Paahdetta

Minun pääsiäinen livahti töissä, ja niinpä olen nyt vuorostani vapailla, kun muut yrittävät sinnitellä pätkäviikkoa :) Ja jotenkin pätkä tämä viikko kyllä onkin, tai siis aika soljuu silmissä, epäilen vahvasti jonkin laittaneen tiimalasiini juoksuhiekkaa!

No mutta, nautin silti, ihan joka hetkestä ja hiekan jyvästä. Hauskinta on, kun saan nauttia tällä viikolla koko meidän klaanista, erityisesti pikkupikkusiskojen seurasta. Tänään meinasi iskeä nuorimmaiseen tylsyys, se tauti missä ensi oireina on se "mulla ei ooo mitäään tekeeeemistä". Ehdotin että leivottaisiin, ja silmät kirkastuivat kun tyttö kaivoi jostain esille kirjoittamansa Creme Brulé-ohjeen.

 (kuvan saat isommaksi klikkaamalla)

Sen verran parantelisin kyseistä ohjetta, että laittaisin keltuaisia kaksi lisää, eli kaikkiaan kahdeksan, enkä lisäisi massaan niin paljon sokeria, vaan pari ruokalusikallistakin riittäisi. Vaniljatanko kannattaa avata ja siemenet kaapia kattilaan ennen keittämistä, sillä kuumaa tankoa on varmasti hankala käsitellä. Paistoaika kannattaa myös tarkistaa, meillä ei riittänyt 45minuuttiakaan vesihauteessa. Pinalle laitoimme ruokokidesokeria, mikä paahtui oikein hyvin.

Toisaalta, paahtaminenhan on välinelaji. Meillä loppui tohottimesta kaasu, mutta kuumailmapuhaltimessa kylläkin piisasi lämpöä ;)

Pääsiäiskakku

Mämmi kuuluu pääsiäiseen, ja tässä kakussa sen maku on kivan mietoa, maltaista, että tämä kakku maistuu nirsommallekin suulle :) Tämä ohje on mukailtu Hellapoliisin ohjeesta.

MÄMMIKOURAN PÄÄSIÄISKAKKU

Pohja;
18kpl digestivekeksejä
1dl juoksevaa margariinia/ sulaa margariinia
2rkl kahvia
(1tl kaakaojauhetta)

Täyte;
3-4 liivatelehteä
2dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200g maustamatonta tuorejuustoa
(1tl vaniljasokeria)
2rkl kahvia
0,5dl sokeria
n.300g mämmiä (puolet isosta tuokkosesta)
70g tummaasuklaata pieneksi rouhittuna

Ota irtopohjavuoka, ja leikkaa sen pohjalle sopivan kokoinen ympyrä leivinpaperista. Tee kakun pohja. Murskaa keksit kaulimella muovipussissa, tai tehosekoittimessa. Laita keksimuru kulhoon, ja sekoita joukkoon margariini, kahvi (ja kaakaojauhe). Kahvin takia pohjaan ei tarvitse käyttää rasvaa niin paljon. Levitä seos vuuan pohjalle tasaiseksi. Seosta ei kannata kuitenkaan painaa liian tiiviiksi, ettei kakun pohjasta tule kivikova, vaan "lääppiä maltillisesti".

Tee täyte. Laita liivatelehdet kulhoon, ja anna niiden liota kylmässä vedessä kun teet täytteen. Vatkaa vaniljavaahto melko kovaksi vaahdoksi ja sekoita sen sekaan tuorejuusto (ja vaniljasokeri). Nyt voit luopua vatkaimesta, ja siirtyä lusikalla sekoittamiseen. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, ja puristele ne hyvin. Kuumenna kahvitilkka tarvittaessa mikrossa, ja sulata siihen liivatteet, sekoittamalla hyvin. Sekoita sitten liivatekahvi tasaisesti täytteeseen.

