sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Messu mesoamista somessa - se o semmosta

Jäädessäni lokakuun alussa työttömäksi opiskelijaksi Annan Aarteiden Anna varasi minut välittömästi seurakseen Pohjoismaiden suurimmille kädentaitomessuille, ja ne messut olivat vihdoin tänä viikonloppuna. Jeee! Perjantaina logistisoimme itsemme Tampereen messuille koko päiväksi! :D Ja minä intouduin perjantaista niiiin paljon, että poikkesin vielä tänään pikasesti messuhallissa.

Ja mitä jäi käteen? No vaikkasta mitä! Nähtävää oli ihan hirmusti, väkeä valtavasti, ostettavaa aivan liikaa :) Soraääniä minussa aiheutti messuhallin päivityksen tarve - miten paikassa, missä järjestetään vain suuria tapahtumia, on liian vähän parkkipaikkoja, surkeat, epäsiistit, haisevat vessat ja onneton ilmastointi? :/ Ja toisekseen mietin, että miksi lähteä niin suurille messuille myymään tuotettaan, jos ollaan naama nurinpäin, räplätään vain kännykkää tai luonnostellaan jotain vihkoa, eikä edes tervehditä kiinnostuneita messuvieraita/ potentiaalisia ostajia?

Jos messuilla oli 600 näytteille asettajaa, niin miksi minä muistan äkkiseltään niistä vain reilut kymmenen?? Ja hassu havainto messujen timmellyksessä: Me suomalaiset olemme surkeita ottamaan vastaan kehuja. Kierrellessämme osastoja, kehuimme sekä ihastelimme kaikkea hienoa ja kaunista mitä vastaan tuli - ainoastaan yksi rouva ei vaivaantunut niistä kehuista, vaan kiitti iloisesti, samoin kuin Pirkanmaan ammattiopiston iloiset opiskelijat. Kaikki muut joko tuijottaa töljöttivät, tai kääntyivät noloina pois. Jos ei itse ihaile ylpeänä tekemisiään, niin tuotetta on kyllä heikko myydä muille.

Annan kanssa leikittelimme ajatuksella, että jos itse olisimme messuilla näytteilleasettajana. Tärkeimmäksi minä nostaisin positiivisen näkymisen: iloinen, reipas, auttava asenne/palvelu, fiksu käyntikortti, muistettava messuosasto, nettisivut/nettikauppa mistä tuotteen voisi ostaa muutenkin kuin messuille kannettavaksi. Messuilla on myös paljon niitä jotka eivät osta, katselee vaan. Siinä ei ole mitään pahaa, päin vastoin, se jos mikä on kantavaa markkinointia.

Toinen tärkeä asia on hyvä tuote. Mikä onkin sitten jo paljon vaikeampi juttu - sitä ei voi tietää varmaksi etukäteen, että mikä myy, mutta vellovaa kansaa katsottuani sanoisin että perinteiset lankakaupat oli kovasana, samoin askartelu- ja helmikauppojen pienet herkut, ja kauniit joulumuistamiset - ovikranssit yms. Itse innostuin hyvin suunnitelluista käsityöpaketeista. [Ja toki monesta muustakin jutusta, mikä näkyy huolestuttavan hyvin alla olevista kuvista...]

Kolmanneksi nostaisin esille rahapolitiikan. Osa messujen tuotteista oli aivan liian kalliita messuilla myytäväksi. Tai minulta ainakin jäi ostamatta kaunista Suomalaista taidelasia oleva öljykynttilä, 280eepon hintaan. [Sain näköjään sillä samalla summalla aikasta paljon kaikkea muuta kuin taidelasia... Gröhöm.] Ja oli siellä kyllä moni muukin tuote hinnoissaan laatuun nähden. Monelle ongelmana on varmasti myös se, että messuhallin automaatista voi nostaa rahaa vain luottokorteilla - kaikilla myyjillä ei ollut maksupäätettä, joten käteistä piti olla aika reippaasti mukana. Uskonkin (toimivan) maksupäätteen parantaneen joidenkin myyntiä.


Ja niin, kaikesta kritiikistä huolimatta pidän tätä valtavaa tapahtumaa HYVÄNÄ tapahtumana. Arvostan sitä, että periaatteessa kuka vaan saa osallistua näytteilleasettajaksi, niin suuret kansainväliset firmat, kuin pienyrittäjätkin. Kaikilla on sama mahdollisuus näkyvyyteen, markkinointiin sekä myyntiin, ja se onkin sitten itsestä kiinni miten sen mahdollisuuden hyödyntää. Nih.


