tiistai 9. helmikuuta 2010

Kun pallotupsu, iso tupsu ja mohikaani kohtasivat.

Pipoissa pitää olla tupsuja. Näin olen käsittänyt katukuvasta, käsityölehdistä ja alennusmyynneistä. No ei sillä, itsekin fiilistelin ja ostin tosiaan alennusmyynneistä pipan missä on valtava tupsu, juurikin sellainen kuin lapsena 80-luvulla. Ystävättäreni kysyikin jo että vaihdetaanko tupsulankoja? :) No mutta, piti sitten askartelemani tupsuja. Halusin tehdä perinteisen pallotupsun, oikein ison tupsun ja pitkän tupsun, oikeastaan mohikaanin. Tutkailin ohjeita jälleen netistä, mutta sitten päätinkin päästää luovuuden valloille ja soveltaa saadakseni omanlaiset tekeleeni (eli en silloin löytänyt sopivia ohjeita ;). Tässäpä siis pikkasen tupsuloita ja niiden puuhastelua;

 
 Vasemmalta; pallotupsu, iso tupsu ja mohikaani valmistumassa.

PALLOTUPSU: Pallotupsu on hyvin perinteinen tupsu, mitä tehtiin kait jo ala-asteellakin. Taita sopivan kokoinen pahvin pala kaksin kerroin Minulla oli vihreetä pahvia, mitä hitusen näkyykin yllä olevassa kuvassa. Piirrä pahville ympyrä ja sen keskelle pienempi ympyrä. Keskikohta kannattaa lähes mitata, niin valmiista tupsusta ei tule niin herkästi muotopuoli... Leikkaa kiekot irti pahvista. Vinkki, ensin kannattaa leikata keskustat auki ja sitten vasta kiekot irti pahvinpalasta. Sitten vaan kieputat haluamaasi lankaa kiekon ympärille.
Itse tein Pallotupsun kahdella eri langalla, ja lisäsin siihen kolmanneksi myös heijastinlankaa. Jotta pujottelu oli nopeampaa, otin molemmista langoista pitkän mitan (n. 2m) ja mittasin sitten niitä monta kertaa päällekäin. Pujotin pitkän ja paksumman "lankakasan" ympyrän läpi noin puoleenväliin mittaa, ja pujottelin ensin toisen pään "lankakasasta" kiekon ympärille. (Nyt on kyllä todella monimutkasesti selitetty, mutta jospa kuva selvittäisi ajatusta.) Sitten pujottelin yhden kerroksellisen vähän leveämpää heijastinlankaa koko kiekon ympärille, ja pujottelin vielä toisen pään lankakasasta koko kiekon ympärille. Kun keskiympyrä alkoi kutistua reunan paksuunnuttua langan myötä, käytin pujottelun apuna iso virkkuukoukkua. Kun kaikki lanka oli pujoteltu tasaisesti kiekon ympärille, leikkasin langanpäät kiekonreunasta poikki, kiristin kahden pahvikiekon väliin tupsun solmimislangan ja kiristin et solmin todella hyvin. Säästin sitomislangat tupsun kiinnittämistä varten. Sitten poistin pahvit ja trimmailin tupsun tasaisen pyöreäksi saksilla. Helppoa ja aika nopeaakin, kiitos "lankakasan" :)

ISO TUPSU; Otin sopivan pienen kirjan, ja laitoin sen selkäpuolelle kaksi eriväristä lankaa poikittain. Jos teet yksivärisen tupsun, niin laita toisen langan päihin solmut merkiksi, erottaaksesi langat toisistaan. Vinkki, työtä helpottaa jos laitat poikkilankojen päät kirjan väliin, mistä ne saa lopuksi vetästyä pois, mutta siellä ne pysyy jemmassa ja poissa tieltä.
Kieputa lankaa kirjan ympäri pitkittäin, minä kieputin ensin tummempaa villalankaa, sitten kirjavaa puuvillalankaa, sitten heijastinlankaa, taas villalankaa ja lopuksi vielä kirjavaa lankaa. Lankaa ei kannata kieputtaa kovin leveästi kirjan mitalle, kapeesta kieputuksesta on helpompi kiristää tupsua. Kun olet mielestäsi saanut tarpeeksi lankoja tupsuun, niin lopeta kieputtaminen ja sido toinen poikkilangoista niin tiukasti kuin saat lankanipun ympärille, kirjan selkäpuolelta. Tämän jälkeen leikkasin langat poikki toisesta reunasta. Siksi kirja on just niin kätevä tähän hommaan, kun kansien ja sivujen välissä on sopiva leikkausrako (älä siis valitse kirjaksi pokkaria, vaan oikea kovakantinen kirja). Leikattuani kaikki langat irti, kiristin tupsu vielä toisella poikittais langalla. Säästin sitomislangat tupsun kiinnittämistä varten.

MOHIKAANI; (eli pitkä tupsu taikka merimakkara). Mohikaanin valmistamiseen tarvitsin kaksi samanlaista 30cm.n viivotinta. Laitoin ne oikeat puolet vastakkain, ja koska viivottimen päälipinta on kaareva, niin molempiin pitkiin reunoihin jäi sopivat raot. Kieputin lankaa viivoittimien ympärille, ensin mustaa, sitten kirjavaa, sitten heijastinlankaa ja lopuksi vielä mustaa. mohikaanin hapsujen kiinnittämiseksi ompelin toisen pitkän sivun reunan verhoiluun tarkoitetulla käyrällä neulalla pistellen ja koukaten aina viivottimien välistä. Ompelin sivua edestakaisin, useampaan kertaan, varmistaakseni että langat on hyvin kiinnitetty toisiinsa. Kiinnityksen jälkeen leikkasin langat irti toiselta viivottimen pitkältä sivulta, viivottimien välissä olevasta raosta.  Tarvittaessa mohikaania voi siistiä saksilla, minun ei kylläkään tarvinnut, vaan siitä tuli oikein hauska merimakkara mohikaani :)
Mohikaanin voi ommella suoraan kiinni mihin sen nyt sitten haluaakin, itse ompelin sen ompelukoneella tarranauhaan. Huom, ommellessa ompelukoneella näinkin hapsusta mohikaania, täytyy olla tarkkana ettei hapsut tuki ompelukonetta. Minä kiinnitin tarranauhan paikoilleen nuppineuloilla mohikaanin päälipuolelta, ja ompelin sen niin että tarranauha oli alapuolella suojaamassa konetta hapsuilta.

 
Vasemmalta; pallotupsu, iso tupsu ja mohikaani valmiina.

Ja jos minun tupsun teko-ohjeet on liian vuolaat ja monimutkaiset, niin ainakin Käspaikasta löytyi paljon erilaisia tupsuja ja niiden teko-ohjeitakin (Kyllä niitä nyt sitten alkaa löytyä, pah :D)

2 kommenttia:

  1. Toi merimakkara on kähee! Ja ihan älyttömän hyvä idea tuo heijastinnauha tuolla joukossa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Mä oon heijastimien suuri ystävä, mikä näkyy myös viime syyskuun poustauksissa itsetehdyistä heijastimista. Ja tuo heijastinnauha sekä heijastinlanka ovat ihan huippukeksintöjä! Heijastin on pieni juttu, mutta siitä on iso apu. Jos multa kysyttäis niin heijastimet pitäisi olla pakollisia kaikissa ulkoiluvaatteissa. Valitettavasti multa ei kysytä :p

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)

HUOM, anonyymi kommentointi on valitettavasti estetty, runsaiden roskapostien vuoksi.