Jaa täyte kahteen kulhoon. Ensimmäiseen kulhoon lisää täytteeseen mämmi ja sokeri, jälleen lusikalla hyvin sekoittaen. Toisen kulhon täytteeseen lisätään rouhittu suklaa. Kaada ensimmäisen kulhon täyte vuokaan, kakkupohjan päälle, ja kaada sitten toinen täyte kakun päälimmäiseksi. Nosta kakku hyytymään jääkaappiin, tai voit myös hyvin pakastaa sen. Päälimmäinen täyte painuu toisen täytteen sisään, mutta se ei haittaa. Jos haluat kakkuihin selkeämmät kerrokset, niin lisää yksi liivatelehti ja anna kakun hyytyä ainakin puolisen tuntia jääkaapissa, ennen kuin lisäät toisen täytteen.

Tarjoiltaessa irrota kakku vuuasta, ja siirrä tarjoiluvadille/lautaselle. Koristele kakku pääsiäiskarkeilla tai suklaalla. Jos olet pakastanut kakun, niin ota se pakkasesta hyvissä ajoin, ainakin tunti ennen tarjoilua. Umpijäistä kakkua on hirmuhankala leikata ;)

NÄIHIN KUVIIN, NÄIHIN TUNNELMIIN, TOIVOTAN HYVÄÄ, TURVALLISTA, LEVOLLISTA JA HERKULLISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Nenäkäs nokka, vai nokkava nenä? - Ihan nenä vaan.

Arvasin täällä käyvän useita valveutuneita kasvattajia, jotka säntillisesti vastaavat kaikkiin kyselyikäisen kysymyksiin. Ja hei, kukaan ei edes vastannut että siks kun miks on niks. Nih.

Mutta siis minun maailmani jälleen lähes mureni; olen aina luullut, että kaikki lapset änkevät jotain nenäänsä! Mutta ei, se ei olekkaan näemmä normaalia. Siis muissa perheissä, meillä se kylläkin oli kovinkin tavanomaista.

Veikka oli aikoinaan tarhan kovin jätkä, koska sillä oli kaksoissiskot ja sen nenästä tuli niin herkästi verta. Sillä oli usein jokin paperitollukka nenässä. Ja me siskon kanssa ängettiin nenään sitten muuta. Siskolla oli ainakin pajunkissa, helmiä ja leppäkerttu, minun suurin kompastuskivi oli sinitarra. Siitä piti pyöritellä pikkupallo, minkä tungin nenään, ja sitten piti yrittää että joko sen tällä kertaa saisi itse pois nenästä. Koskaan ei saanut. Ja sitten piti yrittää vähän lisää, koska isä oli sanonut että vielä kerran laitat sitä sinitarraa nenääsi, niin otetaan koko nenä pois. (uhkailu, lahjonta, kiristys, you know...). Ja lopulta piti sitten aina tunnustaa isälle, joka otti nenään kuulumattomat esineet pois nenästä, siihen hommaan tarkoitetulla pinsetti-pihdillä. Niillä lääkekaapin toisilla pinsetti-pihdeillä nypättiin pois heiluvat maitohampaat, mutta ei niistä pihdeistä sitten sen enempää.

Mutta niin, olen aina kuvitellut kaikkien lapsien kokeilevan nenänsä mahdollisuuksia. Sillä nenäänhän mahtuu yllättävän isojakin legoja ja helmiä. Minun nenä murtui jokunen vuosi sitten, ja ne nenän sisällä olleet "lastoituslevyt" olivat kyllä ihan käsittämättömän suuret. Ja siis minun nokkanihan on oikein sievä sekä sopusuhtanen, varsinkin sen murtumaa seuranneen nosejobin jälkeen, joten ihan tavalliseenkin nenään mahtuu vaikkasta mitä... Edelleenkin haluan katsoa maailmaani vaaleanpunaisten lasien läpi, ja siksi uskonkin, että maailmassa on olemassa kiintiö lapsiin jotka änkevät ylimääräisiä pikkuesineitä nenäänsä, ja niihin jotka nuolaisevat pakkasella rautatankoa. Sitä _minä_ en uskaltanut koskaan tehdä :o)

Kyselyikä

Minun blogini on aikasta kiltti lapsi. Välillä se piirtelee seiniin, ja kirjotteleekin, välillä on pientä uhmaa havaittavissa, mutta kuitenkin keskivertoa helpommin on uhmaiästäkin selvitty. Käytökseltään se on kiltti, pohtiva, kunnioittava, arvostava ja ymmärtävä. Mutta nytpä sitä vaivaa pahemman luokan kyselyikä. Sen tekisi mieli kysellä vaikkasta mitä, ja minen jaksais yksin vastata.
Joten vastatkaa tekin, kommentteihin, blogiinne tai vaikkapa molempiin!