Mutta niin, mitäs minä sitten sieltä messuilta löysinkään? Hetken mietin että näinkö kehtaan edes tätä kaikkea tänne laittaa, mutta menkööt :D Tämmötteitä lahjoja ja lahjojen tekojuttuja tämä reippaasti köyhtynyt työtön opiskelija löysi Suomen Kädentaidot 2012 messuilta;

10 numeroa Käsityölehteä ja kaikki tämä 40eurolla, pukin konttiin


Ruusukeheijastin, ihan itselle, myyjää en valitettavasti muista 
(normaalisti 20euroa, mutta tämä III-laatua oli 8euron alekorissa. Valkoiset osat on heijastinnauhaa)

Askartelutarvikkeita, itselle ja pukin konttiin

Vasemman reunan kukat, krakleerauslakka, ikkuna-stanssi, ihanat leimasimet ja koristeniitit, Klemmarikellarista, joilla on aina hyvä, mukava ja auttava messumeininki. Keskellä olevat fiskarsin leikkurit tulivat kaupanpäällisinä Ihana-lehteä tilattaessa, ja eläimillä koristeltu kuviosaksi-setti sekä lumihiutale-leikkuri löytyi Fiskarsin omalta osastolta.

Askartelusettejä, itselle ja pukin konttiin

Vasemmalla edessä kaksi mukavan palvelun Poppelin pöllökukkaro-settiä.Takana oleva Aura-laukun tekosetti ja edessä olevat huopaheijastin-setit olivat Tuulia Designin mahtavia tarvikepaketteja [yksi parhaimmista markkinaideoista sanon minä!], Tuuliasta sai myös hyvää, kohteliasta, auttavaa ja ystävällistä palvelua. Iso lankakerä ja heijastinnauhapätkät löytyi Kauhavan Kangas-Aitasta, minkä palvelu oli asiantuntevaa ja kohteliasta, niin kuin aina :)

 Korutarvikkeita ja helmiä itselle

Ja nyt en sitten muista enää millään, että mistä nämä kaikki olikaan. Kuvasta varmasti näkyy joitain merkkejä, mutta harmikseni joudun kyllä toteamaan, että minun kohdalle ei osunut yhtäkään erityisen mukavaa, ystävällistä, auttavaista tai kohteliasta korutarvike/helmikauppiasta, ja siksi mielikuvani siitä, että mitä ostin mistäkin, on jotenkin ihan puuroutunut. Ajoitukseni oli varmaankin pielessä, tai sitten itse olin liian puhelias sekä höpötteleväinen, ja raukat hämmentyivät.

[Nuo irrallaan olevat helmet olivat kaikki tuossa vieressä olevassa minigrip-pussissa, mihin sai kerätä niin paljon helmiä kuin mahtui, ja pussi maksoi 10euroa. Ehkä kuvittelin vaan, mutta tämmöinen järjestyksellinen harakka sai pussinsa täytettyä oikein hyvin, mikä tuntui aiheuttavan närkästystä... Noh, se oli varmasti vain kuvitelmaani.]

Puuvillakankaita, ehkä johonkin projekteihin ;)

Myönnän täysin hullaantuneeni Kankaisen osastolla. Siellä oli niin nätisti esillä satoja puuvillakangaspaloja, että innostuin ostamaan kankaita nipun, vaikken edes tee mitään tilkku- taikka kangasaskarteluja [vielä!!]. Kankainen oli hyvä esimerkki mukavasta, kivasta ja iloisesta palvelusta, sekä hyvin esille laitetusta tuotteesta. Ja vaikka nettikauppa www.ommellaan.fi avataankin vasta joulukuussa, niin heillä oli silti käyntikortit mitkä kertoivat tulevan kaupan osoitteen. Hyvä hyvä, juurikin näin! :)

Ihastuttavia julisteita, pukin konttiin

Nämä pimeän kuvan ihanuudet löytyivät Onnela Designilta. Julisteet on kokoa A4, ja messutarjouksena ne maksoivat vain 5euroa! Mainio löytö siis :) Maijalla oli myynnissä myös todella hienoja ja oikeastikkin kauniita laukkuja, mutta minä en edes uskaltanut koskea niihin [minulla kun on uskomaton kyky bongata aina se kallein tuote, ja rakastua sitten siihen...] Onnela Designin palvelu oli vähän ujoa, mutta kun me Annan kanssa ihastuimme ja aloimme ihastustamme hehkuttamaan, niin saimme oikein hyvää, ystävällistä ja iloista palvelua. Kaikkia laukkunaisia suosittelen kurkkimaan tuolta Onnela Designin FB-sivuilta kuvia [Hipat-laukkusarja oli mielestäni ihan käsittämättömän hieno! Ja tykkäsin kyllä kovasti Bertoista sekä pussukoistakin...] ja laittamaan Maijalle s-postia - vaikkei heillä nettikauppaa olekkaan, niin uskon kyllä postin kulkevan näitä laukkuja, sekä kortteja muuallekin kuin Tampereelle.

