Elokuun risottoa

En tykkää riisistä. Ja usean vuoden ajan pyysin ravintolassakin riisin taikka risoton tilalle jonkin muun lisukkeen. Pari vuotta sitten olimme syömässä hienossa seurassa hienossa ravintolassa, enkä kehdannut ruveta venkslaamaan lisukkeiden kanssa, vaan söin paistetun kalan kera risoton. Purskahdin lähes itkuun. Miten olin missannut jotain niin hyvää, niin monta vuotta?? Siitä hetkestä aloin opetella risoton tekemisen taidon.
Tärkeintä on maltti, hyvät raaka-aineet, maltti, oikeat mittasuhteet ja maltti.
Tämä on jo pitkälle kehitettyä, ja aikasta hyvää :)

SIMPUKKA-SIENI-SIPULIRISOTTO (4hölöä)
2prk simpukoita (Abba, suolavedessä)
1ras siitakesieniä
1ras herkkusieniä
1 pieni purjo
1-2 kynttä valkosipulia
3dl risottoriisiä
oliiviöljyä
vähäsuolaista oivariina
kiehuvaa vettä
kalafondia
valkoviiniä (Nederburg, Sauvignon Blanc, Etelä-Afrikka)
pala parmesaania (Granarolo, Grana Padano, Italia)
villirucolaa

Pese ensin riisi. Laita se korkeaan astiaan, esim mittakannuun, ja jätä hiljalleen valuvan kylmän vesihanan alle, välillä sekoitellen. Riisi on puhdasta, kun huuhteluvesi on kirkasta. Kaada vesi pois. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi paloiksi. Pese purjo hyvin, ja pilko ohuiksi puolirenkaiksi. Kuori ja pilko valkosipuli. Avaa simppukkatölkit ja huuhtele simpukat juoksevan veden alla.
Kaada kuumaan kasaariin (wokkipannukin käy) oliiviöljyä. Itse käytän apetit fetapaloissa olevaa oliiviöljyä, se kun on kivasti maustettu yrteillä. Lisää öljyn sekaan myös 1rkl oivariinia. Laita kuumaan rasvaan herkkusienet, sitten siitakkeet, purjo ja valkosipuli. Varo paistaessa ettei sipulit pala. Lisää lopuksi simpukat, ja lämmitä ne paistoksessa. Simpukoita ei kannata kauheesti paistaa, ne kun herkästi möyhääntyy. Mausta kevyesti suolalla, musta- taikka valkopippurilla ja halutessasi yrteillä. Kaada paistois toiseen astiaan odottamaan.

Lisää pannulle vähän oliiviöljyä, ja kaada siihen pestyt risottoriisit. Kuullota niitä sen aika, että niistä tulee lasisen läpikuultavia. Kannattaa olla tarkkana ja sekoitella hyvin, ettei riisit pala Lisää pannuun kiehuvaa vettä. Määrä on vähän hankala, mutta taisin laittaa n.0,5litraa. Lisää sekaan 1,5rkl kalafondia (mikä on muuten aikasta suolasta). Anna riisien kiehua, levy keskilämmöllä, hiljalleen poreillen. Kun riisit ovat imeneet lähes kaiken nesteen, lisää valkoviiniä 1dl kerrallaan. Sekoittele riisiä, lisää tarvittaessa aina välillä viiniä ja vahdi kiehumista. Kun riisi on aldente, eli kypsää mutta hampaissa tuntuvaa, mutta mehukkaan kosteaa, niin risotto on valmista. Lisää riisin joukkoon sienet-sipulit-simpukat-paistos. Ota pannu pois kuumalta levyltä ja sekoita risottoon 1-2rkl oivariinia. Annostele syville lautasille ja vuole päälle parmesaanilastuja. Itse käytän vuolemiseen kuorimaveistä. Silppua annoksien päälle rucolan lehtiä ja tarjoile heti.