Mikä on lempiruokasi?
Mikä on suosikki bändisi/ muusikkosi?
Mitä uutta ihanaa olet löytänyt tänä vuonna?
Mitä vahtaat telkkarista?
Missä olet hyvä?
Miten tälläydyt?
Missä maassa haluaisit asua, jollet saisi asua Suomessa?

Lupaan olla blogini vastuullinen kasvattaja, ja palata näihin kaikkii aiheisiin täällä, ensin vähän kyseltyäni, kuulosteltuani ja katsottuani. Ja vielä boonuskysymyksenä, työnsitkö lapsena mitään nenääsi??

Viikon lehtikatsaus

Viime viikko oli kiiruinen, varsinkin jos sitä vertaa kolmeen edelliseen viikkoon. Keskiviikosta sunnuntai-iltaan tuli paiskittua töitä reilut 50tuntia, mikä otti aikasta koville kolmen sairastelu ja toipilointi viikon jälkeen :) Mutta kuulkaas ihan sitten niinkin kiire oli, että en kerinnyt lukemaan mitään viikolla tulleita lehtiä. Ja koska oli kuun sekä kevään alku, niin lehtiähän oli monta. Vihdoin eilen illalla pääsin käpertymään suosikki lehtieni kanssa peittoihin, huilaamaan ja nautiskelemaan ihanista kuvista.

Näemmä lakanoiden mankelointi on so last season..

Aloitin selailun herkullisesta Maku-lehdestä, ja ihailin kaikkia erilaisia kevään juhlapöytiä. Voi että kun olisikin kiva järjestää kekkerit! Tai ihan vaan pitkä brunssi, tai jotain muuta kivaa juhlittavaa :) Seuraavaksi selasin tuon Oma Koti Kullan Kallis-lehden. Olettekos törmänneet siihen?

Itse olen ollut tilaajana kohta kolme vuotta, melkeinpä sen aikaa mitä lehti on ilmestynyt Suomessa. Olen melkeinpä yllättäen tykästynyt kauniiseen, käytännöllisen sisustajan lehteen, mikä on kyllä luvalla sanoen vieläpä halpa! (Tosin, nuo muut minulle tulevat lehdet ovatkin kyllä luvattoman kalliita, ja siksi ne välillä huilailevat tauolla, kunnes taas tarjouksiksi muuttuvat...)

Mutta niin, tuo Oma Koti Kullan Kallis on tutustumisen arvoinen, sympaattinen lehti. Aluksi se oli kovin ruotsalaisvoittoinen, mutta nyttemmin siinä esitellyt kodit ja sisustusideat ja tarvikkeet ovat alkaneet olemaan Suomesta löytyviä helmiä. Tällä kertaa lehteä selatessani, hätkähdin kun näin tutut kasvot :) Kaverini koti esiteltiin lehdessä Meren innoittamina luovina ideoina.

Kuva OKKK-lehti

 

Jos haluat nähdä enemmän kuvia vanhasta mummulasta, mikä muuttui Anun ja Jounin ihanaksi kodiksi, niin sinun täytyy etsiä käsiisi tuo Oma Koti Kullan Kallis nro3/2011. Mutta siis aivan ihania sisustusideoita! Esimerkiksi omasta mökkimaisemasta tehty valokuvatapetti olkkarissa, missä maisemaa vasten liihottaa myös Lokki. Ja maalipensselillä uudistettuja kalastaja papan laatikoita. Vanhaan taloon sopivasta upeasta modernista nuoren parin keittiöstä, alumiinipäällysteisistä yläkerran portaista, upeista, näyttävistä tapettipinnoista mitkä luovat kontrastia vanhan talon rakenteille tai vanhoista puusuksista tehdyistä valokuvahyllyistä. Minun mielestäni oikein hauskoja, tuoreita, iloisia, oivaltavia, toimivia ja hymyillyttäviä ideoita :)

Pienenä kurkistuksena, tahdon vielä näyttää mielestäni jotain oikein hauskaa; vanhasta suksesta on tehty myös makuuhuoneen verhotanko, missä roikkuu upean verhon virkaa toimittava rouvan hääpuku. Ei kaunista mekkoa sekä ihania muistoja pidä piilottaa pukupussissa vintin perälle, vaan ne saavat olla esillä.

