sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Kudottu pipo.


 
Olenkin tainnut kertoa että virkkaamis ja kutomis "urani" on vasta muutaman vuoden ikäinen. Ensin opettelin virkkaamaan ystäväni Googlen kanssa, ja sitten kutomaan. Aijemmin olen kutonut vain kaulahuivin, ja senkin niin pörröisestä langasta ettei virheet näkynyt ;) Joten tässä pipossa oli melkoiset paineet; elämäni ensimmäinen itse kudottu pipo. Mallin tein monen eri ohjeen mukaan, ja pipon kudon kaksinkertaisesta grafiitin harmaasta nalle-langasta. Silmukoita taisin luoda 120, vähempikin olisi riittänyt, esim 112 taikka 108. Tein pipon kaksi oikein, kaksi nurin-joustinneuleena, ja etuosaan suunnittelin sileän kohdan. Tarkoitukseni oli kirjoa siihen jälkikäteen heijastinlangalla jokin kuvio, mutta heijastinlanka ei uskonut puhetta vaan käyttäytyi todella epäkorrektisti. Pipoon meinasi uhkaavasti ilmestyä valtava reikä, joten päätin luopua kokeilusta. Toisen kerran sitten. Mutta tästä tuli kyllä "ihan kiva" pipo elämäni ensimmäiseksi kudotuksi pipoksi, ja suuren kokonsa takia annan sen tänään paketissa kantaperheeni isopäisimmälle :)



 

3 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää :) Eikä kannata masentua, jos aluksi ei ihan heti putkeen meniskään, harjoitus tekee mestarin. Pikku hiljaa oppii silmukoiden määriä ohjeista joko lisäämään tai pienentämään langan materiaalin ja sen joustavuuden mukaan. Tämä pipo on hyvä ja vielä kun kaksikertaisesta Nallesta tehty, on se varmasti ihanan pehmeä ja ennenkaikkea lämmin ja hyvää päässä :):):)

    VastaaPoista
  2. Ed. kirjoituksessa piti lopussa lukea "hyvä päässä", hih. Niin ja piti vielä sanomani, että oletko kokeillut kutoa pipoa pyöröpuikoilla, on nimittäin aika näppärää,(varsinkin jos ei mitään erikoisia kuvioita/palmikoita tee) työ sujuu joutuisasti ja vaan loppukavennuksia varten tarvitsee ns. sukkapuikkoja :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Maaret :)
    Ja itseasiassa juu, kokeilin kyllä. Mutta tykkään laskea mitä olen tehnyt, niin sukkapuikoilla tietää koko ajan varmuudella, että mikä silmukka on kerroksen ensimmäinen. Mutta veikkaanpa että se villitys menee aikas äkkiä ohi, ja rupean tehtailemaan pipoja normaalisti, eli pyöröpuikoilla ;)

    Ja niin, minusta tämä pipo oli valtava, tosiaan lähes pannumyssy, mutta isävaareilla on isot päät joten ei tämä ollutkaan paha :)

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)