Ja kaiken tämän lisäksi ostin vielä Anna Pusu Designilta todella ihanat julkkiskorvikset ystävälle joululahjaksi, mutta ne jääkööt nyt paljastamatta ;) He myyvät nettisivuilla noita kauniita koruja, mihinkä saa laittaa oman kuvan, mutta messuilla heillä on myynnissä myös julkkiskuvia. Sääli ettei niitä julkkiksia löydy netistä, sillä uskon monen ihastuvan esim "pokka pitää" sarjan Hyacinth Bucket (lausutaan Buké) korviksista tai rintaneulasta :D

Omien ostoksien lisäksi muistan messuilta Herkkusuu korujen kauniin ja iloisen messuosaston, sekä TaikaHalin iloisen, reippaan ja myyvän messuosaston kera Mauri-mäyriksen. Molempien tuotteita ihailin pitkään, mutta tällä kertaa ne jäi ostamatta. Silti molemmista näytteilleasettajista jäi mukava sekä hymyillyttävä mielikuva. Heistä, tai monesta muustakaan mielenkiintoisesta messututtavuudesta minulla ei valitettavasti ole kuvia; Suomen kädentaidot messuilla ei saa kuvata, mikä minusta on aivan turha sääntö. Nykyään kaikki mielenkiintoinen leviää kulovalkean tavoin somessa, ja kullekin taitavalle tekijälle sekä hienolle tuotteelle se kuvina näkyminen olisi erinomaista mainosta.


Mutta kävitkös sinä näillä mahtimessuilla? Tai oletko käynnyt aijemmin? Mikä oli sinun mielipiteesi messuista, ja mitä ihanaa löysit? Ja kyllä mua vähän kiinnostaa sekin, että mitä ihanaa tahtoisit löytää messuilta? ;)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Bling bling - timanttista jyystöö!



Puuhastelen monasti perjantai-iltaisin, ja on se sitten ompelukoneella surruttelua, leipomista tai tiskivuorentaltutusta, niin taustalla soi YleXn perjantai-iltojen ilo, Matti Airaksisen Parastaennen. Näin 90-luvun teenagena se ohjelma saa minut liekkeihin! :D Ja kaikki ne jotka ovat seuranneet kyseistä ohjelmaa, tietävät kuinka kova juttu on timanttista jyystöä.

Ihanainen Annan Aarteiden Anna heitti ilmoille kimaltelevan haasteen, minkä on ollut mielessäni nämä kaksi viikkoa, mutta silti menee viimetinkaan tämä meikäläisen osallistuminen. Mutta näin tunti ennen puoltayötä sain liimailtua valmiiksi oman kimallukseni.

Ajatus lähti siitä että kaikillahan tytöillä on oltava korurasia. No minulla ei ole. Ei, vaikka olenkin tyttö. Ja olen toki tehnyt muille tytöille korurasioita tämän viimeksi, sitä ennen tämän, ja näihin kalentereihinkin tein aikoinaan monen monta rasiaa, niin koruille kuin muillekin yllätyksille. Toisaalta, omat koruni ovat löytäneet paikkansa tauluista, mutta ei niihin voi ihan kaikkia koruja laittaa, ja olisihan semmoinen söpönen rasia makkarin tasolla tosi kivakin...

Olen kyllä katsellut Iittalan Vitriinejä sillä silmällä, mutta millään en kyllä raaski maksaa viittäkymppiä rasiasta, minkä tehtävä on kyköttää tasolla. (tai siis liki sataaviittäkymppiä, koska tietenkin haluaisin sitten niitä useampaakin väriä ja eri kokosinakin...) Mutta niin, siitä se ajatus sitten syntyi :)


Laatikon pohjalta, jemmanimisestä paikasta löytyi kalevalakorun isohko rasia, yli kymmenen vuoden takaa. Putsasin rasian kannesta vuosien varrella kertyneen rasvan, lian sekä kultaisen tekstin kynsilakanpoistoaineella. Kaivoin esille Swarovskin kristallini sekä koruliiman ja aloin liimata koukeroita rasian kanteen. Aloitin keskeltä violetilla kuviolla, ja korostin sitä värittömillä sekä harmailla kristalleilla, liimaten sekaan myös vähän pienempiä kiviä kuvion elävöittämiseksi.


