Olen viitisen päivää aloittanut aamuni aamupesulla, ja sitten avannut heti koneen, ja klikannut itseni yle.fi uutissivuille. Olen ottanut jotenkin kauhean raskaasti uutiset nousevan auringon maasta, millekkä ei ole noussut armollinen taikka lohdullinen aurinko moneen aamuun. Jotenkin ahdistaa, mutta samalla on pakko lukea kaikki uutiset monta kertaa päivässä. Iltapäivälehtien lööppejä välttelen, mutta YLEn sivuille klikkaan monta kertaa päivässä.
Olen myös miettinyt viidettä MaMa-haastetta, missä tällä kertaa aiheena on kevään värit, vaaleanpunainen, keltainen, vaaleansininen ja limenvihreä. Voi miten äklöjä värejä :))) Tai no, näin keväällä itsekin janoan aina iloisen keltaista ja pirteän vihreätä, ja niitä kodissani pilkahteleekin yllättäen aikasta paljon. Mutta että vaaleanpunaista ja vaaleansinistä, pastelleja, yäk.
Mutta eilen illalla muistin origami-paperit, mitkä olen ostanut liki 15vuotta sitten. Paketin päällä luki 26,00, ja se oli markkoja se. Niinpä etsin jostain origami ohjeet, ja netistäkin löytyi useammanlaisia videoita ohjeitten helpotukseksi, ja aloin taitella kurkia, mitkä symboloivat onnea ja toivoa. Tein niitä kahdeksan, koska halusin kaikille kurjille parit, ja kahdeksan on ilmeisesti onnenluku Japanissa. Ne saavat nyt liihotella tuossa käkkyräisessä pähkinäpuunoksassa, ja tuoda tullessaan paremman kevään.
Toivon ja onnen kurkia Japanissa nyt todellakin tarvitaan. Herkkä kun olen, ahdistusta on täälläkin samasta syystä. Toisaalta on hirveä tiedon jano, toisaalta tuntuu pahalta lukea ja kuunnella uutisia.
VastaaPoistaTämäkin onnettomuus on mittasuhteiltaan sellainen, että ainakin minun on vaikea hahmottaa onnettomuuden kokoluokkaa. Ehkä minä hahmotan tilanteen parhaiten, kun ajattelen sitä kaikkea inhimillistä hätää, mikä Japanissa vallitsee.
En osaa origami-taittelua,niin kuin sinä, mutta ajatuksissani lähetän minäkin toivon ja onnen kurkia Japaniin.
Voi Ritva miten hienosti sanottu, kiitos. Olen vähän kummastellutkin omaa reaktiotani Japanin ja japanilaisten puolesta, joten lohdullista kuulla että joku muukin ajattelee samoin.
VastaaPoistaTuossa ne kurjet liihottaa, niitä katsomalla lähtee toivon ja onnen ajatuksia sinne kauas kauas toiselle puolelle maailmaa. Toivotaan hyvää.
Herkän kauniita kurkia.
VastaaPoistaJokusen kurjen olen joskus itsekkin taivutellut, joten tiedän hyvin kuinka monta hyvää ja kaunista ajatusta yhteen kurkeen mahtuu... =)
Japanin tilanne on tällä hetkellä aika hurja, kuitenkin jännä seurata sitä eroa, kuinka Japanissa tilanteeseen suhtaudutaan ja kuinka tilannetta hoidetaan verrattuna esim. Haitin maanjäristykseen tai hirmymyrsky Katrinaan.
Varsin kaunis ja ajankohtainen toteutus! Viehättävää! Kiitos osallistumisestasi haasteeseen:)
VastaaPoistaKiitos Leena ja Koo.
VastaaPoistaSe on muuten totta, että noita kurkia taitellessa kerkeää ajattelemaan monta kaunista ajatusta. Kädet haluavat saada aikaiseksi jotain hyvää :)
Minulla on paljon ystäviä ja läheisiä erinäisissä avustustehtävissä, ja heidän kauttaan varmaan peilaan noita katastrofi-asioita erilailla. Ehkäpä minua kauhistuttaakin juurikin sen maailman katastrofivalmiiman maan avuttomuus ja totaalinen tuho.. En tiedä, mutta huomaan ahdistuvani kovin, ja ajattelevani että mitä sitten seuraavaksi?
