Tää soi päässä,

 

 

Elokuun öinen kuutamo, ei oma kuva

Elokuun yön viileä tuuli,

vesi on mustaa ja hopeaa.

Kuningatar vieläkö kuulet

hiljaiseen valtakuntaan?

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Sanaton sielu, siivissä voimaa, 

mikä on turhaa, se pakenee.

Syliini jää, aamu on jossain,

kohotin maljan, sen sulle juon.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

(Mikko Kuustonen; Enkelit lentää sun uniin.)

Kiva tunnustus

Sain ihaNaiselta Arkitaivaan Leonidalta tämän tunnustuksen, kiitos :) Leonida tekee todella kauniita koruja, ja elää jännittäviä aikoja, töiden taas jatkuessa kotiäiteilyn jälkeen. Käykää ihmeessä tutustumassa häneen, ja hänen aurinkoiseen blogiin!

Tämän tunnustuksen toiveena on, että tämä jaetaan eteenpäin seitsemälle blogille, ja että samalla kerrotaan seitsemän asiaa, mitä ei ole vielä blogissa kertonut. Molemmat haasteet melkosen vaikeita, mutta kokeillaan.

1. Minulla on sama etunimi kuin äidilläni.
2. En pidä pinaattikeitosta enkä voi sietää viiliä, muuten olen lähes kaikki ruokainen.
3. Pelkään räjähdyksiä ja tukki/sorarekkoja.
4. Olen tällä hetkellä kovin tykästynyt Jenni Vartiaisen lauluihin.

5. Minulla on kolme kummilasta, joidenka kaikkien nimet alkavat Eellä.
6. Minun pitää ostaa auto ensi viikolla.
7. Olen jumissa, tai ainakin iskiassa on.

Noin. Ja sitten tämän tunnustuksen edelleen ojentaminen. Useammassa seuraamassani blogissa tämä on jo vilahtanutkin, ja pohdin ensin että tohtiiko tätä ojentaa samoille henkilöille. Mutta tohtiihan sitä :) Joten tässä seitsemän blogia, mitä olen seurannut pitkään, mitkä tuottavat iloa ja hymyjä, joita haluan myöskin kiittää tällä tunnustuksella;

Blomma tekee kauniita ja hauskoja gluteenittomia leipomuksia.
Jahnukainen on todella taitava askartelija, ja tekee varsinkin todella kauniita ja hienoja kortteja.
Peppiina ja Ebbu ovat aurinkoiset sisarukset, joilla kiristää silmukka.
Sanna-Mari on iloinen touhuaja, jolla on kivoja ideoita arjen kaunistamiseen, ja jolta saa aina kivoja kommentteja.
Birdiebabe on ihastuttava rock'n roll babe, joka elelee arkea, hetki sitten kasvaneen perheen kanssa.
Malla on suurperheen äiti, jolla on aina niin sokerista arkea, ettei voi kun hymyillä niiden kauniiden kuvien äärellä.
Jatta taitaa olla uusin näistä tuttavuuksista, mutta hänen ihanat neulotut "sohellukset" ovat todella ihania, ja hänenkin blogistaan tulee vaan jotenkin niiiin hyvälle tuulelle, niin kuin näistä kaikista kuudesta muustakin.

Näiden seitsemän ihanuuden lisäksi seuraan hymyssä suin kaikenlaisia käteviä emäntiä, viisaudessaan, iloisuudessaan, hauskuudessaan, herttaisuudessaan ja innokkuudessaan. Kiitos myös niistä ilahduttavista hetkistä :)

Keräilijä kansaa

Suomalaiset ovat syntyjään olleet metsästäjä-keräilijä kansaa. Isovanhempamme opivat tiukkoina pula-aikoina, että kaikki pitää säästää, sillä kaikkea voi jotenkin hyödyntää, joskus. Tässä valossa ei ole lainkaan ihmeellistä, että toiset meistä ovat hamstraajia luonnoltaan. Edellisessä kirjoituksessani Mirka mainitsi kertyneistä palasaippuoista ja Heli kertoi haalivansa kynttilöitä. Itse hamstraan ihan kaikkea. Oikeasti.

