porukalla aina käy. Mirka lähti yöllä kotiin, mutta me muut jäimme yökylään lämpöiseen "mökkiin". Niinpä viellä yhdeltä yöllä viuhahdimme Kepposkan kanssa rantasaunan löylyihin, ja uskaltauduin pikaiselle yöuinnille kirkkaan tähtitaivaan alle. Jeskamandeera, kun oli kylmää! Sauna toki oli sammunut aikaa sitten, mutta kiuas lämpeni hetkessä pesällisellä puita, ja löylyt oli oikein lempeät. Kävimme vielä saunan jälkeen pyyhkeet päässä, rönttyisessä mökkivaatetuksessa ihastelemassa upeaa kirkasta tähtitaivasta, minkä jälkeen oli mukava kömpiä lämpimän sängyn peittoihin.


Tässä kirjoittaessa muistuu mieleen, kuinka mukava, herkullinen, jutusteleva, lämmin ja kiva tuo viikonloppu olikaan. Näitä ehdottomasti lisää  ♥ Kiitos ystävät!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä sieviä sieniä


Minäkin pääsin metsään. Olen jo pitkään halunnut sienimetsään, mutta kun itse en ole käynyt sienessä sitten lapsuusvuosien, niin en ole voinut mennä metsään ilman hyvää seuraa. Mutta vihdoin onnisti, ja kävimme pikaisesti sienimetsässä, poimien vain niitä sieniä, mitä tunnisti. Omalta kohdaltani se tarkoitti tatteja ja karvarouskuja. Eniten harmittaa sienimetsässä se, että kerta tuntemukseni on niin kovin suppeaa, niin metsään jää osaltani monia loistavia ruokasieniä. Pitää ensi syksyn tavoitteeksi ottaa sienireissu jonkun tietävän kanssa :)


Mutta riittävästi pariin soosiin ja muutamaan risottoon näitä tuli kyllä tältäkin reissulta. Karvarouskut ensin ryöppäsin, varuiksi pariinkin otteeseen, ja sitten paistoin kaikki voissa, sipulin, suolan ja pippurin kanssa. Pakastin esipaistetut sienet, ja jatkojalostin niitä käytön mukaan. Helppoa.

Kosolti kätevä mökkeily-emäntä :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kynsilakkakoru tehtaalta hei!


Samalla kun tein pikkusiskolle lahjaksi nämä kynsilakkakorut, niin tehtailin muitakin kynsilakkakoruja. Nyt niitä on valmiina 11 riipus+korvakorut+somus-settiä ja kaksi isoa riipusta. Olen kuin pikkutyttö - niin pähkinöinä tuosta kimalluksesta ja kirkkaista väreistä :)

perjantai 17. lokakuuta 2014

My Little Pony sateenkaarikakku


Edellisen kortin saajalle tein myös nämä kakut. Rakas ystäväni soitti minulle jo hyvä tovi sitten, että pitäisi saada My Little Pony-kakku, auttaisitko, joohan? No toki. Sovin sankaritar 6veen kanssa treffit ennen juhlia, ja suunnittelimme yhdessä minkälainen kakku pitäisi olla. Neiti istui sylissäni, ja yhdessä klikkailimme googlen kuvahakua. Lopulta (pienellä johdattelullani) neiti valitsi kuvahausta kaksi ponia, mitkä kakuissa olisi. Muuten kerroin kakussa olevan ponien sateenkaareen, ja niiden olevan yllätys. Näillä mentiin.


Googlailin sopivat kuvat poneista Celestia ja Luna. On muuten ponit muuttuneet aikasta paljon 30vuodessa! :O Tiesittekö, että ponit ovat nykyään myös tyttöprinsessoja? No minä en tiennyt, mutta google onneksi opettaa. Tulostin kuvat sopivaan kokoon, ja jäljensin niiden ääriviivat kaulimalleni sokerimassalevylle massatyökalun avulla.


Maalasin kuvat pikkupensselillä elintarvikeväreillä, mitkä laimensin vodkalla - alkoholi haihtuu sokerimassan pinnasta, mutta kuva säilyttää halutun väripigmentin, jäämättä kuitenkaan märäksi. Loistavana väripalettina toimi etanapannu! Sisareltani oppima niksi :) Itse en juo alkoholia, mutta karpalovodkan vieno tuoksu sai pohtimaan aineen sisäistä vaikutusta kiperimmissä maalauskohdissa...


