häämekko, eli kirottu kolttu.

Tosiaan, häihin piti saada mekko. Minulla oli asiasta jopa jonkin sortin näkemys, ja äiti lupasi sen toteuttaa. Kätevää. Malliksi halusin kotelomekon minkä päällä olisi toinen, hihallinen mekko. Ja kangaskaupassa käytiin oikein porukalla 1,5kk ennen häitä, mukaan tarttui vihreää kotelomekkokangasta ja vaalean, kellertävän vihreää päälimekkokangasta sekä muita tykötarpeita.

Mallin piirsin paperille. Tiesin mitä halusin, joten alettiin metsästään kaavoja. Hivenen hankala etenemissuunta, mutta jotenkin kuitenkin kovin perinteinen. Lopulta mekko päätettiin tehdä neljän eri koltun kaavoilla. Uusien kaavojen piirtäminen vaati hivenen harmaita hiuksia ja luovuutta, mutta hyvin se onnistui. Pohdintaa aiheutti myös päälikankaan raidoitus, minkä toivoin huomioitavan helman kuvioinnissa. Toki näin tehtiin ja pian oli kankaatkin leikattuna.

Yläosa saatiin tehtyä, sitten iski noro. Neljä päivää olin pelistä poissa, mutta sinnikkäästi äiti teki mekkoa. Yksi ehtoo puhelin piipasi viestin vaille puolenyön "ompelukone hajos. Meen nukkuun. Äiti." Hivenen oli luettavissa rivien välistä jonkin asteista kireyttä. Mutta tosiaan vanha kunnon Husqvarna mossahti niin, että ompelijattarella otti sähköiskun takia jalkapohjista vielä seuraavanakin päivänä. Nou hätä, kälyni lupasi lainata oman koneensa ja minäkin tervehdyin sovittamaan hyvin valmistuvaa mekkoa.

Seuraava ongelma ilmeni sovituksessa. Yläosa oli 8cm liian suuri. Joten ei muuta kuin ratkomaan selän vetoketju ja sivusaumat auki ja korjaamaan. Seuraavaksi huomattiin että kälyn ompelukone oli rikki; se ompeli vain takaperin. Hetki sitäkin yritettiin, mutta kangas alkoi vetää liikaa. Onneksi naapuritalon rouva oli jo ennakoivasti luvannut lainata konettaan, joten sieltä haettiin kylään kolmas ompelukone. Sitten jo törmättiinkin kolmanteen ongelmaan; toivomukseni päälikankaan raidoituksen huomioimisesta alaosassa ei _ehkä_ sittenkään ollut niistä fiksuimmista toiveistani; koko helma veti päin *ittua. Kirjaimellisesti. Arvelimme sen lisäävään turhan paljon haastetta häihin, kun kaaso ei pystyisi kävelemään kuin vaappumalla jalkovälissä olevan kangasröykkiön vuoksi, joten äiti lupasi tehdä helman uudestaan, jos minä vaan kävisin ostamassa lisää kangasta.

 suuri mekko, minkä helma vetää keskelle, ja pahasti.

Monen mutkan kautta pääsin kangaskauppaan. Etsin kangasta ja huippumukava myyjäkin etsi. Sitten etsittiin lisää. Sitten jäljitettiin kangasta tietokoneelta muiden ostosteni perusteella. Ja sieltä se lopulta löytyikin, täysin loppuun myytynä.
Siinä kohtaa hymyilin myyjällä ja totesin että pieni hetki, pitää soittaa. Äiti sai lisää harmaita hiuksia ja sydämen tykytyksiä kun minä pirautin hänelle hysteerisesti poraten. Onneksi jo hetken päästä selvisi että kukaan ei ole kuollut, vaan pahempaa; kangasta ei ole. Niinpä sitten tehtiin meidän perheelle täysin normaali ja ymmärrettävä ratkaisu: kolme päivää ennen juhliin lähtöä, minä ostaisin uuden mekkokankaan.

Huippumukava myyjä ei ollut moksiskaan itkusta turvonneesta naamastani ja räkäisestä olemuksastani, vaan lähti kotelomekon kankaan kanssa kiertämään kauppaa ja etsimään siihen sopivaa kangasta. Löydettiinkin muutama erilainen, itse mietin hetken abstraktien ruusujen ja oksennuksen värisen kankaan välillä. Lopulta totesin että nyt on hermo niiiiin huonossa kunnossa, että laitetaan molempia kolme metriä, ihan sama.

Ja niinpä äiti purki ensimmäisen päälimekon osiin, mikä oli tietenkin erinomaisesti ja perusteellisesti ommeltu kiinni kotelomekkoon. Ja teki oksennuksen värisestä kankaasta uuden päälimekon. Ihan kaikkine härpäköineen ja tsydeemeineen. Eikä siinä mennyt kuin hermot ja puolitoista päivää.

Ja nyt mulla on tosi tosi tosi kiva vihreä häämekko! Mikä ei ole yhtään tätimäinen taikka oksennuksen värinen, vaan oikeastaan paljon parempikin, ja minulle sopivampikin kuin ensimmäinen mekko :)

Ja tähän kolttuun ei tarvittukaan kuin 4kaava, 3ompelukonetta, 4rullaa lankaa, 4 eri kangasta, yhteensä 11metriä. 4päivää ratkomista ja 3päivää ompelua, sekä loputkin äitini ruskeista hiuksista.
Eli niin kuin näette niin mulla on tosi kiva mekko, mutta senpä lisäksi mulla on maailman paras, taitavin ja osaavin täpöhopeahiuksinen äiti ♥