Ja käsi ylös virheen merkiksi, hep. Seurasin tässä facebook kommentteja tyyliin "miksi kaikki lähettelee jotain paketteja, mulle ei tartte lähettää!" taikka "ei *ttu tartte kutsua mihinkään peleihin, mä en niitä pelaa!!" tai "onks pakko lähettää kaikkee, mä en kestä!".
TÄH?!??! Mikä siinä on niin vakavaa ja vaarallista? Jos niitä kutsuja ei halua ottaa vastaan, niin eikö kyseisen ohjelman voi vaan blokata pois? Miksi siitä pitää äristä ja ärhennellä ja kirota? Jos joku haluaa osoittaa huomiota sillä, että lähettää toiselle virtuaalisen koiranpennun, niin mikä ihme siinä on pahaa? Muuttaako virtuaalinen kanssakäyminen meidän käytöstapoja ystäviemme ja tuttaviemmekin kanssa? Ymmärrän kyllä että nimettömänä kirjoittaminen eri keskustelupalstoilla ja chateissa saa ihmiset reakoimaan primitiivisti, ja siellä rohjetaan julistaa mielipiteitä ja kommentteja anonyymisti. Tosin ihan vieläkään en sitä ymmärrä että se mikä on kirjoitettu anonyymisti, niin siitä ei muka tarvitsisi kantaa mitään vastuuta... Mutta se laskettakoon minun naiviuteni piikkiin.
Toisaalta, vajaan vuoden aikana en vielä ole oikein oppinut näitä blogi-maailman sääntöjäkään. Minä tyhmä lapsi tykkään kierrellä näissä blogeissa ympäriinsä. Klikkailen lukemieni blogien kautta seuraaviin ja seuraaviin blogeihin, ja kun löydän jotain mielenkiintoista niin pysähdyn. Yleensä kommentoinkin löytämääni, koska minusta on hienoa että ihmiset haluavat jakaa loistavia ja hauskoja ideoitaan meidän muidenkin kanssa. Niistä yleensä kommenteissani kiitänkin. Kommenttini ei ole tarkoitettu kerjäykseksi "tulethan katsomaan blogiani, ja kommentoit vuorostasi sitä". Ei semmoista tartte tehä :) Mutta toki on hämmentävää että miksi ihmiset eivät kommentoi tekeleitäni täällä piipahtaessaan? Ystäväni saattavat todeta lukevansa blogiani ja käyvänsä täällä usein, mutta kukaan heistä ei kommentoi sitä täällä. Hassua :) Ja kertoo tuo google Analytics että käy täällä päivittäin muitakin kuin ystäviänikin, mutta niistä 60-130 päivittäisestä kävijästä vain noin joka kymmenes taikka kaheskymmenes tohtii mainita piipahduksestaan.
No mutta, ei mun sinänsä kyllä tästä pitänyt kirjoittaa, vaan siitä että ei se ole aina niin vakavaa. Ja kyllä sosiaalisessakin mediassa on hyvä muistaa ihan perus käytöstavat, sanoa välillä anteeks, ole hyvä ja kiitos.
Huhuu.. Minä kommentoin aika harvoin mutta koitan aina välillä jonkun sanasen jättää.. Monessa blogissa kyllä tulee käytyä vain lukemassa ilman kommentteja.. Mutta täytyy sanoa, että kommentteja on tosi kiva saada ja vois tietty ahkerammin kommentoida itsekin.
VastaaPoistaitse yritän kommentoida aina kun tulee jotain mieleen luetusta postauksesta. tiedän nimittäin miten mukava niitä kommentteja on lueskella omastakin blogista. tosi moni käy vaan kurkkaamassa eikä jätä mitään jälkeä käynnistään, ajattelen että se postaus ei sitten vaan herättänyt juuri sillä hetkellä ajatuksia.. ehkä seuraavalla kerralla :)
VastaaPoistaOih! Olipa paljon kommentoitavaa asiaa. Vaikka blogia pitää ensi sijaisesti itselleen, ovat kommentit kuitenkin koko jutun suola, se on myönnettävä! Mutta se mikä inspiroi itseä ja vastavuoroisesti muita ei olekaan niin selvää. Itselle joku tosi tärkeä juttu ei kiinnostakaan ehkä ketään muuta. Ja sitten joku juttu "ansaitsee" yhtäkkiä kommenttiryöpyn. Huopalintu kirjoitti tänään tästä.
