Tammikuja
Taiteilija-ateljee
Ensimmäisenä poikkesimme Visavuoreen, Emil Wikströmin taiteilijakoti-ateljeehen, missä juhlitaan tänä vuonna taitelijan 150vuotista juhlavuotta. Visavuori sijaitsee Valkeakosken Sääksmäellä, Tarttilan kylässä, n.45km Tampereelta etelään ja 130km Helsingistä pohjoiseen, helposti ihan moottoritie 3/E12 varrella. Ja jos mietit, että kuka ihmeen Emil Wikström, niin hän on se kuvanveistäjä, joka on tehnyt mm Helsingin rautatieaseman kivimiehet.
150-vuotisjuhlaesitykset näyttää olevan loppuunmyyty taikka -varattu, mutta peruutuspaikkoja kannattaa aina kysyä. Opastettuja kierroksia museoon on kesäviikonloppuisin, ja lapsille suunnattu "Visavuoren tontun kadonnut avain" seikkailukierros on keskiviikkoisin klo12 ->. Ryhmille on myös Visavuoreen erilaisia ohjelmia.
Valimon/museokahvilan ikkuna
Pääovi
Huvimaja
Huvimajalta näkymää Vanajavedelle
Me vierailimme Visavuoressa torstaina, joten lastenkierros jäi meiltä väliin, mutta yllättävänkin paljon neiti viisi vuotta tykkäsi kiertää vanhoja sokkeloisia rakennuksia, kipaista tähtitorniin ja ostaa itse pillimehunsa entiseen valimoon perustetusta ihastuttavasta kellarikahvilasta. Itse en ollut käynyt Visavuoressa yli 20vuoteen, (hävettää ihan myöntää :) mutta ihastuin jotenkin isosti kauniiseen puutarhaan, ajanjaksolle yllättävään rakennustyyliin, Wikströmien kauniin kodin upeisiin tapetteihin ja tuon nerokkaan taiteilijan harrastusten näkymiseen kaikkialla kodissa ja varsinkin taiteilija-ateljeessa. Myös museokahvilan miljöö ja toki tarjoilutkin miellyttivät minua kovasti :) Mielestäni Visavuori on juuri sopiva paikka vierailla lastenkin kanssa ja se sopii hyvin jopa siksi ensimmäiseksi museovisiitiksi. Toki Visavuoressa on mukava piipahtaa ihan aikuistenreissullakin.
Taiteilijakodin sali
Taiteilijakodin sali ja turisti Haltiakummi :)
Osa huonekaluista oli Wikströmin itse tekemiä, kuten tämä upean tulisijan vieressä ollut sohvapenkki.
Päämakuuhuone
Taiteilija-ateljeen talvipuutarhaa
Ateljee
Visavuoren museokahvila
Seuraavaksi ajoimme n.30km etelään, Hämeenlinnaan ja sieltä Hämeen linnaan katsomaan sitä jännittävää vallihautaa :) 
Meillä kun oli muita suunnitelmia päivälle, niin jätimme väliin linnan lastenkierroksen. Toiminnallisia lastenkierroksia järjestetään tiistaisin ja torstaisin klo 11, 12, 13, 15, 16 ja 17 alkaen, kierros kestää n.40min, ja sillä tutustutaan linnan elämään 1500-luvulla. Kierroksella "testataan" osallistujien taitoja rakennustöissä ja arkiaskareissakin, sekä vähän seikkaillaan. Kierrokselle voi osallistua kerrallaan enintään 20lasta, ja ikäsuositus on 4-12vuotta. Kierrokselle ja linnan pajoihin osallistumisesta peritään pääsymaksu, aikuiset 8€ ja 7-17v.lapset 4€.
Pieni tyttö ja suuri linna :)
Hämeenlinnasta jatkoimme matkaa Pälkäneelle, mihinkä on helppo ajaa Hämäläisen maaseudun halki Hattulan kautta, tietä 57, n.40km. Pälkäneellä, Lahti-Tampere-tien varrella, poikkesimme ensimmäisenä Niitty-Seppälän tilan Kesätorille ostamaan herneet, vadelmat ja mansikat. Hölmösti jätin tuolloin kameran matkasta Niitty-Seppälässä, mutta uuden kesäretken tiimoilta kävin uudelleen kuvailemassa aurinkoisia Pälkäneen maisemia :)
Niitty-Seppälän kesätori on tosiaan suoramyyntipaikka, mistä löytyy tilan ja lähituottajien kesän satoa. Kesätorin yhteydessä on ihastuttava kesäkahvila musiikkeineen, ja kesätorin takaa löytyy oikein mukava (ilmaiset) kotieläinpiha, lasten leikkipaikka, kysymysrata ja peikkoluola, sekä pientä veloitusta vastaan polkuautorata ja ponilla talutusratsastusta. Mansikkatilalla on toki mahdollisuus mansikan itsepoimintaan. Ja kesäkahvilassa mansikasta voi nauttia eri muodoissa.
Itse ihastuin Niitty-Seppälän mahdollisuuksiin, siisteyteen, eläimet oli virkeitä ja hyvin pidettyjä, ilmaista puuhaa löytyi kaiken ikäisille lapsille ja ainakin kahvilan tuotteet oli maittavia. Jos Pälkäne osuu jonkin kesäretkesi varrelle, niin ehdottomasti suosittelen poikkeamaan Niitty-Seppälään!