Kaikkien kädentaitoharrastuksieni yhtenä osana on jollakin asteella hamstraus. Opettelin kutomaan ja virkkaamaan, ja nyt minulla on lankoja kaksi jätesäkillistä. Mikä riittänee kosolti pitkään, koska kudon vain pipoja ja virkkaan kukkia. Korttiaskartelun myötä kaappini ovat täynnä laatikoita, mitkä pursuavat kaikkia tykötarpeita. Ikinä ei voi tietää mitä tarvitsee. Siksi onkin hyvä, että esim pelkkiä timanttitarroja on yksi oma laatikollisensa. Aloin väkertämään vetuketjukukkia rintakoruiksi, ja nyt minulla on 4kiloa vetoketjuja. [Ymmärrettävästi en edes kehtaa ottaa kuvia näistä kaikista tykötarpeista, muutenhan voisin vaikka tajuta, että en tarvitse yhtikäs enempää mitään kädentaitojutskia.]

Olenkin maininnut jo hurahdukseni Kivi-tuikkuihin. No nyt niitä on 38kpl. Astioita hamstraan kiilto silmissä. Siksi olen laatinut itselleni säännön, että astioiden pitää olla valkoisia, ja ostan aina enintään 8 kutakin. Puolitusinaa on vähän, ja tusina ihan liikaa. Niinpä minulla on esim. kaikki koot Teeman lautasista, x8. Paitsi se semmoinen pullalautasen kokoinen, niitä on sitten 24. Onhan sekin toki kahdeksalla jaollinen... Poikkeuksia toki säännöstä voi tehdä, jos löytää jotain ihan hirmukivaa ja hirmuhalvalla, niin sitten se on vaan ihan pakko saada. *selittelee uusia Teema-mukeja, mitkä saattaa löytää tiensä meille*
Astioiden hamstraamista jatkan edelleenkin, ja keksin niille uusia säilytysmuotoja, ja kun näin syntyy tyhjää tilaa, niin senhän voi vaikka täyttää uusilla astioilla, tadaa! Muutenkin, siihen on syy miksi lähes kaikissa kotini huonekaluissa on jokin säilytysominaisuus. Vain sohva, nojatuoli ja korituoli ovat poikkeus. Vaikka olenkin kyltymätön lajini edustaja, niin huolehdin ja järkeilen, että kaikelle hamstratulle on oltava paikkansa. Joitain ideoita löytyy "säilytys"-tunnisteen takaa :)

Näinhin kuviin, näinhin tunnelmiin, mitä sinä hamstraat?

Ikinä ei tiedä kuinka montaa keltaista patalappua sitä voikaan tarvita. 

Vein jo 6kpl töihin, että voin tarvittaessa hamstrata lisää...

Pinnejä ei vaan voi olla liikaa! 

Mitä siitä jos ihminen käyttääkin aina sitä yhtä ja samaa klipsua, 

mikä on nytkin tukassa eikä tässä kuvassa...

H

Hammasharjoja. 

Tosin itse käytän sähköhammasharjaa, 

joten nämä ovat jos joku joskus sattuu vaikka tarvitsemaan.

Serviettejä. Ja tässä vain avaamattomat paketit. 

Onneksi ostin viimeksi IKEAsta noi alakulmassa olevat säästöpakkaukset, 

nämähän olisivat voineet vaikka loppua kesken. 

(Kaikkihan tietää kuinka usein serviettejä käytetään.)

Koristekiviä. 

Ikinä ei tiedä jos vaikka johonkin tarvitsisi, 

niin hyvähän se on olla, 

varsinkin kuutta erisävyä sinistä, 

kun kodissani mikään ei ole sinistä.

K

Kynttilöitä. 

Ikinä ei tiedä jos vaikka maailma pimenee, joten hyvähän se on olla käden ulottuvilla noin 280tuikkua ja 130pitkää kynttilää. Onneksi niitä on kyllä lisää ikkunalaudoilla, parvekkeella ja keittiössä, etteivät vaan pääsisi loppumaan...

Yllätyspalkinto

Voihan ihanuus, minä voitin Huopalinnun ihan muuten vaan-arpajaisissa!! Yllätyspaketti tuli perjantaina, mutta nyt vasta kotiutui kamera reissustaan, niin sain vasta nyt paketin sisällöstä kuvan tännekin.
Oli kuulkaas kuin joulu ois tullut :) Miten voikaan yllätyspaketti ilahduttaa niin kovin? Onpa hauskaa.

Paketissa oli Vihreä Kosmetiikan Minttu&Vanilja-palasaippua, Greippi-sitruuna huulivoide, Huippukaunis huopasydänheijastin, pieni sievä virkattu ja huovutettu kukkakoru sekä ihana Tiuhti ja Viuhti kortti sykyn toivotuksin. Tiuhti ja Viuhti on kyllä hauskoja, jos saisin koskaan kaksoset, niin heidän joiksikin nimiksi tulisi Tiuhti ja Viuhti, taikka sitten Kermavaahto ja Marjakiisseli, mene ja tiedä....