Kuva OKKK-lehti

 

Ja olihan toki tuossa ja noissa muissakin lehdissä vaikkasta mitä muutakin ihastuttavaa, mutta tästä olin niin tohkeissani, että piti sitten ihan tännekin kehasta. Ai että kun tykkään sitten kovasti luovista ihmisistä, joilla on tuoreita ja hauskoja, elämää ilahduttavia ideoita :) Mahtavaa että he jakavat sitä iloa meille muillekin.

Tanssien kohti kesää!

Minulle tämä viikko on ollut yhtä valssia. Edellisessä suklaa pallero poustauksessa joku oli huolissaan, että kuin semmoisia herkkuja uskaltaa edes esitellä täällä, kun kesäkin on tulossa ja kilot pitäisi saada kuriin.

Nou hätä. Tanssimalla se kesä sieltä tulee!

Reipasta viikonloppua kaikille :)

Pulleron suklaa pallerot

Heipä hei, hyvää päivää :) Ja eilen olikin kyllä hyvä päivä; ensimmäistä kertaa töissä sitten reiluun kolmeen viikkoon. Olipa kiva olla kunnossa, ja päästä töihin. Pää jaksoi vallan mainiosti, mutta fyysinen kunto oli kyllä aikasta kovilla pitkän päivän aikana. Kun on kolme viikkoa vaan sairastanut ja toipiloinut, niin pieni kiirus, näppäryys, puuhastelu, sinkoilu ja joka paikassa oleminen ottaa äkkiseltään koville. Mutta oli meillä lystiä, kun meni liian raskaaksi, niin parempihan se oli nauraa kuin möksöttää.

Leivoin töihin viemisiksi palleroita. Minusta on kiva leipoa töihin, siellä kun menestyy vähän kytysemmän näköisetkin leivokset, kaikki tulee aina syötyä, ja pienellä saa iloiseksi monta suuta. Ja kun tykkään muutenkin leipoa, niin minusta on ilahduttavaa että ne kalorit on jonkun muun lanteilla ja kankuissa, kuin vain minun. Niinpä yleensä leivon lomaltapaluu herkut, kuin myös synttäri, nimppari ja joskus myös juhlapyhä tarjottavatkin. Kerran olen vienyt sydänsurupullatkin, ja ilmoittanut että sen verran ottaa pattiin muutenkin, että saatte tekin vähän lihoa mun piristykseksi. Mutta niin, tällä kertaa oli siis palleroita;

NOPEAT SUKLAA PALLEROT (20-26kpl)

1 pötkö dominokeksejä
1/2 prk vanilja tuorejuustoa (Sunnuntai)
1 levy Pandan suklaata kuorrutukseksi

Jauha dominokeksit. Itselläni ei ole tehosekoitinta, niin avasin keksit, poistin veitsellä sisukset, laitoin keksit 1litran Minigrip-pussiin, suljin pussin ja murskasin keksit jauhoksi kaulimella hieromalla. (Ei muuten Mansikka-dominot toimi niin kuin siinä "vääntö" mainoksessa, mutta Mintut aukeaa juurikin niin helposti.) Yhdistin kulhossa keksimurun, dominotäytteet ja tuorejuuston. Käytin seosta n.15sek. mikrossa, jotta massaa oli helpompi sekoittaa tasaiseksi isolla lusikalla hieroen. Annoin massan hetken jämähtää jääkaapissa (n.30min), otin teelusikalla nokareita massasta, ja pyörittelin ne suupaloiksi. Laitoi pallerot leivinpaperilla suojatulle tarjottimelle, ja nostin kylmään tekeytymään. Tuntikin riittää, itse annoin olla yön yli.
Sulatin suklaan mikrossa, pakasterasiassa, mutta vesihaudesulatus pienessä astiassa olisi sopinut kylmiin palleroihin paremmin. Silloin suklaa pysyy koko ajan juoksevampana ja helpompana työstää. Kastoin pallerot sulaan suklaaseen, kahta haarukkaa apuna käyttäen. Minun palleroihin tuli aika paksu suklaakuorrute, mutta eipä se paljoa makua haitannut ;) Koristelin pallerot lopuksi toisella sulalla suklaalla, roiskien haarukalla suklaa viiruja palleroiden päälle. Nostin vielä lopuksi pallerot leivinpaperin päälle ja kylmään, sitten asettelin ne tarjoiluastioihin.

