15. Joulu retkellä!

Sain eilen ystäviltä kutsun lähteä heidän kanssaan tutustumaan Särkänniemen Koiramäen Jouluun, ja sinnehän me porukalla lähdimme! Särkänniemen viikonloppujen tapahtumista 30.11.2013-05.01.2014 voit lukea lisää täältä.

Osa kuvista on kamerakännykällä otettuja, ja siksi meinaavat jäädä kovin pieniksi resuluutioltaan, mutta kyllä niistä sen verran selkoa saa :)

Pienessä pakkasessa 3tuntia kiertelyä Koiramäen pihapiirissä ja kaupungissa oli meille juurikin sopivasti retkeilyä sekä puuhastelua. Tällaiselle ikänsä mittaiselle Mauri Kunnas-fanille tuommoinen nostalginen Koiramäki on oikein kiva paikka, vielä kun se on jouluvaloin ja kuusin koristeltuna, ja kun joka puolella on pientä puuhastelua, askartelua ja koristelua, niin mikäs siinä hymyillessä ja ympäriinsä pyöriessä :)

Me vietettiin aika Koiramäelle joulukortteja ja huopasydämiä askarrellen, joulupipareita koristellen, kahvitellen, poniratsastuksessa, tallin eläimiä ihastellen, nuotiolla makkaraa ja vaahtokarkkeja grillaten sekä kaikkea ihmetellen. Itse lapsettomana ihmisenä en ole mikään perhetapahtumien suurkuluttaja, mutta kyllä minäkin olen niistä osani saanut, ja yllättävän paljon käynyt. Tässäkin tapahtumassa oli se sama, mitä olen jo monissa muissakin tapahtumissa kummastellut - lapset kyllä osaavat odottaa vuoroaan, ovat innoissaan kaikesta, ja osaavat käyttäytyä, mutta aikuisilla, varsinkin 40+ miehillä, näyttää monella olevan todella paljon petrattavaa siinä, miten julkisilla paikoilla käyttäydytään, ja miten omille, sekä muiden lapsille puhutaan. Just saying. Mutta niin, me osattiin käyttäytyä, ja me puuhasteltiin vaikkasta mitä, ja me otettiin ilo irti Särkänniemen Koiramäen Joulusta :)

Se taisi olla tonttu, joka otti ikkunan takaa tämän kuvan, kun me tyttöjen kanssa askartelimme joulukortteja :)

Tytöt koristelivat hienoja joulupipareita, mitkä sai jättää kahvilaan kuivumaan siksi aikaa, kun kiertelimme vielä Koiramäellä. Minusta oikein hyvä järjestely, ei tarvinnut murehtia isojen sydänpipareiden murskaantumista tai unohtumista muita juttuja tutkaillessa.

Yhdessä askartelupisteessä oli valmiiksi leikattuja huopapaloja, mistä sai punoa perinteisiä joulusydämiä. Tytöillä meinasi mennä alkumetreillä hermot huonoon kuntoon, tosin olimme jo kierrelleet pakkasessa parikin tuntia, mutta ystävällinen askartelutonttu tuli neuvomaan pujottelun kanssa, ja jaksoimme taas koko sakki paremmin puuhastella. Näinkin yksinkertainen askartelu, ja neidit 9v olivat ihan innoissaan, ja olisivat tehneet vaikka kuinkasta monta sydäntä, ellen olisi älynnyt kahdeksansien kohdalla todeta, että nyt riittää :) Siinä kohtaa tässä askartelupisteessä ei siis ollut enää ruuhkaa, ja Sinooperin sponssaamia askartelutarvikkeita riitti, joten sillä niinkin monta sydäntä saivat tytöt innoissaan pujotella.

Lopuksi kävimme vielä lämmittelemässä nuotiolla, grillaamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Makkarapätkät maksoivat 2e/kpl, kahvilan herkut olivat tyystin ylihinnoteltuja, poni ratsastus maksoi 8e/lapsi, mutta muuten kaikki muu sisältyi sisäänpääsymaksuun, niin askartelujen korttiainekset, huopapalat, huovutus villat [me ei käyty tekemässä], kuin piparit koristeineenkin ja nuotiolla grillattavat vaahtokarkit, mitä lapset olisivat voineet grillata tikku tolkulla - ja aikuiset kans ;) Oikein kiva oli meidän pikkupakkasen purema lauantai-ilta Särkässä, suosittelen muillekin! :)

Ja sitä ollaan joulukuussa,

pakkasta on, ja jäätäkin maassa,

silti nuo piipahti jouluistumassa Särkänniemessä,

ois saanut sen jälkeen varpaat lillua kuumassa liemessä.