KIITOS kivasta yllätyslahjasta Trina ja kisu! :)

Taidan vielä hetken katsella MyIittalan paljastamia Iittalan syksyn uutuuksia. Voi hitsi, kuinkahan monta mukia ihmisellä voi olla? Saisko ostaa vielä kahdeksan, vaikka oiskin jo 36... Ihan mahtavia värejä, tumman liila, metsän vihreä ja keltainen. Täytyykin lähteä syksymmällä piipahtamaan lasimäellä ;)

Elokuun risottoa

En tykkää riisistä. Ja usean vuoden ajan pyysin ravintolassakin riisin taikka risoton tilalle jonkin muun lisukkeen. Pari vuotta sitten olimme syömässä hienossa seurassa hienossa ravintolassa, enkä kehdannut ruveta venkslaamaan lisukkeiden kanssa, vaan söin paistetun kalan kera risoton. Purskahdin lähes itkuun. Miten olin missannut jotain niin hyvää, niin monta vuotta?? Siitä hetkestä aloin opetella risoton tekemisen taidon.
Tärkeintä on maltti, hyvät raaka-aineet, maltti, oikeat mittasuhteet ja maltti.
Tämä on jo pitkälle kehitettyä, ja aikasta hyvää :)

SIMPUKKA-SIENI-SIPULIRISOTTO (4hölöä)
2prk simpukoita (Abba, suolavedessä)
1ras siitakesieniä
1ras herkkusieniä
1 pieni purjo
1-2 kynttä valkosipulia
3dl risottoriisiä
oliiviöljyä
vähäsuolaista oivariina
kiehuvaa vettä
kalafondia
valkoviiniä (Nederburg, Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka)
pala parmesaania (Granarolo, Grana Padano, Italia)
villirucolaa

Pese ensin riisi. Laita se korkeaan astiaan, esim mittakannuun, ja jätä hiljalleen valuvan kylmän vesihanan alle, välillä sekoitellen. Riisi on puhdasta, kun huuhteluvesi on kirkasta. Kaada vesi pois. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi paloiksi. Pese purjo hyvin, ja pilko ohuiksi puolirenkaiksi. Kuori ja pilko valkosipuli. Avaa simppukkatölkit ja huuhtele simpukat juoksevan veden alla.
Kaada kuumaan kasaariin (wokkipannukin käy) oliiviöljyä. Itse käytän apetit fetapaloissa olevaa oliiviöljyä, se kun on kivasti maustettu yrteillä. Lisää öljyn sekaan myös 1rkl oivariinia. Laita kuumaan rasvaan herkkusienet, sitten siitakkeet, purjo ja valkosipuli. Varo paistaessa ettei sipulit pala. Lisää lopuksi simpukat, ja lämmitä ne paistoksessa. Simpukoita ei kannata kauheesti paistaa, ne kun herkästi möyhääntyy. Mausta kevyesti suolalla, musta- taikka valkopippurilla ja halutessasi yrteillä. Kaada paistois toiseen astiaan odottamaan.

Lisää pannulle vähän oliiviöljyä, ja kaada siihen pestyt risottoriisit. Kuullota niitä sen aika, että niistä tulee lasisen läpikuultavia. Kannattaa olla tarkkana ja sekoitella hyvin, ettei riisit pala Lisää pannuun kiehuvaa vettä. Määrä on vähän hankala, mutta taisin laittaa n.0,5litraa. Lisää sekaan 1,5rkl kalafondia (mikä on muuten aikasta suolasta). Anna riisien kiehua, levy keskilämmöllä, hiljalleen poreillen. Kun riisit ovat imeneet lähes kaiken nesteen, lisää valkoviiniä 1dl kerrallaan. Sekoittele riisiä, lisää tarvittaessa aina välillä viiniä ja vahdi kiehumista. Kun riisi on aldente, eli kypsää mutta hampaissa tuntuvaa, mutta mehukkaan kosteaa, niin risotto on valmista. Lisää riisin joukkoon sienet-sipulit-simpukat-paistos. Ota pannu pois kuumalta levyltä ja sekoita risottoon 1-2rkl oivariinia. Annostele syville lautasille ja vuole päälle parmesaanilastuja. Itse käytän vuolemiseen kuorimaveistä. Silppua annoksien päälle rucolan lehtiä ja tarjoile heti.