Sen sijaan samaa en voi valitettavasti sanoa Strutsitila Syrjysestä, mikä myöskin sijaitsee Pälkäneellä, Tampere-Lahti-tien varressa. Olen käynyt Syrjysellä pari kertaa aiemminkin, mutta nyt oli kyllä jotain tapahtunut tilalla. Mielestäni on suoraa sanottuna hävettävää, että miten tilan pihatot ja karsinat oli hoidettu, tai siis jätetty hoitamatta. Eläimet eivät näyttäneet puhtailta, virkeiltä taikka iloisilta, strutsit, kuusipeurat ja ylämaankarja oli kaikki niin kaukana laitumilla, että niitä ei edes nähty. Itse en olisi kehdannut ottaa 3,5€ maksua aikuisilta, ja 2€ hintaa lapsilta kyseisestä "nähtävyydestä", mutta ehkä kyseinen tila todella tarvitsee kaikki eurot parantaakseen vielä joku päivä eläinten oloja. Itse tulin ainakin Syrjysellä niin surulliseksi, että en edes tahtonut kuvata likaisia, apaattisen näköisiä eläimiä. Tämä lammas oli ainoa Strutsitilalta kameraani tallentunut eläin.
Pälkäneeltä ajoimme vielä 40km luoteeseen, Tampereelle ja Pyynikille. Kävimme ensin ajelemassa Pispalan harjussa, ja haaveilemassa ystäväni kanssa ihanista puutaloista, kun neiti 5vee, nukkui päikkäreitä auton takapenkillä. Pispalasta koukkasimme vielä Pyynikin harjuun, näkötornille. Jätimme auton parkkiin, ja kävelimme vähän matkaa ulkoilureittiä kallioille piknikille.
Pyynikin kalliot on todella upeat, korkeuseroa oli vaan vaikea kuvata tavallisella pokkarikamerallani. Ja lämpimillä kallioilla oli mukava pitää evästaukoa pitkän päivän päätteeksi. Lopuksi vielä koukkasimme Pyynikin Näkötornin Kahvilasta ne kuuluisat Pyynikin munkit reissulaisille kotimatkaevääksi junaan, siis ne kaupungin parhaat munkit, ellei jopa koko maailman :)
Kiva oli kiertää lähinurkkia, ja älytä, että ei ehkä tarvitsekaan lähteä kauaksi löytääkseen jotain hymyillyttävää :) Tämä pitänee muistaa jatkossakin, ja katsoa kotikulmien kohteita "sillä silmällä". Ja täytyypä mennä uudemman kerran käymään tuolla Visavuoressa ja Niitty-Seppälässä, jos ei muuta, niin ainakin herkullisilla kesäkahveilla! Suosittelen :)
Visavuori näyttää hienolta. Rakennuksen katosta tulee hiukan mieleen Hvitträsk.
VastaaPoistaMun piti vuorostaan googlailla, että mikä ja missä on Hvitträsk - mennäänkö joskus yhdessä sinne? :))) Ja pikaisella googlailulla näyttää siltä, että Visavuori ja Hvitträsk on rakennettu samoihin aikoihin, 1900-luvun alkupuolella, kansallisromantiikan aikaan, siitä johtunee yhtäläisyydet.
PoistaItse tosiaan ihastuin uudestaan Visavuoreen, ja olen poikennutkin siellä tänä kesänä jo paristi - voin tarvittaessa lähteä oppaaksi ja seuraksi vielä useammankin kerran :)
Upeita paikkoja! Ja kuvia. Varsinkin tuo taiteilijakoti, tuonne on joskus päästävä! Vieraat ovat kyllä siitä kivoja, että pääsee omillakin kotikulmilla "leikkimään turistia". Itse olen koittanut viime vuosina muistaa että kyllä niitä kivoja paikkoja löytyy omastakin kotikaupungista, ei aina tarvitse lähteä kauas reissuun :)
VastaaPoistaKiitos Anski :) Itsekin tosiaan ihastuin tuohon Visavuoreen, ja samalla se oikeastaan muistutti minua siitä, että tosiaan kotinurkiltakin voi löytyä kivoja nähtävyyksiä, ei aina tarvitse lähteä niin kovin kauaksi. Ja sinun kotikaupunki onkin ihan ihana "turistin leikkimis" kaupunki, sieltä löytyy vaikka mitä kivoja paikkoja, puistoja, niemiä, harjuja, sekä monia upeita näyttelyitä ja muita, Kuopijon torista puhumattakaan :)
PoistaHirmu hyvä reissu teillä ollut - aika lähinurkilla tosiaan! Kiitos Niitty-Seppälä -vinkistä!
VastaaPoistaMeillä oli kyllä tosi mukava reissu :) Pitää jatkossa olla vähän avarakatseisempi näille kotinurkilleen. Ja ollos hyvä vinkistä - Niitty-Seppälä on oikein mukava kesän piipahduspaikka, jos Pälkäneen huudeille matka vie. Itselläni on Pälkäneellä ja siinä lähellä useampikin kyläily paikka, niin sillä on tullut poikettua Niittylässä harvakseltaan, vaikka aikojen alussa se onkin ollut minun mummulani, tosin itse olin niukin naukin syntynyt, kun Niittylä myytiin eteenpäin. Mutta olen kovin iloinen siitä, että nykyiseltään Niitty-Seppälässä on innokkaat, kekseliäät, tuotteliaat ja kauaskatseiset omistajat, jotka haluavat hyödyntää ja jakaakin marjatilaansa varauksetta muidenkin iloksi. Se on mahtavaa se! :)
Poista