Koristelin vielä kuvat klitterigeeleillä ja pienillä tähdillä. Harkitsin leikkaavani kuvat ääriviivoja pitkin, mutta ohuet osat olisi kyllä murtunut rikki ennen kakun päälle saamista, joten tyydyin ponien valkoisiin reunuksiin.


Varsinaiset kakut tein Kinuskikissan mahtavalla Sateenkaarikakku-ohjeella. Tein kakkuja kaksi, toisen 29cm halk. vuokaan puolitoista kertaisena, toisen 26cm halk. vuokaan normaalikokoisena. Kinuskikissa oli käyttänyt ohjeessaan 24cm vuokaan, mutta itse kyllä suosittelen tuota 26cm irtopohjavuokaa tälle kakulle.

Kakkuihin tein ohjeesta poiketen gluteenittoman pohjan käyttämällä perusohjeeseen 200g gluteenittomia suklaakeksejä ja n.50g vaniljatuorejuustoa sekä 50g sulatettua voita. Isompaan kakkuun tein saman pohjan, mutta senkin 1,5 kertaisena. Pohjasta tuli kyllä oikein hyvä!

Ainoa vika tässä kakussa on runsas valkosuklaan määrä. Valkosuklaassa ei sinällään ole mitään vikaa, sehän on oikein herkullista, mutta harmillista on se, että sitä ei saa laktoosittomana. Se tuottaja, joka ensimmäisenä älyää tehdä valkosuklaansa laktoosittomana, tulee lyömään kakkutehtailijoiden kultasuoneen! (vink vink.)

Halusin kakusta vielä enemmän sateenkaarimaisen, ja niinpä jaoin täytteen tasan kahdeksaan kulhoon, väreinä valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti. Itse käytin värjäämiseen niin pastavärejä kuin nestemäisiäkin, osan sekottelemalla perusväreistä väriopin mukaan, osan taas valmiista väreistä. Värjäsin täytteet vähän kerrallaan, koska väriä voi aina lisätä, mutta poishan sitä ei saa.

Omana vinkkinä ohjeeseen sanoisin, että kannattaa käyttää tarkkaa keittiövaakaa apuna kakun teossa; punnitse ensin tyhjänä suuri kulho, missä teet koko täytteen. Vähennä koko täytteen painosta kulhon paino, ja jaa saatu tulos kahdeksalla. Kaada täyte vaa'an avulla tasan kahdeksaan nokalliseen astiaan (myös neliön mallinen korkea pakasterasia käy, mistä kulmaa voi käyttää nokkana täytettä kaadettaessa, täysin pyöreäreunaiset astiat on hankalia kaadettaessa, vältä niitä.)


Itse tein isomman kakun ensin, ja siitä opin, että toiseen kakkuun kaadoin värit vuokaan eri järjestyksessä, aloittaen valkoisesta ja päättäen violettiin. Tämä oli ehdottomasti parempi järjestys, valkoinen painui näkymättömiin, mutta molemmat punaiset sävyt näkyi hyvin. Annoin kakkujen hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.


Puolet kakusta peitin kermavaahto "pilvellä", ja lisäksi kakun päälle tuli toivottu poni, sokerimassa kukkia ja perhosia, mitkä laitoimme kakkuun yhdessä sankarittaren kanssa, sekä myöhemmin äitinsä laittamat kynttilät. Itse en valitettavasti kerennyt jäämään juhlimaan, enkä saanut palaa kakusta, mutta viestien perusteella kakku oli oikein herkullinen!


Niinpä tein kolmannen kakun, minkä vein siskoloisille, kun Ranskan melkein sukulaiset oli kyläilemässä. Tähän kakkuun vaihtelin valkoista-violettia-sinistä-vihreää-keltaista täytettä, vuorotellen, kaikkia kolme kertaa. Mielestäni noilla kahdeksalla värillä täyteen "renkaat" pysyivät selkeämpinä. En tiedä mistä tämä johtui, olisiko siihen vaikuttanut tasaisempi käyttö, vai kaato nopeus.