Siellä ne askarteli, puuhasteli ja ratsasti,

pipareita koristi ja Koiramäkeä katsasti.

Oli siellä iloa, naurua sekä riemua,

vaikkei laitteissa voinut kieppua.

Ihan mainio oli tuo reissu,

sitä mieltä oli jokainen tassu :)

* 9. yötä jouluun *

Etelän matka Kätevästi

Hyvät päivät jatkuivat viikonloppuna, kun lauantaina oli ohjelmassa "etelän reissu" Leimailutaivas ja Helmiplaneetta tapahtumaan mitä parhaimmassa seurassa! Aamulla kello herätti 0530, ja pikaisen ihmistymisen, pakkaamisen ja logistisoinnin jälkeen suuntasin nenän kohti etelää!

Moottoritie oli "kuuma".

En älynnyt ottaa päivästä ihmisettömiä kuvia, joten joudun kertomaan sanoin. Mutta ensin koukkasin junan tuoman Annan Aarteiden Annan Pööpötini kyytiin, ja sitten haettiin völjyyn ihana Arkitaivaan Leonida. Kurvailtiin porukalla Espoon IKEAan, missä Ingvarin tytöt ja pojat tahtoivat tarjota meille maittavan aamiaisen todella kohtuulliseen hintaan. Myös aina niin iloinen Pikku Kepposen Rva Kepposka liittyi seuraamme aamiaiselle. Ja aamiaisen jälkeen vihdoin suuntasimme Masalaan messuilemaan.

Leimailutaivas ja Helmiplaneetta tapahtuma oli ainakin minulle positiivinen yllätys. Ensisilmäyksellä tarjonta näytti vähäiseltä, mutta kun lähti virran mukaan kiertämään eri "kojuja", niin hetkessä jo huomasi, että laatu korvasi määrän. Itse olen aika kriittinen tämmöisissä tapahtumissa kierrellessäni, ostan vain mielenkiintoisilta, ystävällisiltä ja minuun jotenkin vaikuttavilta myyjiltä. Ja tämmöisissä tapahtumissa on aina paljon nähtävää, siksipä minusta oli miellyttävää että näytteilleasettajat olivat lähekkäin, ja kukin meistä neljästi kierteli ja katseli itseä kiinnostavia juttuja, mutta toiset oli kyllä kohtuu helppo löytää hallista muutamalla silmäyksellä, ja päästä näin yhdessäkin miettimään hyviä hankintoja.

Neljä tuntia jaksoimme kiertää, välillä tosin kahvitellen ja sitten taas kierroksia, ihastelua, suunnittelua sekä ostoksia jatkaen. Masalasta suuntasimme syömään Il Gabbianoon, missä treffasimme myös Vuoksi ja Luoteen Mirkan. Pastojen ja risottojen äärellä oli taas hyvä olla hienossa seurassamme, jutella, nauraa, kuunnella, muistella ja seurustella ihan liian pitkästä aikaa. Hyvän ruuan päälle ajelimme Mirkalle nauttimaan jälkiruoka kahveista, teestä, piirakoista ja taas niistä jutuista. Tällä kertaa emme kerinneet askartelemaan kuulumisten päivittämiseltä, ja ostosten ihastelulta, mutta eihän se haittaa - meillä on hyvä syy nähdä taas mahdollisimman pian! ♥ 

Mutta niin, toki minäkin löysin jotain kivaa ostettavaa etelän reissulta ;)

[Kuvat jotenkin epätarkentui muokattaessa, ne saa tarkemmiksi klikkaamalla isommiksi.]

Ensimmäiset ostokset tein Paperinauhasta. Innostuin noista Golden Oldies-leimoista, alekorissa olleista kirjaimista, mitä voi väritellä tarpeen mukaan sekä Timpan tummasävyisistä papereista.

