maanantai 27. syyskuuta 2010

Voi miten ihana!! *sarkastisesti lausuttuna*

Gröhöm, käsi ylös virheen merkiksi o/

Pitkä kuuma kesä teki tepposensa parvekkeeni vihreälle keitaalle. Jotkut tarkkasilmät ovat ehkäpä huomanneet, että kesä meni jo. No minäpä panin silmät kiinni, ja yritin olla huomaamatta koko juttua. Ja sitten panin jo sälekaihtimetkin kiinni, ja jätin kukat kastelematta. Arvatkaapa mitenkä siinä käy?

Oheinen kuvamateriaali saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita, ja ei, nämä kuvat eivät ole Tshernobilystä.



Muratit vielä yrittävät sinnitellä. Vihdoin alan ymmärtää miksi niitä pidetään pirullisina rikkaruohoina keski-Euroopassa, eihän ne kuale millään!

Tarttis varmaan tehdä jotain. Tosin, näin kauniina päivänä jopa "death valley" on ihan siedettävä. NOT.

13 kommenttia:

  1. Vitsi, miten HIENO! Ihanasti olet toteuttanut tuon sisustuksen. Musta toi ruskea ja harmaa ja siellä joukossa vähän vihreetä sopii tosi hyvin yhteen ja erityisesti tuota tiiliseinää vasten! Jotkut ne osaa!

    Meilläkin on joka vuosi "Hiroshiman kukat". Sille ei vaan voi mitään, että kasteluinto lopahtaa viimeistään heinäkuun puolivälissä. Siihenkin on varmaan joku luonnonlaki olemassa. Kai.

    VastaaPoista
  2. Buahhahhaaa!!

    No, okei...näyttäää samalta kun mun perennapenkki....köhöm...

    VastaaPoista
  3. Joudun toteamaan, että perennapenkkini on hyvin samannäköinen. Ne vihreät siellä välissä ovat jotain oikeasti pirullisia rikkaruohoja.

    Mutta ei sun tarvitse tehdä noille kasveille välttämättä mitään. Osta sellainen puolitoistametrinen muovinen valaistu joulupukki ja pista se sinne parvekkeelle. Et enää huomaa kasveja lainkaan. Plussaa tulee siitä, jos pukki vaikka huutelisi hyvää joulua. Ja tee se nyt niin olet varmasti edelläkävijä ;)

    VastaaPoista
  4. Hihii!! Onneksi on muitakin joiden kukat joskus tuolla lailla ottaa itteensä kun niitä ei kastella. Mulla on kuule tänä kesänä ollu kokonaista kaksi (2) kesäkukkaa. Molemmat makailee vuoron perään, ja välillä yhtä aikaakin, pitkin pituuttaan pihamaalla. Tai joo, saattaa ne muuten olla syksykukkiakin. Molemmat oon saanu ja mua ihan hävettää kun ne vaan siis pihalla makaa. Eli en saanu niille hankittua ees ruukkua jossa ne pysyis pystyssä. Ja tämänkin pystyynnosto-operaation suorittaa lapset, jotka on ottanu ne kukat leikkeihinsä... Joo ja mulla siis on puolen hehtaarin pihamaa ja nämä kukat todella sen ainoat kukka-asukkaat jos ei lasketa luonnonkukkasia..

    VastaaPoista
  5. Miten mieltäni ilahduttaakaan raakut teidän muidenkin puutarhoissa. On tällä blogimaailmalla ihan mieletön voima, arvaatte varmaan että nytkin mun oli ihan pakko vetää hanskat kyynärpäitä myöten, ja raakata toi raatola. Onneks olin ite kukkani keväällä ostanut, muuten en olisi tunnistanut enää niitä, yksikin meni ihan ruukun perusteella arvaukseksi. Ei muuten tuoksu enää laventeli tossa vaiheessa mitenkään hyvälle ei. Ihan suotta sitä tossa sitten kuukauden (eli pari kuukautta) kuivasin pystyyn. Silkkaa huijausta.

    Ja BTW rouva Kepponen, en mä voi laittaa semmosta joulupukkia tohon parvekkeelle, kun ostettiin siskon kanssa pari vuotta sitten semmonen iskälle joululahjaksi. Iskähän vois luulla että mä matkin sitä. Mutta iskä siitä kovasti tykkää, jotenkin se oli ihan ihastuksesta sanaton, ja säästeliäästi se sitä käyttääkin, me kakarat se aina joulun alla raahataan pihalle, ja päivän kuluttua iskä sen jo vie takaisin kellariin turvaan, "ettei vaan kukaan varastais"...

    VastaaPoista
  6. Olen aina miettinyt, että joillakin vanhemmillaan vaan ON enemmän sietämistä lapsissaan kuin toisilla... Mites teillä, onko jo paljonkin harmaata vanhempien päässä?