Mutta kivan näköinen tästäkin tuli, ja todella herkullinen! Kakku sinänsä ei ollut vaikea tehdä, mutta itseäni ainakin jännitti ihan kamalasti tuo täyterenkaiden tasainen kaataminen vuokaan. Ihan hiki nousi niskaan, ja kädet vapisi :)

Kinuskikissan sivuilla olikin hyvä ohje siitä, että korkeammalta kaadettuna täyte painuu enemmän pohjaan, läheltä kaadettaessa täyte taas jäi enemmän pintaan. Tämä helpotti kuviointia selvästi. Kyllä tämä kakku vaatii harjoittelukerrat, ja siltikin täyte saattaa käyttäytyä erikoisesti, mutta lopputulos on aina kaunis ja hauska, juhlapöytää ilahduttava, vaikkapa sitten abstraktina kakkuna, jollei muuta! :)

Tätä kakkua tulen tekemään toistekin, ja jo nyt mietin tuon kuvioinnin erilaisia mahdollisuuksia. Kiitos Kinuskikissa jälleen kerran hyvästä ja selkeästä ohjeesta!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Nopea synttärikortti lähes joka ikävuodelle


Sekunnin mietin, että tohdinko laittaa tästä kortista postausta tänne, kun kuvan värit on taas jotenkin sotkeentuneet, mutta laitanpahan nyt kuitenkin :) Kuvitelkaapa siis tuon kuvan tausta valkoiseksi, ja muut värit samaan sävyyn sävyttömiksi, hyvä hyvä.

Tämä kortti oli kiva ja helppo tehdä. Tätä samaa kuva-ideaa olen nyt käyttänyt useammassakin kortissa, vain kynttilöiden määrää ja vuuan väriä vaihdellen.

Cupcake-leimasetissä on erilliset leimat vuuille, täytteelle ja koristeille. Niinpä leimasin tuon vuuan raidalliselle paperille mustalla musteella, ja täytteen valkoiselle paperille vaalean sinisellä musteella. Täytettä vähän väritin liilalla puuterivärillä, ja kimalleliimalla.

Piirsin täytteen ääriviivat hennosti lyijykynällä taustapaperille, ja piirsin siihen mustalla tussilla sopivan määrän kynttilöitä. Väritin kynttilät kortin saajan suosikkivärillä, liilalla, mitä käytin kortissa muutenkin. Kumitin näkyvät lyijärin jäljet pois, teippasin vuuan paikoilleen ja sen päälle teippasin täytteen 3D-kohoteippipaloilla. Lopuksi tein liilalla tussilla vielä varjostuksen kuppikakun alareunaan, ja tein kynttilöiden sädekehät kimalleliimalla. Annoin kuivua. (Jos en kerkiä odottamaan kimalleliiman kuivumista, niin laitan ne aina ihan vikaksi muuten valmiiseen korttiin.)

Kokosin kortin pinkille korttipohjalle käyttäen liilaa paperia kehystämässä korttia. Värillinen paperi sopi tähän korttiin, ja juhlan synttärikakkuihin oikein hyvin. Lopuksi vielä kuusi puolihelmeä koristamaan 6v. synttäreiden onnittelukorttia. Valmis.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Hetkessä - Kesäretki Porvoossa


Palataan vielä muutama askel hellivään heinäkuuhun, ja siihen kun vietimme kätsyjen kanssa ihanan aurinkoisen päivän Porvoossa. Retken pääasiallisista järjestelyistä vastasi Rva Kepponen. Hän ja muut kätsyt, Anna, Leonida sekä Mirka olivat käyneet jo aamukahveilla torilla, kun itse kerkesin vasta reissuun mukaan. Onneksi ennakkoon jo sen arvasi, että tämän porukan kanssa reissaamiseen kannattaa irrottautua kiireemmästäkin aikataulusta, ja päästä nautiskelemaan hyvästä seurasta. Kaunis Porvoo ja ihana kesäpäivä olivatkin sitten molemmat retkellemme suurta plussaa!




Useiden kauniiden ovien takaa (ja jokusten ostostenkin jälkeen) löysimme tiemme ihastuttavaan ravintola Timbaaliin. Timbaalissa meille oli sovittu lounas-buffetti Kapteenin pöydästä.


Hykertelin onnellisena. Olen merenelävien suuri ystävä, tai ainakin makunystyräni ovat, joten laajasta valikoimasta löytyi monta herkkua. Eikä seurueemme muutkaan jäsenet valitelleet, kun pöydästä löytyi kaikille jotakin.