Seuraavaksi tein ostoksia Helmien Talossa, ja homma lähti tyystin lapasesta, niin kuin näkyy. Erilaisten koruosien lisäksi ostin paljon erilaisia simpukankuorihelmiä, mitkä näytti vaan jotenkin niin houkuttelevan kesäisiltä. Erisävyiset kristallihelmet päätyivät kassiini yhden lamppuprojektin vuoksi, ja kaikki muu siksi kun hullaannuin :) 

Täytyy sanoa, että Helmien Talo miellytti minua monin tavoin - tuotteet selkeästi esillä, avulias perhe myyässä tuotteita, pienet ostoskopat oli muistettu pakata mukaan tapahtumaan lähtiessä, kaikkialla näkyi firman nimi tyylikkäästi, ja touhu oli mielestäni muutenkin asiantuntevaa, ystävällistä, auttavaista ja muistettavaa. Monella kädentaitoyrittäjällä, niin askartelu- ja lankakauppiailla, kuin valmiiden tuotteiden myyjillä olisi paljon opittavaa heidän myyvästä meiningistä.

Kiertelin lisää messuilla, ihastelin ja kyselin, ja sitten jo taas isommin ostelin. Nämä ostokset tein Paperilohikäärmeestä. Oikealla alhaalla olevat akryllikristallit ja puolihelmet olivat ale-korissa, samoin keskellä olevat stanssit, mistä ehdoton suosikkini, keskellä oleva savannin eläimet, näkyy vähän heikosti. Vasemmalla ylhäällä askartelukalvoa, ja sitten vielä kirkasta kimalle pastaa.

Jutustelin pitkään Amalian "kojulla" leimaamista demoilleen Päpsyn kanssa. Vaikka olenkin tämmöinen reipas luonne, niin yleensä en tohdi lähestyä askartelu "guruja" [jollei Kätsyjä lasketa mukaan], vaan pälyilen sivummalla, ja ihastelen heidän tekemisiään. Päpsyn kanssa oli mukava jutella, kysellä myös niitä "tyhmiä kysymyksiä", ja saada pikaisesti oppia hänen tekemisistään. Hän myös ystävällisesti neuvoi minulle eri papereista, mitkä sopii hyvin tusseilla värittämiseen, mutta eivät ole ihan älyttömissä hinnoissa. Juuri semmoisia neuvoja, mitä ei voi tietää, ilman että kysyy joltain kokeilleelta.

Tapahtuman viimeiset ostokset tein Dekorettessa. Ihastuin noihin oikealla oleviin kohokuviointi-taskuihin, varsinkin tuohon missä on noita pilviä. Lisäksi ostin jokusen kivan stanssin, ja tuon todella ihastuttavan paperikon. Dekorettelle ei valitettavasti käynyt pankkikortti, mikä tuntui olevan joillekin ostajille hyvinkin iso ongelma, tuohtumisesta ja tuhahtelusta päätellen. Itse tiesin että tapahtumassa oli myös myyjiä, joilla ei ollut maksupäätettä mukana, ja niinpä olin varautunut käteisellä. Ja kyllä noita heidän ihania tuotteita saa nettikaupastakin, joten mitä sitä tuhahtelemaan ja tuohtumaan tuommoisesta asiasta :)

Mutta kotiuduin siis etelän reissulta kassit täynnä ihania ostoksia, mielessä muutamia suunnitelmia, vatsassa paljon herkkuja ja poskipäissä monen monta hymyä sekä naurua rikkaampana. Vaikka olemme kaikki kosolti erilaisia, ja meitä yhdistää alunperin "vain" tämä blogimaailma, niin silti yhdessä on ihan hirmuhauska ja luonteva olla - kiitos armaat Kätevät Emännät, elikkäs Kätsyt! :D *klonksuttaa vähän leukoja*

Durga Yantra

Isoin taulu jäi aijemmin esittelemättä, koska jouduin etsimään siihen liittyvää tekstiä. Siinä on kuvana Durga Yantra, punaiselle samettikuvioidulle taustapaperille kiinnitettynä. Kehykset ovat tarkoituksella isot, ja neliömuotoa korostavat.