 Koska kuvio lähti fiilispohjalta, niin siirtelin muutamia kristalleja vielä liimaamisen jälkeen, ja rasian pinnasta tuli paikoin vähän tuhrunen. Toki tumpulasormeni myös sotkivat jonkin verran liiman kanssa. Niinpä lopuksi peitin koko kuvion liimalla siistimmän ja tasaisemman pinnan saamiseksi. Rasia oli valmis kolmessa vartissa, liiman kuivuminen otti aikaa _paljon_ kauemmin (n.4tuntia).


Mutta kyllä siitä valmista tuli, ja mielestäni oikein sieväkin. Täytyy jatkaa tätä koruprojektia ja tehdä korvakoruille vielä oma säilytysjuttunsa, mutta siitä sitten joskus toiste. Tässäpä vielä kuva valmiista rasiasta makkarin tasolla, korujensäilystystehtäväänsä vaalimassa. Miun nätti piskuinen korurasia, iiik!


perjantai 26. lokakuuta 2012

Kuopijon koti kuin karamelli

Kaipailin tässä päivänä muutamana Kuopijoon, opiskelukaupunkiini. Kuopijota muistellessani kaipaan aina rakkaita ystäviäni, kahviloita, iloisen palvelun pikku kauppoja ja pientä kotiani kaupungin keskustassa.

Niinpä selailin koneelta kuvia, ja keräsin tännekin kuvakimaran pienen pienestä Kuopijo kodistani, missä asuin vuosina 2001-2008. Kotini oli 26m2 yksiö, missä neliöt oli sijoitettu hyvin, sillä kotiin mahtui parisänky, kirjahylly, yöpöytäarkku, lipasto, neljän hengen ruokapöytä (kyllä siihen kahdeksankin mahtui komiasti ympärille mutustamaan) kolmen istuttava sohva, sohvapöytä, hyllystö-vitriinikompleksi, rahi ja kaikki elämiseen sekä olemiseen tarvittavat jutut.

Nämä kuvat on otettu marraskuussa 2006, tervemenoa Kuopijoon, kotiin kuin karamelli :)

kuva olohuoneesta "eteisaulaan"

ja olohuoneesta keittiöön

 auringonkeltainen keittiö 
(huomaa monitoimiuuni, aamiaispiste, ja jääkaappi/mikroyhdistelmä. Ruokakaappeja oli yksi, 3-laatikon laatikosto riitti komiasti...)

olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone syksyn sisustuksessa 
(ja itsetehdyt hienot verhot - minä suunnittelin, äiti-rakas teki :)

olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone talvisessa hämyssä - valoa pimeyteen

 olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuone talvisena, pakkaspäivän valaisemana

kurkkaus makuuhuoneeseen
(tilojen välissä oli "oviaukko", mihin sai hyvin verhot jakamaan tiloja. Makuuhuoneen puolella tummansiniset verhot, ja toisella puolella vaihtuvat, tilanteen mukaan. Välissä vielä valkoiset verhot, ettei printit paistaneet läpi - sivuun vedettyinä verhoseinämä ei ollut _ihan_ laskeutuvin viritelmä..) 

Ja huomaa sisustukseen kuuluva pieni telkkari, minkä pystyi kääntämään niin makkariin kuin olohuone/ruokahuone/vierashuone/työhuoneen puolellekin. - Todella kätevää! :)

Makuuhuone/pukeutumishuone/viihdehuoneesta ei löytynyt kovin montaa kuvaa, mutta se oli pieni, sievä ja sininen.

ja vielä ainokainen kuva kotikylpylästä

Muistini varassa piirsin pikaisen pohjapiirrustuksen tästä entisestä kodistani (pahoittelut suttuisesta toteutuksesta pirkka-lehteä vasten)

Piirrustuksen kaltevista seinistä huolimatta tästä varmaankin näkee neliöiden nerokkuuden. (Kylpyhuone näyttää muuten suurelta - sitä se ei ollut. Mutta istuma-amme oli kyllä kätevä säärikarvoja ajellessa...) Ja ruokapöytä oli käytännössä suurempi, kuin mitä kynäni piirsi, mutta se varmaan näkyy aijemmissa valokuvissa.

Siitä on jo 4,5vuotta kun muutin Kuopijosta takaisin Pirkanmaalle, mutta edelleenkin keltainen on minulle keittiöväri, samoin kuin punainen on kylppäri/vessaväri. Niin ne ovat olleet kaikissa viidessä Minun kodissa. Sinistä en tosin ole kaivannut enää aikoihin, ja nyttemmin palettiin on sekoittunut murrettuina sävyinä vihreät, ruskeat, liilat ja harmaat - tämä lienee sitten sitä aikuistumista.