Juomaksi sopii sama valkoviini, eli Etelä-Afrikkalainen Nederburg Sauvignon Blanc, taikka kylmä vesi. Risoton kaveriksi sopii hyvä leipä, itse tykkään vasta paistetusta valkosipulipatongista.

[Ja jos ennakkoluulosi aiheuttaa väristyksiä kohdassa "simpukka", niin ne voi jättää pois, ja kalafondin sijaa käyttää maustamiseen kasvisfondia. Silloin risoton maku on paljon miedompi, mutta myöskin ihanan kermaisen riittoisa]

P*skarteluhaaste #52

Kerronpa teille hyvin avoimen salaisuuden; tykkään tähdistä.
Minulla on ikkunassa kristallitähtiä tekemässä sateenkaaria seinille, makuuhuoneen seinällä haaveilee tähtityttö, makuuhuoneen katossa valaisee loistavat tähdet uniani ja puhelimeni soittaa tähtityttöstä. Uskon vahvasti että kaikki tässä elämässä on kirjoitettu tähtiin, ja niin tulee tapahtumaan kuin tähdissä lukee.

Niinpä ilahduin valtavasti kun kuulin tämän viikon p*skarteluhaasteen olevan tähtiä. Aijemmin en ole osallistunut yhteenkään haasteeseen, jotenka tästä on hyvä aloittaa, ja samalla onnitella 1-vuotiasta p*skista! :)

Tässä kortti kitaraa (ja bassoa) soittelevalle 8-vuotiaalle, josta tulee vielä joskus niin suuri tähti, että voitte sitten kysellä kummitädinkin nimmareita ;)

-musta korttipohja,
-tähtipaperi DCWV.n Rockstar-setistä,
-kahdeksan punaista tähteä ScrapWorksin Shimmershapes-star laatikosta, missä on liki 100 erilaista tähteä. -Kitaraleimasin löytyi sinellistä ja se on embossattu mustan sekä kimallehopean sekotuksella.
-Nimi tehty tarroilla, se ja muutama pikkutähdistä kiinnitetty kohoteipeillä kolmiulotteiseksi.

päästä varpaisiin

Koko kesä on painatettu läpsyköissä, sandaaleissa, remmirimmeleissä taikka paljain jaloin. En muista koska olisin vetänyt sukat jalkaan. En myöskään ole ihminen joka rasvaisi nahkaansa, huulirasvaa muistan joskus käyttää ja siihen se sitten jää. Talvella sipasen naamaan rasvaa siinä vaiheessa kun puhuminen satuttaa koppuraista ihoa. Niinpä jalkani ovat kesän jäljiltä ihan karmeassa kunnossa, kantapäät muistuttavat sarvikuononnahkaa (tai no ainakin norsun). Siispä pakon sanelemana käänsin katseeni varpaisiin, ja muistin niitä lämmöllä Body Shopissa käydessäni.

Ihanaa! 

Miten helpolla sitä koko maailma kirkastuu ja elämän laatu paranee! 

Jalat kylpyyn siitä :)

Kiitos maailmanparhaat ♥

2,5vuotta olen ollut töissä samassa paikassa. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin olen ollut siellä jo pidempään, tehden sijaisuuksia opiskeluaikana ja tienaten rahukkaa lomien aikana. Olen oppinut niin valtavasti; toimenpiteistä, ihmisistä, tavotteista, arvokkuudesta, kohtaamisesta, tekemisestä, toteuttamisesta, dokumentoinnista, ihmisestä ja elämästä.

Olen vihannut aamuja kun olen raahustanut töihin ja murahdellut ensimmäiset tunnit. Olen kokenut turhautumista ja kykenemättömyyttä epäreilujen tilanteiden edessä. Olen ollut hämmentynyt ja surullinenkin onnettomasta henkilöstöpolitiikista ja loukkaantunut alentavasta tavasta hoitaa asioita. Olen fyysisesti ja psyykisesti tehnyt töitä äärirajoilla, ja joskus joutunut jopa venymään niistä yli. Olen kiukutellut, enimmäkseen itselleni siitä riittämättömyydestä, mutta myös konahtanut muille. Olen nähnyt kärsimystä ja surua ja tuskaakin. Olen nähnyt sen kaiken.