Tämä ei sitten näemmä tullut ihan suoraan...

Kävin ystäväni kanssa viime syksynä halaamassa Äiti Ammaa. En ehkäpä kokenut halausta niinkään maailmaa seisauttavana kokemuksena, mutta kyseinen päivä ja tapahtuma kokonaisuutena oli ehkäpä sellainen. Lähes koko päivä oli odottamista, istumista, hälinää, laulua, rauhoittumista ja odottamista. Mutta en kokenut sitä mitenkään pahana asiana, en.

Puin pitkät villasukat jalkaan, istuin, ja katselin ympärilläni vaeltavia ihmisiä. Osassa heistä oli sellaista rauhaa ja onnellisuutta, ainakin näennäisesti, että toivon joskus löytäväni osan siitä itsestänikin. Heidän rauha sai minutkin rauhoittumaan, liikkumaan paljon hitaammin, ilman hötkyilyä tai häröilyä. Pysähtymään, kuuntelemaan ja kuulemaan. Ja ymmärsin kyllä koskettaneeni sitä kaikkea heidän kantamaansa joskus aijemmassa elämässäni, missä inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus sekä yleismaailmallisuus ovat olleet osa tärkeistä, yhteisistä arvoista. Minä toki toteutan edelleenkin niitä arvoja, mutta yksin, ja se yhteisö on jäänyt aika kaukaiseksi jokapäiväisessä elämässäni. Tuon pitkän, odottavan päivän aikana huomasin kaipaavani niitä ihmisiä, hetkiä, tekemistä, osallistumista sekä antamista... Ja huomasin lähelläni olevan paljonkin Äiti Amman kaltaisia ihmisiä, hyväntekijöitä.

Niinpä ostin kyseisestä tapahtumasta muistoksi tämän yantran, geometrisen kuvion, mitä käytetään varsinaisesti meditaation tukena. Minä en sinänsä meditoi, mutta minulle tämä muistuttakoot minulle tärkeistä asioista, hyvään pyrkimisestä, auttamisesta, onnen ja tasapainon löytämisestä.

Ja nyt tosiaan löysin sen hukassa olleen tekstin. Tuon Durga-kuvan takana lukee näin;

Durga Yantra
Durga, whose vehicle is a lion, represents strength and power, victory over obstacles, enemies, pain and suffering. She was called forth from the radiance of all the gods and demigods in a time when the god alone could not vanquish the demons.  Also known as Devi, Narayani and Sri Bhadra Kali, She is the unified symbol of all the divine forces, and thus represents a joint venture of the Universal Powers to destroy adharma (unrighteousness) and establish Dharma (righteousness).

Maailman paras omenapiirakka

 
Vaatimattomasti maailman parhaaseen omenapiirakkaan tarvitaan monta kulhoa ja ihan niin paljon omenoita, kun niitä vaan on. Mutta pienellä vaivalla saa paljon piirakkaa, mikä on kyllä todella hyvää ja maistuu kunnolla omenoille, nam :) Olen saanut tämän herkullisen ohjeen iskän vaimolta, joka muistaakseni on ottanut ohjeen käyttöön jostain lehdestä. Piirakan tekoon tarvitaan kolme kulhoa (tai neljäs omenoille), veitsi omenoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen, puuhaarukka millä sekoittaa ainekset ja leivinpaperilla vuorattu syvä uunipelti.

OMENAPIIRAKKA (uunipellillinen)

Taikina;
8dl jauhoja
3dl sokeria
2tl leivinjauhetta
2tl ruokasoodaa
2tl vaniljasokeria
250g sulatettua rasvaa

Pohja;
2dl piimää
1 muna

4-8 omenaa kuorittuna ja lohkottuna

Täyte;
500g rahkaa
1½dl sokeria
2 munaa
2tl vaniljasokeria
(sitruunan mehua/ raastettua kuorta)


Sekoita ensimmäisessä kulhossa kaikki taikinan ainekset keskenään tasaiseksi, vähän santamaiseksi taikinaksi. Ota taikinasta n. 1/3osa erikseen kolmanteen kulhoon, murusteltavaksi myöhemmin piirakan päälle. Sekoita ekassa kulhossa olevaan isompaan osaan taikinaa piimä sekä muna. Levitä pohjataikina uunipellille (minä käytin apuna vedellä kostutettuja käsiä, kun taikina ei meinannut levitä). Levitä pohjan päälle lohkotut omenat.

