My Little Pony sateenkaarikakku

Edellisen kortin saajalle tein myös nämä kakut. Rakas ystäväni soitti minulle jo hyvä tovi sitten, että pitäisi saada My Little Pony-kakku, auttaisitko, joohan? No toki. Sovin sankaritar 6veen kanssa treffit ennen juhlia, ja suunnittelimme yhdessä minkälainen kakku pitäisi olla. Neiti istui sylissäni, ja yhdessä klikkailimme googlen kuvahakua. Lopulta (pienellä johdattelullani) neiti valitsi kuvahausta kaksi ponia, mitkä kakuissa olisi. Muuten kerroin kakussa olevan ponien sateenkaareen, ja niiden olevan yllätys. Näillä mentiin.

Googlailin sopivat kuvat poneista Celestia ja Luna. On muuten ponit muuttuneet aikasta paljon 30vuodessa! :O Tiesittekö, että ponit ovat nykyään myös tyttöprinsessoja? No minä en tiennyt, mutta google onneksi opettaa. Tulostin kuvat sopivaan kokoon, ja jäljensin niiden ääriviivat kaulimalleni sokerimassalevylle massatyökalun avulla.

Maalasin kuvat pikkupensselillä elintarvikeväreillä, mitkä laimensin vodkalla - alkoholi haihtuu sokerimassan pinnasta, mutta kuva säilyttää halutun väripigmentin, jäämättä kuitenkaan märäksi. Loistavana väripalettina toimi etanapannu! Sisareltani oppima niksi :) Itse en juo alkoholia, mutta karpalovodkan vieno tuoksu sai pohtimaan aineen sisäistä vaikutusta kiperimmissä maalauskohdissa...

Koristelin vielä kuvat klitterigeeleillä ja pienillä tähdillä. Harkitsin leikkaavani kuvat ääriviivoja pitkin, mutta ohuet osat olisi kyllä murtunut rikki ennen kakun päälle saamista, joten tyydyin ponien valkoisiin reunuksiin.

Varsinaiset kakut tein Kinuskikissan mahtavalla Sateenkaarikakku-ohjeella. Tein kakkuja kaksi, toisen 29cm halk. vuokaan puolitoista kertaisena, toisen 26cm halk. vuokaan normaalikokoisena. Kinuskikissa oli käyttänyt ohjeessaan 24cm vuokaan, mutta itse kyllä suosittelen tuota 26cm irtopohjavuokaa tälle kakulle.

Kakkuihin tein ohjeesta poiketen gluteenittoman pohjan käyttämällä perusohjeeseen 200g gluteenittomia suklaakeksejä ja n.50g vaniljatuorejuustoa sekä 50g sulatettua voita. Isompaan kakkuun tein saman pohjan, mutta senkin 1,5 kertaisena. Pohjasta tuli kyllä oikein hyvä!

Ainoa vika tässä kakussa on runsas valkosuklaan määrä. Valkosuklaassa ei sinällään ole mitään vikaa, sehän on oikein herkullista, mutta harmillista on se, että sitä ei saa laktoosittomana. Se tuottaja, joka ensimmäisenä älyää tehdä valkosuklaansa laktoosittomana, tulee lyömään kakkutehtailijoiden kultasuoneen! (vink vink.)

Halusin kakusta vielä enemmän sateenkaarimaisen, ja niinpä jaoin täytteen tasan kahdeksaan kulhoon, väreinä valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti. Itse käytin värjäämiseen niin pastavärejä kuin nestemäisiäkin, osan sekottelemalla perusväreistä väriopin mukaan, osan taas valmiista väreistä. Värjäsin täytteet vähän kerrallaan, koska väriä voi aina lisätä, mutta poishan sitä ei saa.

Omana vinkkinä ohjeeseen sanoisin, että kannattaa käyttää tarkkaa keittiövaakaa apuna kakun teossa; punnitse ensin tyhjänä suuri kulho, missä teet koko täytteen. Vähennä koko täytteen painosta kulhon paino, ja jaa saatu tulos kahdeksalla. Kaada täyte vaa'an avulla tasan kahdeksaan nokalliseen astiaan (myös neliön mallinen korkea pakasterasia käy, mistä kulmaa voi käyttää nokkana täytettä kaadettaessa, täysin pyöreäreunaiset astiat on hankalia kaadettaessa, vältä niitä.)

Itse tein isomman kakun ensin, ja siitä opin, että toiseen kakkuun kaadoin värit vuokaan eri järjestyksessä, aloittaen valkoisesta ja päättäen violettiin. Tämä oli ehdottomasti parempi järjestys, valkoinen painui näkymättömiin, mutta molemmat punaiset sävyt näkyi hyvin. Annoin kakkujen hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Puolet kakusta peitin kermavaahto "pilvellä", ja lisäksi kakun päälle tuli toivottu poni, sokerimassa kukkia ja perhosia, mitkä laitoimme kakkuun yhdessä sankarittaren kanssa, sekä myöhemmin äitinsä laittamat kynttilät. Itse en valitettavasti kerennyt jäämään juhlimaan, enkä saanut palaa kakusta, mutta viestien perusteella kakku oli oikein herkullinen!

Niinpä tein kolmannen kakun, minkä vein siskoloisille, kun Ranskan melkein sukulaiset oli kyläilemässä. Tähän kakkuun vaihtelin valkoista-violettia-sinistä-vihreää-keltaista täytettä, vuorotellen, kaikkia kolme kertaa. Mielestäni noilla kahdeksalla värillä täyteen "renkaat" pysyivät selkeämpinä. En tiedä mistä tämä johtui, olisiko siihen vaikuttanut tasaisempi käyttö, vai kaato nopeus.

Mutta kivan näköinen tästäkin tuli, ja todella herkullinen! Kakku sinänsä ei ollut vaikea tehdä, mutta itseäni ainakin jännitti ihan kamalasti tuo täyterenkaiden tasainen kaataminen vuokaan. Ihan hiki nousi niskaan, ja kädet vapisi :)

Kinuskikissan sivuilla olikin hyvä ohje siitä, että korkeammalta kaadettuna täyte painuu enemmän pohjaan, läheltä kaadettaessa täyte taas jäi enemmän pintaan. Tämä helpotti kuviointia selvästi. Kyllä tämä kakku vaatii harjoittelukerrat, ja siltikin täyte saattaa käyttäytyä erikoisesti, mutta lopputulos on aina kaunis ja hauska, juhlapöytää ilahduttava, vaikkapa sitten abstraktina kakkuna, jollei muuta! :)

Tätä kakkua tulen tekemään toistekin, ja jo nyt mietin tuon kuvioinnin erilaisia mahdollisuuksia. Kiitos Kinuskikissa jälleen kerran hyvästä ja selkeästä ohjeesta!