Omiksi suosikeikseni nousi yllättäen kalahyydyke, erilaiset sillit ja silakat sekä todella hyvä talon näkkäri. (Voiko tuosta herkusta edes sanoa niin rahvaasti, kuin näkkäri... Noh, meilläpäin voi.) Tykkäsin toki muistakin mauista, niin pestokanasta kuin munakas- ja lohirullista, sekä muistakin salaateista, mutta nuo edellä mainitut oli suussani ylitse muiden.

Timbaalin kaunis, vanhalle tyylille uskollinen sisustus on omiaan kyllä juhlien järjestelyyn. Ja ravintolassa oli useita erilaisia saleja/huoneita/tiloja, erilaisia tilaisuuksia varten. En valitettavasti saanut todistettua näitä kauniita tiloja kamerallani teille, mutta menkää ihmeessä paikanpäälle todistamaan ravintolan puitteet ja herkullisuus. Syksyn menu ainakin näyttää herkulliselta!

Täysin vatsoin jaksoimme taas kierrellä ja katsella ja shoppailla.



Herkut shoppaili herkkuja :) Itse arvoin pistaasi-valkosuklaalevitteen kohdalla pitkään, kunnes vieressäni seissyt tuntematon vanhempi rouva totesi "pitkä matka sitä on täältä tulla hakemaan, osta vaan, kun mieles tekee selvästikkin." Ja minähän ostin :)


Ostin myös vinkeät ja näyttävät höyhenkorvikset itselleni valloittavasta Destinysta. Tai lienee parempi sana dramaattisesta, kuin valloittavasta. Itse olisin viihtynyt kyseisessä kaupassa vaikka kuinka kauan, ihastellen tuotteita, sommittelua ja sisustustakin. Tästä tuli joka kesäisten Porvoon retkieni vakkari kyläilykohde hetkessä.


Tämän sisustustaulun olisin ostanut välittömästi, jos sitä olisi ollut violettina, harmaana tai keltaisena :) Mutta musta ei sovi kodissani mihinkään huoneeseen, niin tämä jäi odottamaan jotain toista kohtia.


Todellisina nautiskelijoina poikkesimme vielä kakkukahveille vanhassa kaupungissa. Omenakakku oli ihastuttavan täyteläistä ja kukkakuvioisesta laakeasta kupista tuli mieleeni lapsuudesta mummon, sittemmin enon kesämökki Kukkolassa. Hymyillyttävä muisto sekin.

Päivän päätteeksi kiertelimme vielä jokirannassa ja leikimme kunnolla turistia kuvailemalla punaisilla makasiineilla.


Päivä oli kaunis, ihana, naurava, hersyvä, herkullinen, iloinen, onnellinen, kesäinen ja innovatiivinen. Nyt tiedänkin, mitä tarkoittaa termi Porvoon mitalla ♥ Kiitos!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Korutaulu tytölle


Hyvä ystäväni tuli tyttärensä kanssa kylään, ja suunnitelmissamme oli tehdä tytölle iso korutaulu korviksille, aiemmin tekemiäni korutauluja yhdistellen. Tauluun käytettiin olemassa olevia kehyksiä, solumattoa/retkeilypatjaa ja kangaskaupasta hakemaamme kangaspätkää, sekä paljon liimaa. Kankaan valinnassa on oleellista, että se ei ole liian tiivistä - näin korut on helpompi painaa siitä läpi.


Lisäksi teimme tytön kanssa taulun koristeeksi kolmiulotteisin kukkia. Työergonomian huomioden (göröhöm) leikkelimme Bigshotilla erikokoisia kukkia, minkä reunat väritettiin huulipunan sävyisellä musteella, ja kukat pyöristettiin muotoonsa muotoilutyökalulla. Tyttö innokkaana leikkasi kukat, ja pyöritteli ne muotoonsa, minä hoidin reunojen värjäyksen, kukkien kokoamisen ja koristelun.

 Kukkien lisäksi tauluun tuli muutama samalla tavalla tehty lehti, ja liimasin vielä "timangeja" koristeeksi.

 Muuten taulua koristaa kaikki ihanat korvakorut, mitä neiti 10veellä on paljon - ne on se tämän hetken juttu :)

Neiti ja neidin oma taulu, porukalla tehty ja koristeltu :)