Juomaksi sopii sama valkoviini, eli Etelä-Afrikkalainen Nederburg Sauvignon Blanc, taikka kylmä vesi. Risoton kaveriksi sopii hyvä leipä, itse tykkään vasta paistetusta valkosipulipatongista.

[Ja jos ennakkoluulosi aiheuttaa väristyksiä kohdassa "simpukka", niin ne voi jättää pois, ja kalafondin sijaa käyttää maustamiseen kasvisfondia. Silloin risoton maku on paljon miedompi, mutta myöskin ihanan kermaisen riittoisa]

P*skarteluhaaste #52

Kerronpa teille hyvin avoimen salaisuuden; tykkään tähdistä.
Minulla on ikkunassa kristallitähtiä tekemässä sateenkaaria seinille, makuuhuoneen seinällä haaveilee tähtityttö, makuuhuoneen katossa valaisee loistavat tähdet uniani ja puhelimeni soittaa tähtityttöstä. Uskon vahvasti että kaikki tässä elämässä on kirjoitettu tähtiin, ja niin tulee tapahtumaan kuin tähdissä lukee.

Niinpä ilahduin valtavasti kun kuulin tämän viikon p*skarteluhaasteen olevan tähtiä. Aijemmin en ole osallistunut yhteenkään haasteeseen, jotenka tästä on hyvä aloittaa, ja samalla onnitella 1-vuotiasta p*skista! :)

Tässä kortti kitaraa (ja bassoa) soittelevalle 8-vuotiaalle, josta tulee vielä joskus niin suuri tähti, että voitte sitten kysellä kummitädinkin nimmareita ;)

-musta korttipohja,
-tähtipaperi DCWV.n Rockstar-setistä,
-kahdeksan punaista tähteä ScrapWorksin Shimmershapes-star laatikosta, missä on liki 100 erilaista tähteä. -Kitaraleimasin löytyi sinellistä ja se on embossattu mustan sekä kimallehopean sekotuksella.
-Nimi tehty tarroilla, se ja muutama pikkutähdistä kiinnitetty kohoteipeillä kolmiulotteiseksi.

päästä varpaisiin

Koko kesä on painatettu läpsyköissä, sandaaleissa, remmirimmeleissä taikka paljain jaloin. En muista koska olisin vetänyt sukat jalkaan. En myöskään ole ihminen joka rasvaisi nahkaansa, huulirasvaa muistan joskus käyttää ja siihen se sitten jää. Talvella sipasen naamaan rasvaa siinä vaiheessa kun puhuminen satuttaa koppuraista ihoa. Niinpä jalkani ovat kesän jäljiltä ihan karmeassa kunnossa, kantapäät muistuttavat sarvikuononnahkaa (tai no ainakin norsun). Siispä pakon sanelemana käänsin katseeni varpaisiin, ja muistin niitä lämmöllä Body Shopissa käydessäni.

Ihanaa! 

Miten helpolla sitä koko maailma kirkastuu ja elämän laatu paranee! 

Jalat kylpyyn siitä :)

Kiitos maailmanparhaat ♥

2,5vuotta olen ollut töissä samassa paikassa. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin olen ollut siellä jo pidempään, tehden sijaisuuksia opiskeluaikana ja tienaten rahukkaa lomien aikana. Olen oppinut niin valtavasti; toimenpiteistä, ihmisistä, tavotteista, arvokkuudesta, kohtaamisesta, tekemisestä, toteuttamisesta, dokumentoinnista, ihmisestä ja elämästä.

Olen vihannut aamuja kun olen raahustanut töihin ja murahdellut ensimmäiset tunnit. Olen kokenut turhautumista ja kykenemättömyyttä epäreilujen tilanteiden edessä. Olen ollut hämmentynyt ja surullinenkin onnettomasta henkilöstöpolitiikista ja loukkaantunut alentavasta tavasta hoitaa asioita. Olen fyysisesti ja psyykisesti tehnyt töitä äärirajoilla, ja joskus joutunut jopa venymään niistä yli. Olen kiukutellut, enimmäkseen itselleni siitä riittämättömyydestä, mutta myös konahtanut muille. Olen nähnyt kärsimystä ja surua ja tuskaakin. Olen nähnyt sen kaiken.

