Minä tykkään tehdä hommia talkoo meiningillä. On kiva olla avuksi, ja kun porukalla tehdään, niin eihän se niin raskasta olekaan, ja hetkessä tulee valmista! Viime kesänä maalasimme ystäviemme talon ja katon, edellisenä teimme toiselle ystävälle poikamiesboxiin täyden remontin ja sitä edellisenä maalasimme ystäväni vanhempien kartanon, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ainakin neljät häät on tullut talkoiltua, sidottua kukkalaitteita, taikka pilkottua perunoita salaattiin. Kolmet valmistujaisetkin on saatu järjestettyä porukalla, ja julmetun hienot ja kivat juhlat ovat olleetkin. Tänään talkoiltiin rakkaat saman katon alle, siivoukset, kantamiset, auton pakkaamiset ja purkamiset sekä jälleen kantamiset hoidettiin porukalla. Pizzoineen ja kahveineen koko hommaan meni 1h 20min. Se oli ainakin 32. muutto missä olin mukana, talkoo meiningillä ja ruokapalkalla.
Talkoissa on kivaa oppia kaikkea uutta. Minä tiedän mitenkä punamultamaalia hierotaan seinään ja mitenkä sattuu kun tärpätillä yritetään hangata sitä punamultamaalia päänahasta. Tiedän mimmoisella säällä kannattaa maalata peltikattoa, mitenkä maalipurkkia ei kannata jättää katon reunalle, mitenkä nosturikori menee ylös ja alas ja mitenkä niitä kulmalautoja, joista loppui maali kesken, niin mitenkä niitä ei sitten jaksetakkaan ihan heti maalatakkaan, jos sitten taas 10vuoden päästä :)
Minä osaan asentaa laminaatin, koota huonekaluja, maalata pesusienellä kaariefektejä seinään ja tapetoida. Ja minä tiedän miten raivostuttavaa on kun sulhasen sukulaiset on kun venyvää räkää ja pakoilevat talkoo meininkiä, mutta ovat kyllä siinä vaiheessa ensimmäisenä paikalla kun talkooväelle pannaan pötyä pöytään. Olen myös oppinut että minun sukuni on valtavan paljon parempi, hauskempi, hyvätapasempi ja jokalailla "hyvempi" kun ne talkoita pakoilevat vässykät. Ja minä myös tiedän mitenkä nostetaan painava muuttolaatikko, ja miten ne pakataan fiksusti autoon, niin että kaikki mahtuu, myös se aina unohtuva polkupyörä. Miten irrotetaan valaisimet katosta ja mitenkä lapsetkin tykkäävät olla apuna muuttamisessa, muussa talkoilussa ja porukalla tekemisessä. Talkoissa oppii myöskin sen, kuinka hyvälle maistuukaan itse tehty pizza innokkaan puuhastelun jälkeen.
Mutta sitä minä en vieläkään ymmärrä, että miten se "näpsäkkä, ihan kevyt kantaa"- sohva muuttuu "rohjake, halvatun painava"-sohvaksi, mistä ei saa mistään kiinni, kun sitä pitää kantaa viidenteen kerrokseen. Miksi se semmoinen sohva ei _koskaan_ mahdu sitten kumminkaan hissiin, ja _aina_ jää 5cm:stä kiinni.
En vaan tajuu.
Ihana selostus!
VastaaPoistaMää en oo yhtään talkooihminen, varmaan kun ei ne meillä oo tapana. Kannattas varmaan, niin oppis kaikkee!
:) Totta tuokin, meillä ne on tapana. Ja oli siis jo kantakodissakin. Ja olen elämässäni törmännyt moniin ystäviin, jotka myöskin ovat talkoo ihimisiä. Varsinko järjestöpuuhasteluihin hakeutuu semmoista porukkaa :)
VastaaPoistaMutta kyllä kannattaa, kivalla porukalla on hauska tehdä yhdessä, ja tosiaan oppia siinä samalla. Ja oikeesti, pakko myöntää, kyllä siitä tulee itelle parempi mieli kun on saanut auttaa toisia :)
Kiitos siukku <3
VastaaPoistaOllos hyvät ♥
VastaaPoistaMuutoista on yleensä hauskoja muistoja! Muistan, kun eräässäkin (omassa) muutossa muuttoauton jo lähdettyä jäin siivoilemaan vanhaa asuntoja ja keräilin kasaan loppuja tavaroita, joita piti olla noin yksi kassillinen. Lopputuloksena jouduin käydä läheisessä Siwassa ostamassa kaksikymmentä muovikassia (ainoa ostos), jotta sain kaiken mukaan. Auto oli pakattu lattiasta kattoon, myös apukuskin penkki. Ulos ei nähnyt päätä kääntämällä kuin vasemmasta ikkunasta, peileistä ei todellakaan. Ja sitten vaan suihailemaan Helsingin liikenteeseen. Onneksi ei tullut poliisi vastaan, olisi tullut varmat sakot.
VastaaPoistaOmat muuttoni ovat olleet aina positiivisia kokemuksia ja ensimmäinen ilta uudessa kodissa ihan paras.
Sinullapa hurjasti muuttokokemusta, ja talkoosellaista myös!! Hauskasti kirjoitettu juttu. Tuo sohva ja hissi -juttu on kyllä niin totta! : D
VastaaPoistaHeh, se on muuten totta että muutoista irtoaa aina hauskoja juttuja :)
VastaaPoistaMuistan yhdenkin hauskan muuton, mihinkä päädyin ihan vahingossa. Jokunen vuosi sitten opiskellessani vielä muualla, satuin näkemään ystäväni aamukahvin merkeissä ja menin heille odottelemaan junan lähtöä. Heillä oli kämppiksensä kanssa muutopäivä, ja odotellessa lupauduin auttamaan pakkaamisessa. Minä, ystäväni, hänen kämppis ja kämppiksen tyttöystävä pakattiin, ja haettiin muuttoauto lainaan, ja ruvettiin odottelemaan kaikkia kymmeniä lupautuneita poikia muuttotalkoisiin. Kukaan ei koskaan tullut, ja niinpä me tytöt laitettiin tuulemaan ja muutettiin koko kolmio toiselle puolelle kaupunkia, junaan kerkesin vasta seuraavana päivänä, koska muuttolaatikoita oli hauskempi kantaa muutamahkon viinilasin voimalla. Voi että meitä nauratti koko soppa :))
Ensimmäinen ilta uudessa kodissa on paras, ihan kun olisi ensitreffeillä tutustumassa uuteen ihanaan kotiinsa :)