Minä halusin piirakkaan paljon omenaa, joten pilkoin ison kasan omenoita pieniksi kuutioiksi, levitin pohjan päälle ja vähän painelin omppuja taikinaan. Sekoitin rahkat, munat ja sokerit tasaiseksi täytteeksi, ja levitin sen omppujen päälle. Tässä kohtaa voi olla hankaluuksia, kun omput saattaa olla kovinkin liikkuvalla tuulella rahkatäytettä levitettäessä. Täytteen ja omenat voi laittaa toistekin päin, mutta minun suuhun tämä järjestys maistuu oikeammalta :) Lopuksi rahkatäytteen päälle murustellaan alussa sivuun otettu 1/3osa taikina. Paista piirakka uunin alaosassa, 200C, n.30min, kunnes piirakka on saanut kauniin värin.

Leikkaa omenapiirakka pieniksi paloiksi. Itse tykkään leikata tämän piirakan oikein pieniksi palasiksi, esim. 4x4cm. Ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämä piirakka kun on jopa vielä parempaa seuraavana päivänä, mikä toki on säilyvyyden kannalta aina suuri riski. Ainakin herkkusuutalouksissa :)

Tällä piirakkaohjeella onnittelen myös 2vuotiasta blogiani, minkä aloitin siis 09.09.09 :) Synttäreiden kunniaksi arvon kaikkien tähän viestiin kommentoineiden kesken pienen synttäripaketin. Tai no, koska vuosia on kaksi, niin pakettejakin olkoot kaksi! :) Arvonta järjestyy sunnuntaina 18.09.2011.

Off the road!

Poikkesin tässä jokin tovi sitten Ideaparkin Sinellissä, kun siellä oli meneillään Sinellin Road Show-kiertue. Meillä täällä "maaseudulla" ei ole kovinkaan montaa askartelukauppaa, joten minä ainakin innostun kun jotain uutta kehitellään! Ajankohta taisi olla jotenkin nihkeä, tai sitten pirkanmaalla ollaan vähän hitaita syttymään, mutta paikalla ei ollut mitään suuren suurta ryntäystä. Sinänsä harmi, koska mielestäni sinä päivänä kyseisessä Sinellissä oli ehdottomasti normaalia parempi palvelu. Pakko antaa kehitysidea kaikille askartelu, käsityö sekä lankakaupoille, että itse kaipaan aina kädentaitajien harrastekaupoissa hyvää palvelua, hymyileviä kasvoja jotka kysyvät vaikka vain että voinko auttaa, auttavat ideoimaan, keksivät niitä pieniä auttavia ideoita jne.

Hyvä palvelu on mielestäni kaikkien askartelu- ja käsityökauppojen pelastus, muutenhan innokkaat käsillätekijät tilaisivat kaikki tarvikkeensa vain netistä. Muistan lapsuudesta palvelevan lankakaupan ja kangaskaupan, missä oli jo lapsena hauska seikkailla ja hiplailla kaikkea kaunista. Ja Kuopijossa opiskellessani löysin yhden parhaista askartelukaupoista, Askartelukulman, mistä sai _aina_ hyvää, innostavaa, auttavaa, ja uusia ideoita esittelevää palvelua. Suosittelen kaikille ostos- taikka opintomatkaa savoon.