Ja silti olen niin onnellinen ja kiitollinen. Olen nauranut koomisia tilanteita, hyviä hetkiä ja uskomattomia juttuja. Olen ihaillen katsonut todellisia ammattilaisia joiden kanssa olen saanut työskennellä, niitä jotka ovat niin kovia "jätkiä/eukkoja", että heidän ei tarvitse esittää mitään taikka todistaa mitään, he vaan ovat. Olen saanut kauniita kiitoksia, kädestä kiittämisiä ja kiitollisia katseita palkkioksi inhimillisyydestäni ja ammattitaidostani. Muistan elämää suurempia, hienoja, uskomattomia selviytymistarinoita. Olen kokenut onnistumisen hetkiä. Olen oppinut niin valtavasti, että kaiken sen ajatteleminenkin pakahduttaa. Koin hienoa toveruutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, arvostusta, kunnioitusta ja ystävyyttä. Olen saanut sen kaiken.

Tänään oli viimeinen työpäivä kera aurinkoisen sydämellisten maailmanparhaiden. Edessä on kolme viikkoa lomaa, sitten uusi työpaikka ja uusi opiskelupaikka. Tosin talo on edelleenkin sama, vaikka työpiste vaihtuukin, ja opinaihe on edelleenkin sama, vaikka koulu vaihtuukin. Vanhaa ja tuttua, mutta silti uutta ja opittavaa. Kutkuttavaa.

Kiitän teitä niin kuin osasin, kortilla, herkuilla ja kiitoksin. Olette tärkeitä ♥

Elonkorjuun aikaan

 
Tuijotan telkkarista kiukkuisia apinoita, naurattaa. Kuumuus hulmuaa ovesta ja ikkunoista sisään, tuulenvire tuo ihanan elokuun tuoksun. Olen väsynyt, mutta hymyilen koko ajan. Selkään sattuu, mutta ei sen niin väliä, siinähän se mukana kulkee. Hiukset on vielä yön jäljiltä kiharassa, mutta tarviiko niitä edes harjata.

Nyt on kesän toinen vapaa viikonloppua, ja olen tehnyt juurikin sitä mitä olen tahtonut. Mitä siitä jos perjantaina oli 15tuntinen työpäivä ja jos huomenna on toiset 15tuntia kiirettä ja jatkuvaa reagointia, sinisen satiinin suhinaa, monitorien kilkettä, puhelimien pirinää ja hälyytyksien piipitystä. Nyt on minun viikonloppu, ja minä olen onnellinen hiljaisuudessa.

Eilen aamulla oli kutkuttavaa jännitystä vatsassa, kuumenevan päivän tuoksua ilmassa ja ajoin etelään. Päivällä näin, opin, ostin ja kuulin kaikkea ihanaa. Illalla opin vielä enemmän ja tutustuin ihmisiin jotka olisinkin aina halunnut tuntea. Neljä ihanaa naista, jotka kaikki niin erilaisia, mutta kaikki niin mukavia ja oikeita ihimisiä. Olen hymyillyt siitä asti. Ajoin läpi öisen eteläisen Suomen, ja nautin yön pimeydestä ja tien vetovoimasta. Harmittelin kun kello oli niin paljon, tai siis oikeastaan hyvin vähän, mutta ei niillä tunneilla kuitenkaan voinut soittaa kenellekkään ja kertoa ihanasta päivästä. Toisaalta olin salaa tyytyväinen, sain olla ihan rauhassa, eikä minun tarvinnut kertoa kenellekään omia tuntemukseniani, sain pitää ne ihan itselläni ilman hömelöjä latistavia kommentteja. Yöuinti virkisti kuuman nihkeän lähmäistä ihoa ihanasti, nukuin kuin lapsi aamuun asti. Heräilin pitkään ja venytellen, surutta köllöttelin koko aamun sängyssä ja luin loppuun viimeisenkin Stieg Larssonin. Ehkä enää ei tarvitsisi herätä yöllä tarkistamaan onko ovet ja ikkunat varmasti kiinni, nyt kun viimeinenkin jännittävä trilogian osa on päätöksessään.