Se oli semmoinen koti  se.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Linkki vinkki IKEAlaisittain

Wou, minulle ja Ingvarin kalusteille aukesi juurikin uusi yhteinen elämä! Tuolta löytyy vaikka kuinka valtavasti ideoita ihimisen ja IKEAn yhteiselle tielle :)



Legotettu ruokapöytä - how cool is that!!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Maailman parasta pullaa!

Minun on jo monta päivää tehnyt mieli leipoa pullaa. Mikä on sinänsä harvinaista, koska olen kerran eläessäni tehnyt ihan itse pullia alusta loppuun... Mutta hinku oli kova, ja vieläpä kun olin menossa viettämään päivää flunssaisen veljenpojan kanssa, niin hokasin että saisin varmasti lainata kälyseni monitoimikonetta taikinan vaivaamiseen, joten leipominen olisi varmaankin helpompaa kuin ihan pelkällä käsivoimalla. Niinpä kuuklailin "maailman paras pulla" (samalla tavallahan löytyy maailman parhaan pannukakunkin resepti...) ja aloin perehtymään.

Ihastuin Helmeilevään ohjeeseen, mitä sitten pikkasen muokkasin omaan makuuni sopivaksi. En halunnut pulliin kaneli-täytettä, vaan tein omat vaihtoehdot - kyllä kannatti! :)


KARAMELLISET JA MUSTIKKAISET KIERREPULLAT (20+20 pullaa)

Pullataikina:
3,5dl flora vanillaa
1,5dl maitoa
1 kananmuna
1dl sokeria
1tl suolaa
1-2rkl kaardemummaa (minä laitoin sen koko "putkellisen", mikä on n.1,33rkl)
2pss kuivahiivaa
14dl vehnäjauhoja
150g juoksevaa margariinia/ oivariinia

Kuumenna flora vanilla ja maito mikron kestävässä astiassa lähes kiehuvaksi ja laita seos monitoimikoneen tms kulhoon hitaasti vatkaantumaan. Lisää sekaan muna, suola, sokeri, kaardemumma ja anna sekoittua. Sekoita toisessa kulhossa jauhot ja kuivahiiva. (Koska jauhoja tulee niin paljon, niin voit sekoittaa kuivahiivan ensin pienempään jauhomäärään, jos kulhoosi ei mahdu nuin paljoa jauhoja kerralla.) Lisää jauhoja koko ajan taikinaa sekoittaen. Kun taikina on kovin paksua, jauhot ei meinaa sekoittua siihen, niin lisää juokseva margariini (minusta juokseva-oivariini sopi tähän oikein hyvin) Lisää vielä loput jauhot, pyöräytä taikina kulhosta pöydälle ja vaivaa taikina tasaiseksi käsin. 

Laita taikina esim aijempaan jauhokulhoon, peitä kulho liinalla taikka elmukelmulla ja laita kulho kuumalla vedellä osittain täytettyyn tiskialtaaseen [varo ettei liina jää veteen, tai kulhoon mene vettä...] Aina taikinan kohota ainakin 30min, kunnes se on kaksinkertainen.

Leivo kierrepullat.
Laita ensin jäiset mustikat kulhoon sulamaan ja ripauta 1-2rkl perunajauhoja niiden sekaan, sekoita jauhot tasaisesti marjoihin. Levitä sitten uunipellille isoja pullavuokia, tai laita ne muffinssipellin koloihin. Tarvitset noin 20 vuokaa. Laita uuni lämpiämään 220C.


Karamelli-täyte:
200g Sunnuntai vanilja rahkavalmistetta
0,5dl juoksevaa margariinia/ oivariinia
loraus flora vanillaa
2dl ruokokidesokeria

Laita kulhoon vanilja rahkavalmiste, juoksevaa oivariinia ja sekoita ne hyvin keskenään, tarvittaessa voit notkistaa seosta lorauksella flora vanillaa. Ota puolet pullataikinasta, ja kaulitse siitä ohut (n.2-3mm paksu) suorakaiteen muotoinen levy [minun levystäni tuli lähes tupperin leivonta-alustan kokoinen, ei ihan niin korkea]. Levitä levylle tasaisesti vaniljatäyte, ja ripottele sen päälle runsaasti ruokokidesokeria, niin että koko levy on ruskeana sokerista. 

