sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kymmenen pisteen viikonloppu ♥

Minkälainen olisi minun unelma viikonloppu?

Se olisi varmaankin sellainen, että heräisin lauantaina ajoissa, pynttäytyisin, tälläytyisin ja heittäisin kassit auton perään. Matkaan mukillinen kahvia, nokka kohti etelää ja radiossa laulettavaa musaa. Koko viikonloppu olisi kirpakan aurinkoinen.

Ensin suuntaisin askartelemaan mitä parhaimmassa, luovimmassa, ironisimmassa, hauskimmassa ja innostavassa seurassa. Kaikkea olisi paljon, kaikki olisi ihastuttavaa ja oppisin vaikka mitä ihanaa uutta. Nauraisin, nauttisin ja tekisin. Illan tullen suuntaisin takaisin pirkanmaalle, matkan käyttäisin puhelimoiden rakkaiden kanssa. Matkassa olisi kivat biletysvaatteet, ja pysähtyisin jollain Suomen sadoista ABC-keitaista ehostautumaan tulevaan juhlaan. Vetäisin jalkaan uudet saappaat, ja olisin riemuissani. Hurauttaisin Suomen suloiseen Pispalaan juhlimaan ystävien kanssa ystävää. Pelattais, naurettais ja juhlittais aamuyön tunneille asti, ja koska olen haltiakummi enkä tuhkimo, niin kotiutuisin puolen yön sijaan aamuneljän tunneilla. Hymyilisin kaatuessani suihkun lämmittämänä puhtaisiin lakanoihin.

Unelma viikonloppunani nukkuisin sunnuntaina pitkään, söisin pikaisen aamiaisen ja laittautuisin uuteen juhlaan. Aurinko paistaisi upeasti, ja lähtisin aurinkolasit silmilläni juhlimaan harrastukseni ja elämäntapani arvokasta synttärijuhlaa. Vaikka olisinkin yksi nuorimmista paikalla olijoista, niin olisin ylpeä ja onnellinen niistä kaikista tädeistä ja sedistä, mummuista ja vaareista ympärilläni. He olisivat iso osa elämääni, olisin tuntenut heidät aina, ja koko paikalla ollut perheeni kokisi yhteen kuuluvuutta heidän kanssaan. Olisin ylpeä perheeni kakaroista, jotka jaksaisivat hiljaa kuunnella kaikki juhlapuheet ja viralliset onnittelut, vaikka tilaisuus kestäisikin hirmuiset kolme tuntia. Sisareni olisivat kauniita, veljeni vaimoineen iloisia ja heidän lapsensa herttaisia, kaikki mammat ja papat hymyilisivät meille.

Ja siitä suuntaisin siskoni luo herkkupöytään, syömään sunnuntailounasta. Sisareni muistaisi toiveeni, ja olisi tehnyt sushia. Emme sortuisi sohvalla rötköttelyyn, vaan lähtisimme viettämään kulttuuri-iltaa mitä upeimman musiikin parissa. Olisi ihan unelmaa, jos olisi semmoinen hyväntekeväisyyskonsertti, missä PMMPn tsikunoita säestäisi kokonainen sinfoniaorkesteri sekä Suomen paras kuoro, ja he esittäisivät Ultra Bran biisejä Kerkko Koskisen pimputtaessa flyygeliä. Väliajalla nauttisimme ihanat leivoskahvit Bayleysia siemaillen. Illan päätteeksi ajaisin kotiin pimeässä syysillassa ja kirkas tähtitaivas tuikkisi ylläni. Olisin valtavan kiitollinen ja onnellinen.


Arvatkaapas mitä?
Tämä viikonloppu oli juurikin noin täydellinen ♥

9 kommenttia:

  1. Teikäläisellä on hyvin turnauskestävyyttä. Mä en olis päässyt enää sunnuntaina ylös sängystä. Mutta Good for You! Ja ihanaa oli askarrella kanssasi.

    VastaaPoista
  2. Niinpä Sanna-Mari :)

    Rva Kepponen, muistatko vielä mitä tarkoittaa lapsettoman ihimisen elämässä "nukkuisin sunnuntaina pitkään"? Kyllä, kaheksi juurikin kerkesin sunnuntain synttäreille :))

    Kiitos itsellesi, että olit osa täydellistä viikonloppuani :)

    VastaaPoista
  3. Oih, ihan mielettömän ihana viikonloppu sinulla takana. Ja mitä kaikkea oletkaan kerinnyt! =)

    VastaaPoista
  4. Mieletön, mieletön viikonloppu! En tosin tajunnut, että sinulla oli noin paljon kaikkea muutakin kivaa! :)

    Kiitos itsellesi viimeisestä! Tästä on hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana, ihana viikonloppu sinulla! Harmi, etten päässyt osallistumaan lauantain päiväohjelmaan, kun noin hauskaa ja virkistävää teillä oli!

    VastaaPoista
  6. No johan oli. Kuulosti aivan unelmalta, mutta olikin totta. Onnellinen olet. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kiitos :) Kyllä, olen onnellinen.
    Tänään tosin pääsin ryminällä takaisin arkeen. Maanantaihin voi AINA luottaa :D)))

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)