Nyt minä vain nautin sunnuntaistani, hymyillen, kahvimuki kädessäni, tarkistaen seuraamani blogit ja hymyillen lisää. Taidan mennä ulos syömään, tänään ei tehdä mitään järkevää, tänään ollaan vaan, mietitään ja nautitaan.

Elokuinen vapaa viikonloppu ♥

Missä mun laukku on?

Kyllästyin etsimään laukkujani. Jos edes muistin jonkin olevan olemassa, niin en tiennyt notta onko se kellarissa, vaatekaapinperällä, jossain roikkumassa taiko paremmassa lainassa. No nytpä tiiän. Hakkasin kullekin oman koukun eteisen oveen. Muutama isompi kassi löysi paikkansa eteisen seinältä. Eipähän oo enää ainakaan hukassa, pah!

Muistojen keittokirjat

Sain vuosia sitten lahjaksi "Reseptikirjan". Olen keräillyt siihen erilaisia ohjeita, laidasta laitaan. Kokeilevan Keittiöni ongelma kun on hyvinkin ajanmukainen; osaan kyllä säätää ja soveltaa jos jonkinlaiset pastasoosit ja wokit ja muut, mutta makaroonilaatikon munamaitoa en osaa tehdä ilman ohjetta. Enkä ruskeeta kastiketta. Enkä pullataikinaa. Enkä mitään muuta semmottiista mitä äidit ja äidinäidit aikoinaan on osanneet vaikka silmät kiinni ja vasemmalla kyynärpäällä pyöräyttäen. Laskettaanko se minun uusavuttomuudeksi, mutta ei onnistu.

No mutta, "reseptikirja on melkosen koottu teos. Käsin kirjotetut ja kananmunan sotkemat ohjeet ovat hyvinkin henkilökohtaisia, eli ei niitä kehtaa näyttää kenellekään. Niinpä olen tässä jonkin aikaa kirjoittanut ohjeita tietokoneelle talteen. Suunnitelmissa on tulostaa ne uusiin keittokirjoihin.

Tiimarista löytyi kivoja kirjoja, mitkä on kylläkin ilmeisesti tarkoitettu valokuville. No mitä sen väliä, mustat pahviset välisivut on hyviä myös ruokareseptien säilyttämiseen.

Ja tämmötteitä niistä sitten tuli, toiseen kirjaan tulee ruokaohjeet. 

Ja tarkempi kuva "kokkailevista" hiirulaisista;

Ja toiseen kirjaan leivontaohjeet

Ja tarkempi kuva "leivonta hiirulaisista" :)

Molemmissa kirjoissa käytetty Penny Blackin leimakuvien lisäksi koristeluna DCWV 12"x 12" Premium Stacks - Nana's Kitchen- paperisarjaa, missä on aivan huippuihanuuksia! Ja leivontaohjekirjankanteen laitoin vielä hauskoa Accessorizesin tarroja. Molempien kirjojen oikeat ylänurkat odottavat vielä sopivia kirjaimia, millä leimata niihin "nimet" :)

Lontoo rae-suklaamuffinssit

LONTOO RAE-SUKLAAMUFFINSSIT

12 kpl isoja muffinsseja

1levy + 12palaa Fazer Lontoo rae maitosuklaata 

(12palaa hyvää lakua)
150g margariinia
1,5dl sokeria
2 munaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1,5dl maitoa

