tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pimeän kesäpäivän lasijalokiviä


Kesän alussa laitoin pitkästä aikaa lasityöt taas ikkunaan. Tai no taas ja taas, tässä kodissa ne ei viiteen vuoteen ole esille kerinneetkään :) Olen tehnyt nämä ihan itse innokkaana lukiolaisena vuonna 1997 alotellen. Muutaman vuoden sitä lasipölyä ja rikkinäisiä sormenpäitä jaksoikin.



Noita perhosia tein keväällä -97 ystävilleni lakkiaislahjoiksi, ruusun kanssa annettavaksi. Tuon pyöreän kukkatyön tein silloin äidille, ja siihen jokusen perhosen kukkien kaveriksi, mutta pyysin ne nyt keittiööni lainaan - kesäksi jalokivien sävyjä kimmeltämään :)

Tuon soikean lasityön kukkasineen, ja kera perhosen, tein aikoinaan mummulle syntymäpäivälahjaksi, olisikohan kakussa silloin ollut 88 kynttilää... Mummun kuollessa en halunnut hänen tavaroistaan suotta oikein mitään itselleni, mummun muisto sinällään oli jo niin suuri ja rakas, mutta heimopäällikkö silloin pakotti minun ottamaan tuon lasityön ja vanhan peilin itselleni muistoksi. Mummu oli kyllä tuosta silloin aikanaan niin valtavan ylpeä, että vieläkin hymyillyttää, kun sen näkee :) Tosin, meitin mummu oli Kauhavalta - mummu oli kaikista meistä lapsenlapsista ja meidän tekemisistä valtavan ylpeä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)