keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Nenäkäs nokka, vai nokkava nenä? - Ihan nenä vaan.

Arvasin täällä käyvän useita valveutuneita kasvattajia, jotka säntillisesti vastaavat kaikkiin kyselyikäisen kysymyksiin. Ja hei, kukaan ei edes vastannut että siks kun miks on niks. Nih.

Mutta siis minun maailmani jälleen lähes mureni; olen aina luullut, että kaikki lapset änkevät jotain nenäänsä! Mutta ei, se ei olekkaan näemmä normaalia. Siis muissa perheissä, meillä se kylläkin oli kovinkin tavanomaista.

Veikka oli aikoinaan tarhan kovin jätkä, koska sillä oli kaksoissiskot ja sen nenästä tuli niin herkästi verta. Sillä oli usein jokin paperitollukka nenässä. Ja me siskon kanssa ängettiin nenään sitten muuta. Siskolla oli ainakin pajunkissa, helmiä ja leppäkerttu, minun suurin kompastuskivi oli sinitarra. Siitä piti pyöritellä pikkupallo, minkä tungin nenään, ja sitten piti yrittää että joko sen tällä kertaa saisi itse pois nenästä. Koskaan ei saanut. Ja sitten piti yrittää vähän lisää, koska isä oli sanonut että vielä kerran laitat sitä sinitarraa nenääsi, niin otetaan koko nenä pois. (uhkailu, lahjonta, kiristys, you know...). Ja lopulta piti sitten aina tunnustaa isälle, joka otti nenään kuulumattomat esineet pois nenästä, siihen hommaan tarkoitetulla pinsetti-pihdillä. Niillä lääkekaapin toisilla pinsetti-pihdeillä nypättiin pois heiluvat maitohampaat, mutta ei niistä pihdeistä sitten sen enempää.


Mutta niin, olen aina kuvitellut kaikkien lapsien kokeilevan nenänsä mahdollisuuksia. Sillä nenäänhän mahtuu yllättävän isojakin legoja ja helmiä. Minun nenä murtui jokunen vuosi sitten, ja ne nenän sisällä olleet "lastoituslevyt" olivat kyllä ihan käsittämättömän suuret. Ja siis minun nokkanihan on oikein sievä sekä sopusuhtanen, varsinkin sen murtumaa seuranneen nosejobin jälkeen, joten ihan tavalliseenkin nenään mahtuu vaikkasta mitä... Edelleenkin haluan katsoa maailmaani vaaleanpunaisten lasien läpi, ja siksi uskonkin, että maailmassa on olemassa kiintiö lapsiin jotka änkevät ylimääräisiä pikkuesineitä nenäänsä, ja niihin jotka nuolaisevat pakkasella rautatankoa. Sitä _minä_ en uskaltanut koskaan tehdä :o)

1 kommentti:

  1. Hih, minäkin luulin lasten tunkevan jatkuvasti jotain nenäänsä tai silmiinsä (perustuen siihen, että äitini työnsi lapsena nenäänsä herneen ja liimasi erittäin tarttuvalla purkalla silmät kiinni), mutta toistaiseksi meillä ei ole vastaavanlaisia tapauksia ollut lainkaan! Tytöt tosin ovat vasta 5- ja 3-vuotiaat, joten hyvin vielä ehtii... : )

    Ja kyllä nenäsi sievä. Taisi olla aika edullinen nose job, vai?

    Ai niin, minä kyllä lapsena jonain talvena kokeilin kielelläni päiväkodin metalliaitaa ja jäin siihen roikkumaan, kunnes kaveri kävi hakemassa hoitajan paikalle. Kielestä lähti nahka ja se oli ensin tunnoton, sitten kipeä jonkin aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)