sunnuntai 8. elokuuta 2010

Elonkorjuun aikaan

 
Tuijotan telkkarista kiukkuisia apinoita, naurattaa. Kuumuus hulmuaa ovesta ja ikkunoista sisään, tuulenvire tuo ihanan elokuun tuoksun. Olen väsynyt, mutta hymyilen koko ajan. Selkään sattuu, mutta ei sen niin väliä, siinähän se mukana kulkee. Hiukset on vielä yön jäljiltä kiharassa, mutta tarviiko niitä edes harjata.

Nyt on kesän toinen vapaa viikonloppua, ja olen tehnyt juurikin sitä mitä olen tahtonut. Mitä siitä jos perjantaina oli 15tuntinen työpäivä ja jos huomenna on toiset 15tuntia kiirettä ja jatkuvaa reagointia, sinisen satiinin suhinaa, monitorien kilkettä, puhelimien pirinää ja hälyytyksien piipitystä. Nyt on minun viikonloppu, ja minä olen onnellinen hiljaisuudessa.

Eilen aamulla oli kutkuttavaa jännitystä vatsassa, kuumenevan päivän tuoksua ilmassa ja ajoin etelään. Päivällä näin, opin, ostin ja kuulin kaikkea ihanaa. Illalla opin vielä enemmän ja tutustuin ihmisiin jotka olisinkin aina halunnut tuntea. Neljä ihanaa naista, jotka kaikki niin erilaisia, mutta kaikki niin mukavia ja oikeita ihimisiä. Olen hymyillyt siitä asti. Ajoin läpi öisen eteläisen Suomen, ja nautin yön pimeydestä ja tien vetovoimasta. Harmittelin kun kello oli niin paljon, tai siis oikeastaan hyvin vähän, mutta ei niillä tunneilla kuitenkaan voinut soittaa kenellekkään ja kertoa ihanasta päivästä. Toisaalta olin salaa tyytyväinen, sain olla ihan rauhassa, eikä minun tarvinnut kertoa kenellekään omia tuntemukseniani, sain pitää ne ihan itselläni ilman hömelöjä latistavia kommentteja. Yöuinti virkisti kuuman nihkeän lähmäistä ihoa ihanasti, nukuin kuin lapsi aamuun asti. Heräilin pitkään ja venytellen, surutta köllöttelin koko aamun sängyssä ja luin loppuun viimeisenkin Stieg Larssonin. Ehkä enää ei tarvitsisi herätä yöllä tarkistamaan onko ovet ja ikkunat varmasti kiinni, nyt kun viimeinenkin jännittävä trilogian osa on päätöksessään.

Nyt minä vain nautin sunnuntaistani, hymyillen, kahvimuki kädessäni, tarkistaen seuraamani blogit ja hymyillen lisää. Taidan mennä ulos syömään, tänään ei tehdä mitään järkevää, tänään ollaan vaan, mietitään ja nautitaan.

Elokuinen vapaa viikonloppu

5 kommenttia:

  1. Voi mukavuutta! Samanlainen virnistelijä täällä. Kiitos mukavasta ja voimaannuttavasta seurasta!

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti, Haltiakummi, kuvasi eilisen osalta omia ajatuksiani myös! Tämä päivä meni hujauksessa aamupäivällä onnittelukortin teossa ja iltapäivällä 1-vuotissynttäreillä. Olisipas ollutkin mukavaa istua rauhassa miettimään, muistelemaan ja nauttimaan eilisen jälkilämmöstä.

    Todella hienoa oli tutustua sinuun ja muihin blogiystäviin livenä, ja tietää, että vielä nähdään uudestaankin!

    Hyvää työviikkoa, toivottavasti tämä lepopäivä oli rentouttava, kuten eilinen elähdyttävä!

    VastaaPoista
  3. Olipa hienosti kuvattu fiilikset kirjoituksessasi! Ja yöuinti - ihan huippua!!!

    Itse valvoin kahteen, kun kävin niin kierroksilla. Ja Stigu - hän on täälläkin kolmannen osan puolivälissä. Loppuun en ole vielä päässyt.

    VastaaPoista
  4. Moikka, kuulostipaihanalta; joku ei valita kuumuutta tms. Itsekin päätin lopettaa valituksen ja alkaa toimia asioiden eteen. Oikein huvitti itseänikin, kun illalla töllön ääressä söin sipsiä ja valitin, kun oli juhlissa nihkeä olo näillä lihoilla ja kun sillä hoikalla tytöllä oli niin nätti mekko. Sitten hokasin itsekin tilanteen koomisuuden. Tänään jää sipsit ja terveellistä/voimaannuttavaa=vähähiilarista kehiin. Tosin välillä herkkua ja se on sitten kunnon herkkua, ei light mössöä. Mutta arkiruoka terveeksi. Lisäksi olen ruvennut päivä kerrallaan hoitamaan keskeneräisiä asioita. Olit varmaan oikeassa, kun sanoit, että asioita on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaa. On kivoja asioita (valokuva-albumiskräppäys) ja vähemmän kivoja (siivous). Kun ajattelee liikaa ja kaikkea tekemistä yhtäaikaa, ei saa mitään tehdyksi. Lisäksi on ketjuongelma, eli ostin ruokaöljyä, joka ei mahtunut apteekkarikaappiin. Noh, ajattelin, että tyhjennän mausteet apteekkarista maustelaatikkoon, jotta tulee tilaa. Noh, se oli täynnä ja se vaati siivousta/turhien mausteiden, joita en ole käyttänyt vuoteen, poisheittoa. Tässä vaiheessa uuvuin ja ruokaöljy oli viikon pöydällä. Eilen aloitin homman, siis maustelaatikon siivouksen. Nyt on hyvä fiilis, kun koko ketju on hoidettu. Mutta siis tämmöistä meillä, olinkohan taas mahdollisimman versoilevan epäselvä..
    T:Sofia

    VastaaPoista
  5. Minä taidan hymyillä jo haikeeta, mutta onnellista hymyä edellisten päivien jäljiltä.
    Lauantai olli inspiroiva, kaunis, ilahduttava ja innostava.
    Sunnuntai hellivä, levollinen, kuuma, luova, josko ystävyyttä, ryminää ja räiskettä sekä ihmisen pienuuttakin pulloillaan.
    Tämä maanantai, tämä oli haikea, onnellinen, vapauttava, kaipaava, ymmärtävä, osaava, arvostettava ja kyllä, ihmishenkiä pelastava. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Ja kiva kuulla Sofia että olet innostuksen puuskissa saanut kaapinkin siivottua. Nuo tuommoiset ketjureaktiot on niin tuttuja ja juurikin niin uuvuttavia, mutta ahhh niin palkitsevia kun saa sen koko ketjuista kootun korun valmiiksi. Silloin jos milloin sitä on yhtä hymyä! :))

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)