VastaaPoistaBlogistanin sanaton sääntömaailma on minullekin hiukan outoa edelleen. Itse olen samanlainen surffaaja ja ajelehtija, blog hopper (onko tämä sana?;). Jätän kommentteja, enkä yleensä edes muista kenelle tai minne (ellen laita ruksia siihen "lähetä kommentit s-postiin"). Enkä odota tai kerjää, että kukaan tulee omaa blogiani lukemaan. Eihän ketään voi pakottaa kiinnostumaan väkisin. Sitä paitsi en edes halua, että blogissani olisi "liian paljon" lukijoita. Ahdistuisin sellaisesta blogista, jossa jokaiseen postaukseen tulee yli 20 viestiä eri ihmisiltä. En varmaan jaksaisi pitää yllä sellaista sosiaalista piiriä, varsinkin, jos jokaiselle kuuluu aina henkilökohtaisesti vastata (mä en kyllä tee niin, bad me!).
Ja Facebook. Joo, mäkin olen "siellä" niin kuin sanotaan. Mutta välillä toivon,että en olisi. Kaikki tuntuu olevan siellä vähän sellaista epätodellista hubaa, mutta tietysti voin itse päättää kuinka sitä käytän ja hyödynnän. Toisaalta sitä kautta on saanut yhteyden vanhoihin lapsuudenkavereihin, mikä on hieno juttu.
Ei se kommentointi tai kommentoimattomuus niinkään :)
VastaaPoistaEnemmänkin minua kummastuttaa ihmisten yleinen käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa. Vai onko se sitten sitä, että kun teksti on vain 7% viestinnästämme, niin minä en vaan osaa lukea muiden ihmisten viestejä chateissa, keskustelupalstoilla ja facebookissa. Sorrunkohan minä liikaa mäkä mäkä äänensävyyn lukiessani noissa noita kommentteja? Onkohan minusta tullut sosiaalisen median pessimisti rasisti, joka epäilee ja kyyräilee ja suppeasti yleistää?
No ei ehkä :) Ja Heli et Anna, kyllä te ainakin täällä minun blogissa olette kommentoineetkin ja varmasti muuallakin kuin on kivoja juttuja eteen tullut. Niitä kummastelin jotka niin eivät tee.
Ja Mirka kerkesi kommentoimaan väliin :)
VastaaPoistaMinä tykkään kommenteista, varsinkin jos niissä on ideoita, ehdotuksia, ajatuksia ja kyllä, kauniita sanoja. Niitä siis tykkään antaa toisille heidän hienoista jutuistaan. Toki onhan niitä kiva itsekin saada, mutta en tosiaan niitä janoa tai anele kommenteillani. Mun mielestä on muutenkin hyvä sanoa toiselle "hieno homma", "vähäks olit hyvä", "kyllä sä oot taitava" jne. Siksipä siis netissäkin kaunista, hauskaa, sydämellistä ja/tai hienoa nähdessäni kommenttini siitä annan.
Enemmän minua siis kumminkin kummastuttaa se että miksi toiselle ei saisi osoittaa huomiota. Pidetään esimerkkinä sitä facebookia. Itse olen sulkenut tietojani sieltä, enkä halua että kaikki liki 400 "ystävääni" katselee sukulaislasteni kuvia tms. Ne mitä tännekin julkisesti laitan pidän myös julkisena facebookissa, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille.
Ja itse pidän ihan hyvänä sitä että joudumme miettimään elämämme julkisuutta ja käytöstämme myös sähköisesti. Omasta mielestäni en levittele netissä henkilökohtaisia asioitani. Tästä yksi ystäväni sanoikin, että hauska miten sä siinä blogissa pidät hienosti rajan henkilökohtaisiin juttuihin. Paikalla ollut sisareni oli taas ihan eri mieltä, hänen mielestä kerron täällä liikaakin.
Ehkä ne on ne äänensävyt millä me ympärillämme olevia juttuja luemme, mitkä sitten kuitenkin merkitsevät meille eniten?
Ehkä tämä poustaus on vain muistutus siitä että sosiaaliset mediat ovat nykyään osa meidän kunkin sosiaalista verkkoa, ympäristöä, ja siitäkin täytyy pitää huolta, ettei se paisu kuin pullataikina, vääristy kuin huono kantapää tai kuole niin kuin huonosti hoidettu viherkasvi (tässä tapauksessa esimerkkinä olkoot minun hieno limen vihreä tulilatva, johan se reilun kuukauden sinnittelikin...).
[ihmisen ei pitäisi kirjoittaa noin hävettävän pitkiä kommentteja omiin juttuihinsa, varsinkin jos ihmisellä katoaa ajatus kesken kaiken. Ja vieläpä useamman kerran.]
VastaaPoista^:D
VastaaPoistaFacebookista en osaa sanoo, koska mun mielestä ihan pöljä koko juttu, enkä siis siellä ees oo :P :D Mutta eipä siitä sen enempää.