Huomaan oloni vähän kuitenkin helpottuvan, kun saa ajatella näitä juttuja muiden kanssa, ja kuulla niitä muita ajatuksia.
Minä alan rauhoittua. Uutisen tullessa selasin nettisivuja riivatuna. Itkeskelin pienille asioille ja näin valtavan koskettavia unia.
VastaaPoistaIhmettelen japanilaisten tyyneyttä ja järjestelmällsyyttä, toisaalta ymmärrän sen ja toisaalta jopa ihailen sitä. Silti katastrofia ajatellessa mielen täyttää kummallinen uusi tunne. Kuin onkalo, jota en tunnista. Se ei ole ahdistusta, ei pelkoa ei surua, mutta jotain, jotain se on....
Minä näen ahdistavia unia vieläkin. Tai ainakin koin kauhean ahdistavana, kun viime yönä joku lahtasi Jyrki Kataisen, ja joka paikka vilisi isoja poliiseja täydessä varustuksessa etsimässä syyllistä. Voitte kuvitella kuinka pihalla olin, kun heräsin.
VastaaPoistaHuomaan välttäneeni uutiskuvia kaikkensa menettäneistä japanilaisista, iäkkäistä ihmisistä rypyt kasvoillaan ja suru silmissään, nuoremmilla silmissä on jotain syvempää ja tummempaa. Olisiko surua, kauhua, ahdistusta, vihaa vaiko kaikkea, en tiedä.
Mieleeni tulee porautumaan se uutiskuva, missä vedessä kahlaavat sotilaat uittavat surullisina katsovia vanhuksia. Varsinkin kuvan mustavalkoversio on hyvin voimakas.
Luulen että aikanaan tästä katastrofista tullaan arvostelemaan median toimintaa. Itse huomaan kaipaavani faktoja, tunteiden vetoamista teen tarpeeksi ihan itsekin.
Mää tein kanssa MaMaan tirppoja äsken, tosin huopasia. Jos nyt koskaan ehdin niitä valon aikaan kuvaan ja saamaan ajoissa perille...mutta siis ajatuksena oli :D
VastaaPoistaSun tirpat on paljon kauniimpia kun mun tekemät :)
Ei muuta kuin taskulamppu käteen Sanna-Mari ja kuvaamaan, minä ainakin haluan nähdä ne huopaset tirpat! :)
VastaaPoistaOlet ihana, Haltiakummi. Ihan maailman paras!!! Olen aina erityisen lämpimästi tykästynyt sellaisiin projekteihin, joihin sisältyy suurempia ajatuksia sisään.
VastaaPoistaOlen ahdistunut Japanin tilanteesta. Tsunamin aiheuttama henkilötuho ja kadonneet sinäänsä on valtava tragedia, mutta siihen lisättynä ydinkatastrofi tekee asiasta jo ihmismielelle käsittämättömän.
Kauniit kurjet, ajankohtaan sopiva työ. Toivotaan ettei se pahin siellä tapahtuisi, tämän päivän aikana nähdään sulaako reaktori vai ei.
VastaaPoistaKauniit kurjet, kaunis ajatus.
VastaaPoistaTerapeuttista puuhaa varmasti!
VastaaPoistaIso KIITOS Mirka :)
VastaaPoistaJa Kiitos Päivi-helena, Jokke ja Pieni Lintu, kiva että olette löytäneet tienne tänne :)
Onneksi olkoon! Minunkin mielestä sun origamilinnut oli ykkösiä MaMa-listalla :) Toi MaMa-haaste oli kiva kun oli pakko tehdä jotain jonkun annetun teeman ympärillä ja pakko käyttää jotain varastossa lojuvaa tavaraa - haasteellista ja ihanaa!
VastaaPoistaTack Johanna! :) Itse en vielä ollut huomannutkaan kurkien menestystä haasteessa.
VastaaPoistaOn ne kyllä kivat, lohdullista ja ajatukset sitovaa oli niitä taitella. Avonaisesta ikkunasta tulee pieni tuulenvire, joka kurkia hiljaa heiluttaa, lennättää.