keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä sieviä sieniä


Minäkin pääsin metsään. Olen jo pitkään halunnut sienimetsään, mutta kun itse en ole käynyt sienessä sitten lapsuusvuosien, niin en ole voinut mennä metsään ilman hyvää seuraa. Mutta vihdoin onnisti, ja kävimme pikaisesti sienimetsässä, poimien vain niitä sieniä, mitä tunnisti. Omalta kohdaltani se tarkoitti tatteja ja karvarouskuja. Eniten harmittaa sienimetsässä se, että kerta tuntemukseni on niin kovin suppeaa, niin metsään jää osaltani monia loistavia ruokasieniä. Pitää ensi syksyn tavoitteeksi ottaa sienireissu jonkun tietävän kanssa :)


Mutta riittävästi pariin soosiin ja muutamaan risottoon näitä tuli kyllä tältäkin reissulta. Karvarouskut ensin ryöppäsin, varuiksi pariinkin otteeseen, ja sitten paistoin kaikki voissa, sipulin, suolan ja pippurin kanssa. Pakastin esipaistetut sienet, ja jatkojalostin niitä käytön mukaan. Helppoa.

Kosolti kätevä mökkeily-emäntä :)

2 kommenttia:

  1. Hyvä teikä! Minulla jäi tänäkin vuonna sienestämättä, enkä edes säilönyt sieniä toriltakaan. Ensi syksynä paremmalla onnella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin jäi kyllä harmittavan vähäiseksi tämä sienestäminen, pitäisi oikeasti päästä jonkin tietävän kanssa mättäille tallustamaan... Tämä pitää kyllä ottaa tavotteeksi :)

      Poista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)