Pilko kokonainen Lontoo rae-suklaa levy veitsellä pieniksi palasiksi, mutta älä liian pieneksi, sattumat on parhaita. Vaahdota keskenään margariini ja sokeri, lisää seokseen munat yksi kerrallaan, vaahdottaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Tässä vaiheessa taikinaa ei tarvitse enää vatkata, riittää että sekoitat ainekset hyvin. Sekoita murusteltu suklaa taikinaan kevyesti taikinaa käännellen. Nostele lusikalla muffinssivuokiin pohjalle taikinaa ja laita kuhunkin vuokaan yksi pala Lontoo rae suklaata. (Näihin muffinsseihin laitoin myös lakut täytteeksi.) Nostele loppu taikina vuokiin, täyttäen ne tasaisesti. Vuokia ei kannata täyttää kuin 2/3 asti, muffinssit nousee hyvin.
Paista muffinsseja 225C uunin keskitasolla, 12-15min, uunistasi riippuen.
Nauti lämpiminä. 

Tai kuorruta;

loput Lontoo rae suklaasta

200g tuorejuustoa, maustamaton

2dl vispikermaa

1dl tomusokeria

 

Sulata suklaa varovasti. Vaahdota kerma vaahdoksi ja lisää siihen muut ainekset tasaisesti sekoittaen. Levitä kuorrutukseksi muffinsien päälle. (Lakurakeiden takia kuorrute ei sovi pursotettavaksi.) Säilytä kuorrutetut muffinssit kylmässä ennen tarjoilua.

Kardemumma-valkosuklaa muffinssit

KARDEMUMMA-VALKOSUKLAAMUFFINSSIT

12 kpl isoja muffinsseja

12 palaa valkosuklaata

150g margariinia
1,5dl sokeria
2 munaa

2tl kardemummaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1,5dl maitoa

Vaahdota keskenään margariini ja sokeri, lisää seokseen munat yksi kerrallaan, vaahdottaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Tässä vaiheessa taikinaa ei tarvitse enää vatkata, riittää että sekoitat ainekset hyvin. Nostele lusikalla muffinssivuokiin pohjalle taikinaa ja laita kuhunkin vuokaan yksi pala valkosuklaata. Nostele loppu taikina vuokiin, täyttäen ne tasaisesti. Vuokia ei kannata täyttää kuin 2/3 asti, muffinssit nousee hyvin.
Paista muffinsseja 225C uunin keskitasolla, 12-15min, uunistasi riippuen.
Nauti lämpiminä. Tai kuorruta;

150g valkosuklaata

200g Viola tuorejuustoa, Appelsiini

2dl vispikermaa

1dl tomusokeria

Sulata suklaa varovasti. Vaahdota kerma vaahdoksi ja lisää siihen muut ainekset tasaisesti sekoittaen. Levitä taikka pursota kuorrutukseksi muffinsien päälle. Säilytä kuorrutetut muffinssit kylmässä ennen tarjoilua.

Brownie-juustokakku

KESÄINEN BROWNIE-JUUSTOKAKKU (vähähiilihydraattinen)

Brownie:
100g margariinia
150g tummaa suklaata
2,5dl sokeria tai makeutusta

3 kananmunaa
0,5dl maitoa 

1dl vehnäjäuhoja

juustokakku: 

600g tuorejuustoa

2dl sokeria tai makeutusta

4 kananmunaa
vaniljasokeria
200g maustamatonta jogurttia

Koristeeksi viipaloituja mansikoita.

Voitele irtopohjavuoka, laita pohjalle leivinpaperiympyrä. Lämmitä uuni 180C.

Tee ensin brownie. Sulata margariini ja suklaa, sekoita. Ota pois lämmöltä lisää sokeri. Lisää munat ja maito, vatkaa kuohkeaksi. Lisää jauhot varoen. Laita melko löysä taikina vuokaan ja paista uunissa n.20-25min.
[itse käytin ensimmäisellä kerralla tavallista, tummaa suklaata, toisella kertaa oikeeta 70% suklaata. Tavallisesta tummasta suklaasta tuli parempi.]


Tee sitten juusto-osuus. Vatkaa juusto, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Lisää jogurtti.
Kaada vähän jäähtyneen brownien päälle. Laske uunin lämpötila 160C:een. Paista vielä n. 40-45min.

Koristele kakku kesäisesti viipaloiduilla mansikoilla.