Kääri levy napakaksi rullaksi, saumapuoli kannattaa jättää alaspäin, ja leikka pötköstä n. 1,5cm paksuja paloja, tai jaa se tasaisesti 20.palaan. Nostele palaset pullavuokiin kierrepuoli ylöspäin. Peitä valmis pullapelti leivinpaperilla ja sitten vasta liinalla (pullat sotkee muuten liinan) ja laita pelti lämpimään paikkaan kohoamaan [esim. kuumalla vedellä täytetyn tiskialtaan päälle]. Riko yksi kananmuna kuppiin, riko sen rakenne ja voitele kohonneet pullat munalla. Paista pullia uunin keskitasossa, 220C, 10-15min.


Mustikka-täyte:
200g pakaste mustikoita
1-2rkl perunajauhoja
200g Sunnuntai vanilja rahkavalmistetta
loraus flora vaniljaa
ruokokidesokeria

Mustikat on kannattanut sekoittaa jo aijemmin perunajauhojen kanssa kulhossa, niin ne ei ole niin jäisiä/vetisiä täytteeseen. Sekoita toisessa kulhossa rahkavalmiste pehmeämmäksi ja notkista sitä flora vanillalla. Ota toinen puolikas pullataikinasta, ja kaulitse siitä ohut (n.2-3mm paksu) suorakaiteen muotoinen levy [minun levystäni tuli lähes tupperin leivonta-alustan kokoinen, ei ihan niin korkea]. Levitä levylle tasaisesti vaniljatäyte, ja sitten mustikat. HUOM, mustikat eivät riitä koko levylle, mutta levitä ne pitkänreunan mukaisesti suorakaiteen alareunasta ylöspäin, niin pitkälle kuin riittää. [Itse jätin kylläkin alareunaan 3cm korkean alan mihin en laittanut marjoja rullauksen alun helpottamiseksi.] Ripottele koko taikinalevylle, ja varsinkin mustikoiden päälle sokeria. 

Kääri levy napakaksi rullaksi, saumapuoli kannattaa jättää alaspäin ja leikka siitä n. 1,5cm paksuja paloja, tai jaa pötkö tasaisesti 20.palaan. Nostele palaset pullavuokiin kierrepuoli ylöspäin. Peitä valmis pullapelti leivinpaperilla ja sitten vasta liinalla (pullat sotkee muuten liinan) ja laita pelti lämpimään paikkaan kohoamaan [esim. kuumalla vedellä täytetyn tiskialtaan päälle]. Riko yksi kananmuna kuppiin, riko sen rakenne ja voitele kohonneet pullat munalla. Paista pullia uunin keskitasossa, 220C, 10-15min.

Anna valmiiden pullien hetki jäähtyä, ja koristele ne sitten kaupan sokerikuorrutteella tai tee kuorrute itse tomusokerista ja tilkasta vettä. Tarjoile kahvin, teen tai kylmän maidon kanssa. Nauti hyvässä seurassa, tai jopa ihan yksin :)


______

Ja kyllä muuten kannatti rohjeta pullan leivontaan! Se olikin paljon helpompaa, nopeampaa ja kivempaa kuin muistinkaan. Tämä pulla oli ihanan mehevää sekä maistuvaa, suosittelen!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Liilattua harmautta


Syksyn myötä laittelin parveketta jo kohti talvea. Tykkään kovasti liilan ja harmaan yhdistelmästä, ja niinpä nämä värit hiipivät makkarista myös parvekkeelle. Abba.n sillipurkeissa on kiva kulmikas muoto, niihin vähän harmaita katekiviä ja isompiin lyhtykynttilät palamaan. Avot. Liila-tabletti lähti kesällä matkaan IKEAsta muutaman muun värisen lisäksi.




Kesäkukista keijumekko ja muratit olivat vielä ihan iskussa, joten ne saivat vielä jäädä, liilan pallokrysanteemin ostin jo loppukesästä, ja se vaihtoi paikkaa ampelista pöydän nurkkaan, mihinkä se sopi hyvin. Amppelikorit keräsin jo pois, ja laitoin niiden tilalle valkoiset lyhdyt roikkumaan. Noihin pienempiin lyhtyihin on jotenkin hankala pujotella tuikkuja tai lyhtykynttilöitä, ja niinpä suosiolla viritin niihin valosarjan. Ihan vielä en taida kuitenkaan pitää valoja päällä tauotta, mutta pian kyllä iskee taas semmonen syksyn ankeus että kaamosvalot saa palaa parvekkeellani maaliskuulle asti. Suppeat ihimiset luulkoot niitä jouluvaloiksi, minä tiedän niiden olevan kaamosvalot ;)