Oman blogini oon pökässy pystyyn äitiäni ja ympäri Suomee olevia kavereita varten. Äiti kommentoi välillä, kaverit ei koskaan. Noh, se ei oikeestaan ees haittaa, luulen, ettei ne osaa tai jotain. Kommenttia tulee sittten räpellyksistä muuten kun ollaan tekemisissä; raportoidaan, että on käyty kattomassa jne. Lukijoista lähes kaikki on tullu sitten muuta kautta ja osa kommentoikin jopa. Se on tosi mukavaa. Tuntuu ettei yksinään kälise, vaikka tietääkin, että ne hiljaset kaverit ja sukulaiset siellä käy kattelemassa. Itte pörräilen kanssa siellä sun täällä, mutta en välttämättä kommentoi. Jos mulla on asiaa tai jotain muuta sanottavaa kun mitä 20 muuta on ennen mua sanonu, niin laitan kommenttia. Vaikka jollain oiskin blogissaan jotain tositosihienoo, niin tuntuu tylsältä toistella niitä samoja, mitä kaikki muutkin on jo edellä sanonu. Pitääkin tätä nyt oikein miettiä kun tuolla viilettää, tietenki haluan olla hyväkäytöksinen :)
Mä olen ihan luuseri, kun mulla on Facebookissa vain 42 kaveria. Ajattele! Ihan sosiaalinen hylkiö, kukaan ei tykkää musta varmaan!
VastaaPoistaAloittaessani oman blogin mietin rajaa julkisen ja yksityisen välillä ja tulin siihen tulokseen, etten julkaise itseni/lasteni/mieheni kuvia, tunnistettavia kuvia kodista tai ympäristöstä, ammattia (vaikka se voidaan ehkä jostain rivien välistä lukeakin), sukulaisiani koskevia henk.koht. tietoja. Jos itsestäni kirjoitan jotain henkilökohtaista, kirjoitan niine että voisin saman kertoa esim. työkaverille. Toisaalta en halua täysin ulkokohtaisistakaan asioista kirjoittaa, sillä silloin blogilla ei ole sellaista merkitystä, mitä siltä haen. Toisaalta kommenttiboksiin voi kirjoittaa vähän enempi, koska ne jutut hautautuvat sinne eikä niitä kukaan jälkikäteen "löydä".
En ole kertonut blogistani kuin yhdelle ystävälle ja lisäksi perhe tietää. Jos työkaverit tietäisivät, alkaisi blogissani liikkua sellaisia, jotka kävisivät siellä vain uteliaisuuttaan. Ongelmaksi tuli tuo korttiyhteisö, johon piti rekisteröityä omalla nimellä ja sitä kautta koko nimeni ja anonyymi blogini on yhdistettävissä. Toivottavasti en tästä joudu kärsimään. Toisaalta blogin kautta voi tutustua (ihan oikeastikin tutustua) sellaisiin ihmisiin, joiden olemassa olosta ei muuten tietäisi mitään. Ja jos joku on kiinnostunut mun jutuista, se on todennäköisesti sellainen henkilö, jonka kanssa mä muutenkin tulen juttuun.
Nimen takia minä en siihen kyseiseen korttiyhteisöön tohtinut liittyä. Minä kun olen ainutlaatuinen :) No ei sillä, tuskinpa siellä on ihmisiä jotka tekisivät kyseisellä tiedolla jotain, mutta kun se on osittain avoin yhteisö, niin pidin vieraana kyseistä ajatusta, ja liian henkilökohtaisenakin.
VastaaPoistaKaippa tämä on sitä kasvamista ja opettelua tähän maailmaan. Minä olen perustanut blogini ihan itselleni muistutukseksi siitä mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä voisi olla kiva tehdäkään. Viimeaikoina olen puuhastellut enimmäkseen ystävän polttareita ja häitä, ja niistä en halua täällä kertoa, en ainakaan ennen häitä. Sormet jo syyhyää johonkin muuhun puuhasteluun :))
Toisaalta siellä korttiyhteisössä on jo yli 300 jäsentä, monellakin aika harvinainen nimi. Jollei mene laittamaan sinne linkkiä omaan blogiin, niin tuskin kukaan (paitsi minä ;) jaksaa tehdä sellaista salapoliisin työtä, että yhdistelee nimiä ja blogeja keskenään. Ja oma kuva voi olla jotain muuta kuin Blogger-kuva. Siellä on kuitenkin tosi paljon myös kivaa asiaa tarjolla (mm. 1300 ladattua korttikuvaa, haasteita, opetusta, kavereita,...)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaEkaa kertaa täälläja heti kommentoin :)
Mukavaa kevättä sinulle!