Kuu kallellaan.

En muista koska olisin vaihtanut kukille mullat. Eli siitä täytyy olla ihan hävettävän pitkä aika. Niinpä sitten tuumasta toimeen, keittiön matto rullalle ja hesaria niin paljon että lattia peittyi. Uusien ruukkujen etsiminen kaappien syövereistä ja ei muuta kuin muuttamaan asukkaita purkista toiseen.

Siinä vaiheessa kun kasvit pötköttivät lattialla juuret paljaana, muistin vanhan kansan, ja sen kaikki viisaudet. Hitsin hitsi, missä se vanha kelmi kuu oli?? No eihän sitä tietenkään päiväseltään näkynyt, vaan asia piti tarkistaa Uuden kuun ajasta. Kyllä se vanha kelmi tekee K-kirjaimen, eli koo niin kuin kasvaa. Mutta kun kuu aina valehtelee, se rontti, niin oikeestihan tuo pienenee. Noh, eipä kasvit pärjäisi kahta viikkoa keittiön lattiallakaan, vaikka kuinka hesarista imisivät mettä tiedonjanoonsa. Niinpä sitten olin hulttio, ja mullitin kukkani vanhan kuun aikaan. Yritin kyllä paikata tilannetta laulelemalla niille Hämä-hämä-häkkiä sekä Kevättä (ei tullut muutakan mieleen siinä hetkessä...) ja laitoin niille oikein pro-Substralia. Mutta jos ne nyt kummiskin saivat jotain traumoja ja döödaavat kohta, niin tulen syyttämään tuota pirskatin kuuta, vanhaa kelmiä.

(Siinä siis oikea syy, miksi en muista vaihtaneeni kukille multia; ne kerkeää kuolemaan ennen sitä. Pari kertaa olen vienyt oikean ruukun mennessäni kukkakauppaan, ostanut siihen kukan ja pyytänyt kaupan tätiä istuttamaan sen puolestani... Esimerkiksi edellisen murattini nimi oli Myrkkymuratti IV. Nyt kukkakaupan täti ei edes suostunut myymään murattia, vaan ehdotti suosiolla tuota Kärsimyskukkaa. Väitti vielä ihan pokkana, että jos saan sen kukkimaan niin siinä on kauniit kukat. Hauska täti.)

Rakkautta ja substralia. Kärsimyskukka on tuo tuossa oikealla, ja kyllä, lupaan pitää sille nimiäiset jos se tohtii ryhtyä kukkimaan :)