Ja silti olen niin onnellinen ja kiitollinen. Olen nauranut koomisia tilanteita, hyviä hetkiä ja uskomattomia juttuja. Olen ihaillen katsonut todellisia ammattilaisia joiden kanssa olen saanut työskennellä, niitä jotka ovat niin kovia "jätkiä/eukkoja", että heidän ei tarvitse esittää mitään taikka todistaa mitään, he vaan ovat. Olen saanut kauniita kiitoksia, kädestä kiittämisiä ja kiitollisia katseita palkkioksi inhimillisyydestäni ja ammattitaidostani. Muistan elämää suurempia, hienoja, uskomattomia selviytymistarinoita. Olen kokenut onnistumisen hetkiä. Olen oppinut niin valtavasti, että kaiken sen ajatteleminenkin pakahduttaa. Koin hienoa toveruutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, arvostusta, kunnioitusta ja ystävyyttä. Olen saanut sen kaiken.

Tänään oli viimeinen työpäivä kera aurinkoisen sydämellisten maailmanparhaiden. Edessä on kolme viikkoa lomaa, sitten uusi työpaikka ja uusi opiskelupaikka. Tosin talo on edelleenkin sama, vaikka työpiste vaihtuukin, ja opinaihe on edelleenkin sama, vaikka koulu vaihtuukin. Vanhaa ja tuttua, mutta silti uutta ja opittavaa. Kutkuttavaa.

Kiitän teitä niin kuin osasin, kortilla, herkuilla ja kiitoksin. Olette tärkeitä ♥

Elonkorjuun aikaan

 
Tuijotan telkkarista kiukkuisia apinoita, naurattaa. Kuumuus hulmuaa ovesta ja ikkunoista sisään, tuulenvire tuo ihanan elokuun tuoksun. Olen väsynyt, mutta hymyilen koko ajan. Selkään sattuu, mutta ei sen niin väliä, siinähän se mukana kulkee. Hiukset on vielä yön jäljiltä kiharassa, mutta tarviiko niitä edes harjata.

Nyt on kesän toinen vapaa viikonloppua, ja olen tehnyt juurikin sitä mitä olen tahtonut. Mitä siitä jos perjantaina oli 15tuntinen työpäivä ja jos huomenna on toiset 15tuntia kiirettä ja jatkuvaa reagointia, sinisen satiinin suhinaa, monitorien kilkettä, puhelimien pirinää ja hälyytyksien piipitystä. Nyt on minun viikonloppu, ja minä olen onnellinen hiljaisuudessa.

Eilen aamulla oli kutkuttavaa jännitystä vatsassa, kuumenevan päivän tuoksua ilmassa ja ajoin etelään. Päivällä näin, opin, ostin ja kuulin kaikkea ihanaa. Illalla opin vielä enemmän ja tutustuin ihmisiin jotka olisinkin aina halunnut tuntea. Neljä ihanaa naista, jotka kaikki niin erilaisia, mutta kaikki niin mukavia ja oikeita ihimisiä. Olen hymyillyt siitä asti. Ajoin läpi öisen eteläisen Suomen, ja nautin yön pimeydestä ja tien vetovoimasta. Harmittelin kun kello oli niin paljon, tai siis oikeastaan hyvin vähän, mutta ei niillä tunneilla kuitenkaan voinut soittaa kenellekkään ja kertoa ihanasta päivästä. Toisaalta olin salaa tyytyväinen, sain olla ihan rauhassa, eikä minun tarvinnut kertoa kenellekään omia tuntemukseniani, sain pitää ne ihan itselläni ilman hömelöjä latistavia kommentteja. Yöuinti virkisti kuuman nihkeän lähmäistä ihoa ihanasti, nukuin kuin lapsi aamuun asti. Heräilin pitkään ja venytellen, surutta köllöttelin koko aamun sängyssä ja luin loppuun viimeisenkin Stieg Larssonin. Ehkä enää ei tarvitsisi herätä yöllä tarkistamaan onko ovet ja ikkunat varmasti kiinni, nyt kun viimeinenkin jännittävä trilogian osa on päätöksessään.

Nyt minä vain nautin sunnuntaistani, hymyillen, kahvimuki kädessäni, tarkistaen seuraamani blogit ja hymyillen lisää. Taidan mennä ulos syömään, tänään ei tehdä mitään järkevää, tänään ollaan vaan, mietitään ja nautitaan.

Elokuinen vapaa viikonloppu ♥

Missä mun laukku on?

Kyllästyin etsimään laukkujani. Jos edes muistin jonkin olevan olemassa, niin en tiennyt notta onko se kellarissa, vaatekaapinperällä, jossain roikkumassa taiko paremmassa lainassa. No nytpä tiiän. Hakkasin kullekin oman koukun eteisen oveen. Muutama isompi kassi löysi paikkansa eteisen seinältä. Eipähän oo enää ainakaan hukassa, pah!