tiistai 26. huhtikuuta 2011

Paahdetta

Minun pääsiäinen livahti töissä, ja niinpä olen nyt vuorostani vapailla, kun muut yrittävät sinnitellä pätkäviikkoa :) Ja jotenkin pätkä tämä viikko kyllä onkin, tai siis aika soljuu silmissä, epäilen vahvasti jonkin laittaneen tiimalasiini juoksuhiekkaa!

No mutta, nautin silti, ihan joka hetkestä ja hiekan jyvästä. Hauskinta on, kun saan nauttia tällä viikolla koko meidän klaanista, erityisesti pikkupikkusiskojen seurasta. Tänään meinasi iskeä nuorimmaiseen tylsyys, se tauti missä ensi oireina on se "mulla ei ooo mitäään tekeeeemistä". Ehdotin että leivottaisiin, ja silmät kirkastuivat kun tyttö kaivoi jostain esille kirjoittamansa Creme Brulé-ohjeen.

 (kuvan saat isommaksi klikkaamalla)

Sen verran parantelisin kyseistä ohjetta, että laittaisin keltuaisia kaksi lisää, eli kaikkiaan kahdeksan, enkä lisäisi massaan niin paljon sokeria, vaan pari ruokalusikallistakin riittäisi. Vaniljatanko kannattaa avata ja siemenet kaapia kattilaan ennen keittämistä, sillä kuumaa tankoa on varmasti hankala käsitellä. Paistoaika kannattaa myös tarkistaa, meillä ei riittänyt 45minuuttiakaan vesihauteessa. Pinalle laitoimme ruokokidesokeria, mikä paahtui oikein hyvin.

Toisaalta, paahtaminenhan on välinelaji. Meillä loppui tohottimesta kaasu, mutta kuumailmapuhaltimessa kylläkin piisasi lämpöä ;)

3 kommenttia:

  1. Onpas sulla käytössäsi kaikki pelit ja vehkeet :)

    Creme brulee on ihan mun suosikkeja, mutta en ole saanut itse onnistumaan - taas on vika siinä ettei ole juuri sopivia vempaimia.

    VastaaPoista
  2. Tuliko hyvää?
    Ja siistin reseptin oli kirjoittanut, tykkäsivätkö itte? Mie en ole tehnyt kun pussista, pitää joskus koklata.

    VastaaPoista
  3. Tuo oli kyllä hyvää, mutta keltuaisen erottelijat eivät olleet ihan tarkkoja, joten massassa ei ollut tarpeeksi keltuaista, ja jotenkin luulen että tuo ohjeen 6rkl sokeria sisälsi myös päälle paahdettavan määrän, sillä tuolla ohjeella tuli kyllä ihan kauhian makeeta. Ohjeesta jäi vähän epäselväksi, missä vaiheessa yhdistetään munaseos kermaseokseen. Minä yhdistin kuumaa kermaa pikkuhiljaa munaseokseen, samalla kun toinen teineistä vatkasi sitä voimakkaasti vatkaimella. Lopuksi kermalla pehmennetty munaseos lisättiin loppuun kermakattilaan, ja keiteltiin ihan hetki, koko ajan sekoittaen. Näin ei ainakaan syntynyt munakokkelia, vaan vanukasta. Mutta keltuaisia olisi voinut kyllä olla pari lisää, jotta vanukas olisi ollut paksumpaa...

    Eli siis kehiteltynä varmasti ihan hyvää; vähemmän sokeria, enemmän keltuaisia.

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)