Niin juu, myös vitsikkäät ihan aidot muovikukat pääsivät parvekkeelle virkatuissa purnukoissa sekä kahvikupissa, parveke-pöllön ja suloisen tuikku-mökin lisäksi. Syksy saa tulla 

torstai 27. syyskuuta 2012

Virkatut purkit

Tänään on ollut hyvä pyjamapäivä, minä ja villasukat olemme viettäneet aikaa sohvannurkassa kera ontelokuteen sekä virkkuukoukun. Lähtötilanteena oli pari aitoa muovikukkaa Ingvarin kaupasta, harvinaisen rumissa muovipurkeissa.


Näin. Jumppapallo-projektista oli jäänyt jäljelle liian vähän tummanruskeeta ontelokudetta, mutta jonkin verran vaalean beigeä ontelokudetta, joten ei muuta kuin väkertämään. Nämä olivat sen verran helppoja tehdä [siis oikeasti helppoja, ei semmoisia "näin kuuluu sanoa käsityöblogissa"-helppoja], että rustaanpa tähän ohjeen muidenkin iloksi.

Jos virkkauksen silmukat ei muistu mieleen, niin täältä löydät hyvät ohjeet - ei se niin vaikeeta ole :) Viivin virkkausnetti

Lanka; Lilli-ontelokudetta, n. 300g, beige
Koukku; nro 8.
Koko; Pohjan halk. 12cm, korkeus 12cm

Alku; Virkkaa kolme ketjusilmukkaa, ja yhdistä ne ympyräksi piilosilmukalla.
1.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa alotus ympyrään 8 kiinteää silmukkaa (Ota aina lankaa "ympyrän keskeltä", niin että ketjusilmukat tulee tiiviisti mutta tasaisesti ketjusilmukkaympyrän ympärille). Päätä kerros virkkaamalla piilosilmukka ensimmäiseen kiinteäänsilmukkaan.
2.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa. Päätä kerros virkkaamalla piilosilmukka ensimmäiseen kiinteään silmukkaan.
3.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa ensimmäiseen silmukkaan 1 kiinteä silmukka, seuraavaan 2 kiinteää silmukkaa, seuraavaan taas 1 kiinteä silmukka jne. Tee joka toiseen 2 kiinteää silmukkaa, ja jatka kerros loppuun, päätä se taas piilosilmukalla. Pohja on valmis.

4.krs. Aloita purnukan reunojen teko. Käännä pohjan reuna itseäsi kohti, tee aluksi 1 ketjusilmukka ja virkkaa reunan mukaisesti 1 kiinteäsilmukka jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan. Muotoile kerros sormin niin, että reuna nousee suoraa ylöspäin pohjasta. Päätä kerros taas piilosilmukkaan.
Tee niin monta kerrosta, että virkattu reuna peittää juurikin halutun (kukka) purkin. Minä tein pystysuoria kerroksia toiseen kuusi ja toiseen seitsemän, purkin koosta riippuen. Aloita aina uusi kerros yhdellä ketjusilmukalla ja sitten kiinteitä silmukoita, ja päätä kerros aina piilosilmukkaan. Ole tarkkana kerroksien vaihtumisen kanssa, ettet vahingossa lisää silmukoita työhön --> valmiista purnukasta tulee silloin lörpähtänyt.


viimeinen krs. Tee kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa koko kerros pylväitä; kiepauta lanka kerran koukulle, ota uusi lanka edellisen kerroksen kiinteänsilmukan alta, ja virkkaa pylväs valmiiksi. Muovaa sormin pylväät kääntymään purnukan reunasta alaspäin, voit myös asetella reunaan tulevia "lankoja" paremmin (vierekkäin eikä päälekkäin). Tee koko kerros pylväitä, ja päätä kerros taas piilosilmukkaan. Katkaise lanka n. 20cm päästä ja vedä se viimeisen silmukan läpi. Päättele lanka pujottelemalla sitä virkkuukoukun avulla purnukan sisäpuolelle.

Halutessasi voit yrittää kutistaa/tiivistää purkkia kuumaan veteen kastelemalla, koska ontelokude kutistuu vähän. Mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä näin pienissä töissä. Pujota purnukka ruman kukkapurkin suojaksi, valmis.


Nämä sopivat hyvin syksyiselle parvekkeelle, siitä kuveja sitten valosampaan aikaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ottikossa kolisee...