Mutta niin, Road Show-kiertue oli minusta ainakin kiva idea! Mielelläni jutustelin Sinellin Sagan kanssa Big Shot-leikkurista ja sen uusista hauskoista teristä. Ja kerta paikalla oli mahdollisuus tehdä Lindan neuvomana kristallikorvikset, niin toki kävin väsäämässä korvikset ja samalla opettelin että mimmoiset työvälineet korujen teossa kannattaisi _oikeasti_ olla ;) Matiaksen esittelemistä fimo-massoista pyrin pysymään erossa, minähän kun innostun aina kaikesta sata lasissa, niin tulevan syksyn ajanpuutteen vuoksi oli turvallisempi ottaa etäisyyttä massoihin. Ja sain kyllä oikeastikin hyödyllisiä sekä tärkeitä vinkkejä Miialta korttien leimailusta. Juurikin niitä pieniä käytännön juttuja, mitä ei voi tietää ennen kuin toinen jakaa ne kanssasi. Ja siis minähän en tajunnut kuka Miia on, vaikka lähes viikottain ihastelen hänen blogiaan :)) Piti sitten oikein käydä sanomassa päivää, sekä kiitokset kivoista ideoista ja ohjeista mitä hän mielellään kertoo, kun blogissa jotain ihmettelen.

Ja ihan vaan jotain pientä shoppailin ;)

Joten toivotaan että Road Showsta tulee perinne kehittyvässä Sinellissä! :)

Ja Sinellistä puheenollen, muistanette minun kesäkransin, minkä tuunasin kesän alussa, ja mikä oli mukana Sinellin kesäkranssi-kisassa facebookissa. Kranssinihan sai paljon peukkuja, itseasiassa eniten. Joten kiitos kaikille äänestäneille, minusta tulee kohta oman elämäni Martha Stewart! :D

Ravintolapäivä

Tänä sunnuntaina oli perinteikäs Ravintolapäivä. (Eikös toinen kerta voi olla jo perinne ;) Mutta niin, itse meinasin missata koko hienon idean päivästä, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan mihinkä tahansa, ilahduttaakseen muita. Onneksi ystäväni vinkkasi minulle Kahvila Suvannosta.

No niin, ja nyt taas kovan luokan tunnustuksiin; seurasin viime talvena YLEn päivittäis sarjaa Uusi Päivä. Minusta se oli vaan jotenkin sympaattinen, ei seksistinen, ei sekopäinen, hyvän mielen sarja. Lisäksi useat esityskerrat ja YLE Areena mahdollistivat sen että jopa minä pystyin seuraamaan sarjaa maailman pelastamiseltani. Lukiolaisiin en oikein osannut samaistua, taikka ihastua, taikka ymmärtää teineihin liittyviä kasvatuskoukeroita, mutta nuoripari Elina ja Aleksi olivat niin söpösiä kaikkinen nuorenparin oikkuineen, samoin kun Ruotsista paluumuuttaneet isovanhemmat Aino ja Ensio :D UP-fanitukseni ei ollut mitenkään yltiömäistä, mutta silti siitä on tullut pienoinen vitsi ystäväpiirissäni. Niinpä minun tietenkin täytyi lähteä päiväkahville Suvantoon! :)

 Oli siellä "tuttujakin", ehhehe :)

Lisäksi kerkesimme käymään Tampereen keskustassa palvelleessa Kahvila Pandoran lippaassa, minkä kuvaus oli kovin hauska;

"Anna uteliaisuuden viedä voitto, kurkista Pandoran lippaaseen. Mustikkapiirakassamme saattaa olla suolaa sokerin sijasta tai kinkkupiirakassa rapean mustunut paistopinta, mutta hei, jäähän pohjalle aina toivo: kahvia emme mitenkään voi pilata."

Maistoin kahvilan vuohenjuustopiirakkaa, ja siinä oli kyllä ihan kaikki kohdallaan; todella herkullista ja maistuvaa! Niinpä ainoa mikä ei ollut kohdallaan, oli hinta. Tai ainakin minun mielestä oli rikollista maksaa kahvista ja isosta palasta piirakkaa 2euroa. Siis VAIN 2euroa. Sanoinkin että olisivat saaneet pyytää enemmän herkullisista leipomuksistaan :)

Mutta niin, minun mielestä ravintolapäivä on ihan huippu hauska idea! Ensi vuonna tähän pitää valmistautua paremmin ennakkoon ja ottaa selvää tapahtumasta. Suunnitelimme ystäväni kanssa jo voileipä-ravintolaa tapahtuman tiimoilta, mutta siinä on kyllä yksi todella iso ongelma; jos on oma ravintola, niin sitten ei pääse kiertämään muiden ravintoloissa! Tätä suunnitelmaa täytyy vielä hioa ;)