Tänään tartuin haasteeseen uudella ajatuksella, joten laskettakoon sekin uutuudeksi :)
* sain aamuyöllä töissä vilpittömän kiitoksen ja siunaukset kortin muodossa. Se kyseinen tilanne oli jokalailla eka kerta, ja kiitokset lämmitivät kovasti ja saivat hymyilemään.
* heti herättyäni nousin reippaasti ylös, puin päälleni ja lähdin kävelylle. Näin en tee koskaan herättyäni, en vaikka heräisinkin neljältä yövuorojen jäljiltä...
* valitsin kuvassa näkyvän polun, mitä pitkin en ole aijemmin koskaan kävellyt.
* löysin metsästä laulukiven, millekkä kiipesin ja lauloin Vilkkumaan totuutta ja tehtävää
* ja kerrankin keskityin, ja osasin laulaa kertosäkeen alun "pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy...". Tähän asti olen aina laulanut sen "Kai pian on aamut, joiden päättymistä ei näy..." Kummasti muuttui merkityskin :)
* katselin metsää erilailla kuin yleensä, yritin tunnistaa sammaleita ja kuikuilla murkkuja. Kun katsoin taivasta, niin se oli koivun lehtien kultaama.
* kotona söin aamiaiseksi keitettyjä perunoita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)