Oheisen kirkkaan syysmaiseman tarjosi viime viikolla Tampereen suuren valkoisen talon neurologian osasto 10b. Ei kuulemma syytä huoleen, kerta aivoni olivat kovin fiksut ja kuvaukselliset viipalekuvissa ja kerta selkäydinnestekin oli pelkkää priimaa punktion perusteella, niin diagnoosi on vain 13.pv kestävä migreeni. Alan olla valmis syömään vaikka pieniä kiviä. Eikö vois jo helpottaa??? Sairausloma kestää vielä kolme viikkoa, työsuhde taitaa tulla sitä ennen päätökseen ja koko maailma on edessä. Olen päättänyt olla murehtimatta tai surematta, elämällä on mulle suurempia juttuja annettavana. Pakko olla.



lauantai 15. syyskuuta 2012

Runollinen onnittelukortti


Heimopäälikkö täytti eilen 60vuotta, ja tein hälle kortin. Mietin korttia missä olisi maapalloa/maailmaa ja 60 tähteä, mutta näin toipiloidessa piti käyttää sitä mitä kotoa löytyi. Niinpä tummanruskeita korttipohjia oli vain pitkulaisena, joten siitä kortin muoto, ja runokin mahtui paremmin pitkulaiseen korttiin, joten sillä vaakasuoraan eikä pystyyn. Kaikki muukin löytyi soveltaen kotoa.

Tällä kertaa melkein jo jaksoin sommitella, siksi melkein että kerkesin teippaamaan harmaan ympyrän korttiin ennen kuin olin päättänyt sen olevan vaakatasossa, ja ennen kuin olin keksinyt värittää ympyrän reunat ruskealla musteella... Mutta hei kaiken muun jaksoin suunnitella ja mallailla!

Tai no taas melkein kaiken muun, sillä jokin muu kimalleliima tai tekstin toteutus olisi sopinut tähän korttiin paremmin. Varsinkin kun juurikin nyt muistin vasta retro-dymon, mikä olisi ollut just mainiota tekstiä tähän korttiin... No mutta jos huimaa koko ajan, on kuumetta, ei kuule kunnolla ja on levotonsielu, niin tämä lopputulos on jo kuitenkin melekosen hyvä! :D Ja toisaalta, onpahan teksti omin käsin kirjotettu, mikä merkannee kortinsaajalle enemmän kuin taiteelliseen silmääni sopivampi dymo...

Kortista löytyy ruskea korttipohja, vaaleanruskeaa kuitupaperia rypisteltynä ja reunoilta nypittynä, avainpaperia ruskeilla reunoilla tehostettuna, kaksi paperiympyrää, pari pätkää erilaista nauhaa, ristipääruuvi-haaraniitit, avain-haaraniitti ja kultaisella kimalleliimalla onnittelut sekä 60 "täplää" juhlan kunniaksi.

Korttiin taiteilin vielä sisälle onnittelut ja runon;

"Vierii vuodet nopeammin,
silti et ole ihan rampaisin.
Oot kolunnut kaikki maailman nurkat,
nähnyt puvut sekä burkat,
syönyt mielummin makkarat kuin hurkat.
Silti koti sulle rakkahin,
muistot, perhe ja suklaakin.
Vanhene iskä rauhoittuen,
hymyillen, remontoiden sekä muistellen!"

Että semmosta. Hitsi, kui mä en muistanut sitä retro-dymoa!!! :D

torstai 13. syyskuuta 2012

Kukkuu, mitä kuuluu??!!??


Hupsista hei, kesä tais mennä jo :) Blogikin on ollut liki 2kk tauolla, mutta nyt on niin paljon kaikkia ihania ideoita mielessä, että josko niitä alkaisi toteuttaa ja ne näkyisivät sitten täällä blogi-maailmassakin... Ainakin olisi tarvetta korvakorutaululle, ja tapetitkin voisi jo kohta vaihtaa, josko sitä tapettia raaskisi sitten käyttää johonkin muuhunkin... No mutta nähtäväksi jää!

Minä tässä toipuilen viikon mittaisesta Kyproksen reissusta. Toipumista ei aiheuta niinkään reissu, vaan hermeettinen korvakäytävän tulehdus. ja siksi ei siis kuulu oikein mitään, onneksi sentään toinen korva toimii. Että sitten pitääkin näin 30vuoden tauon jälkeen haalia itselleen tämmötteitä lasten tauteja! Viikon verran on jo huimannut, nyt myös päänsärky on lyöttäytynyt seuraani, joten toipilaana tässä ollaan ja eloa ihmetellään asennoituen vyöryvään syksyyn. Eikös siinä ole jo melkoisesti puuhasteltava yhelle toipiloivalle tsikunalle - jooo.