    VastaaPoista
  7. Äiti on ollut täpöharmaa meidän murrosiästä asti, tai niin kuin työkaverini sanoi hänet nähdessään "voi miten ihana äiti hopea!".
    Iskän tukka alkoi harveta jo kakskymppisenä, kun veljeni syntyi. Yllättävän paksu tukka sillä on vieläkin, vaikka meitä onkin viisi.

    Mutta vanhempien kannattaa muistaa aina, että sitä saa mitä tilaa. Joka kerta kun isä kuittailee mun opinnoista, niin joka kerta kysyn siltä, että missä vanhainkodissa sä halusitkaan viettää viimeiset vuodet, laitetaanko jo nyt paperit vetämään?

    Ja oikeesti se 1,5metrinen valaistu joulupukki tulee siitä, että isäni on täysin hullaantunut jouluvaloihin. Mutta kun se ei saa niitä yksin ripustettua, talon räystäisiin ja 12metrisiin siperian mäntyihin, niin meillä on ihana jouluinen perinne laittaa ne porukalla. Nykyään siinä hommassa ei ole kuin iskä, minä ja kohtukaveri. Ja se se vasta on lystiä touhua, kun jostain syystä se tehdään aina joulun kiireisinä päivinä, kovassa pakkasessa ja illan pimeydessä (aina me alotetaan kylläkin valosaan aikaan, mutta kun niiden 20-30 valosarjan suoristamiseen ja rikkinäisten lamppujen vaihtamiseen menee aina se nelisen tuntia, niin vasta pimeellä keretään ulos.)

    Joten ihan rakkaudella me siskon kanssa raahataan sille niitä valojuttuja. Iskä kun kuvittelee, että hänen valoshöynsa ei ole mitään kauheata amerikkalaista naurettavuutta, vaan tyylikästä valotaidetta.

    Niin tyhmiähän me oltais jollei tilannetta hyväksi käytettäisi :))) Semmonen valosarjaporo, mikä nyökyttelee päätään, vois olla aikasta hieno täksi jouluksi... *ryhtyy googlaamaan*

    VastaaPoista
  8. =D =D =D Ei vaan pysty muuta kommentoimaan naurunsa seasta =D =D =D

    VastaaPoista
  9. Buaahhhaahhaahaahhhaa. Valosarjaporo kuulostaa todella passelilta lahjalta.

    Mun pitää pitää varani tuon joulupukin kanssa, esikoinen viime talvena kinusi sellaista jatkuvasti. Miestä ei todellakaan pitä lähettää aattona kauppaan, niitä voi saada niin hyvällä alella ettei ukko pysty pidättelemään itseään

    VastaaPoista
  10. Heh, rva Kepponen, mä niiiiiiin tiedän mistä sä puhut!

    Mekin ollaan ostettu se pukki joulualesta. Se kuuluu siihen juttuun. Isä ostaa joka joulualesta työkavereilleen jotain "joulun sanomaa", rokkaavaa joulupukkia, vilkkuvaa petteriä jne. Ja samalla se toki haalii niitä kotiinkin, kun halvalla saa... Kaksi vuotta sitten sisko osti 30laatikkoa valosarjoja joulualesta, raahasi sen valtavan määrän bussissa kotiin, ja antoi ne iskälle lahjaksi siinä toivossa että vanhat ja risat sarjat voitaisiin heittää menemään. Ei voitu. Edelleenkin tesmaillaan niitä palaneita sarjoja lamppu lampulta, kontillamme olkkarin lattialla rymyten, ja toivotaan ettei tule oikosulku. Lienee sanomattakin selvä että tunnelma on hyvin frala la la laa, la laa laa laaaa-meininkiä.

    VastaaPoista
  11. Voi että, kiitos hymyn tuomisesta kasvoille!! Ensin Hirosima-postauksen voimin ja sitten tarkemman tutkiskelun jälkeen vielä valopukkikin! Ihana!

    VastaaPoista
  12. Ehheh, mitenköhän mä olen saanut sitten muraatin kuolemaan aina? :D Mulla ei kasvit yleensä kauaa vihreinä säily ja kun ne alkavat näyttää kurjalta, vien ne mammalleni "hoitoon". Hän saa kummasti aina vihertämään ne. :D

    VastaaPoista
  13. :) No tunnustan, ei se mullakaan hengissä selviä sisällä ollessa. Yksi vuosi päätin olla sinnikäs, ja ostin aina uuden kun edellinen kuoli. Lopetin Myrkkymuratti IV:n jälkeen. Ilmeisesti olen sortunut muratin kanssa liialliseen hoivaamiseen, koska noinkin vehreänä se säilyi ulkona, vaikken ollutkaan kastellut sitä aikoihin. Ja oikeastaan, parvekkeella Myrkkymuratti on kyllä aina tykännyt elellä.

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)