Tällä kertaa tein kahdenlaisia palleroita. Minttu-domino+vanilja-tuorejuusto+maitosuklaa (koristelu valkoisella suklaalla) ja Mansikka-domino+vanilja-tuorejuusto+valkosuklaa (ja koristelut sitten maitosuklaalla). Vitsi kun oli hyvejä! Itse en yleensä pidä juurikaan mintusta, se kun maistuu hammastahnalle, mutta näissä se kyllä toimi. Ja kun töissä menee kaikki, ja homma lähti vähän lapasesta, niin käytin 2,5 pötköä kumpiakin dominoja ja kumpaankin massaan purkit tuorejuustoa. Pikkupalleroita pyörittelinkin sitten 96, kumpaakin plaatua. Meinas olla ihan riittävästi pyöriteltävää ja suklaaseen dipattavaa :D


Niin juu, joissain blogeissa näitä palleroita puhutaan popseina, mutta kun eivät olleet tikun nokassa niin kuin "lollipopsit" niin nämä ovat nyt sitten palleroita :) Ohjeita vilisee siellä sun täällä, mutta minä löysin ohjeeni ihanalta Mansikkamäeltä.Sieltä kannattaa katsoa muuten muitakin ohjeita, tai muuten vaan poiketa ihastelemaan. Mansikkamäen Ebe on ihan käsittämättömän taitava herkkutaiteilija :)

Kun pönttö teki pöntön, ei pöllömpää!

Etsiskelin aijemmin sopivaa lamppua puuhuni, ja ihastuin erilaisiin linnunpönttölamppuihin :) Mutta kun materiaali oli oikea, niin malli oli väärä ja päinvastoin. Lisäksi mielestäni liki 200e lampusta, mikä ei edes valaise, on kosolti suolainen hinta. Niinpä päätin tehdä itse lamppuni.

195e ja vähän valoa.

Hain Partolan Bauhausista kaikki tarvittavat materiaalit, Sähköosat löytyivät aikasta helposti, eli lampun kanta, sähköjohtoa, katkasin ja pistoke. Halusin tehdä lampun puusta, ja vieläpä tammesta. Sen takia mainostan tuota Partolan Bauhausia, koska sain sieltä jälleen ihan älyttömän hyvää palvelua. Kummallakaan myyjällä, niin sähköosastolla kuin lautaosastolla ei ilmekkään värähtänyt, kun selitin suunnitelmani. Varsinkin puu-puolen kaveri oikein innostui, ja aloimme etsiä sopivaa materiaalia asenteella "toki semmoseen puuhun pitää saada semmonen lamppu". Mielestäni 8,50e maksava tamminen hyllylevy oli loistava ostos; valmiiksi käsiteltyä, näppärä kuljettaa, mutta riittävän verran sahattavaksi. Bueno.

Minulla oli summittaiset piirrokset pöntöstä, ja niiden perusteella tarvittiin siis kuusi osaa; takaseinä, etuseinä, katto, välipohja mihin kiinnitetään lampun kanta ja kaksi pientä sivuseinää peittämään sähkötyöt ja tukevoittamaan pönttöä.

Ystäväni MI on töissä teatterilla, ja siellä lavastepajassa on kunnon sirkkelit ja pylväsporat ja muut. En ole tainnut mainita, mutta olen harvinaisen tapaturmaherkkä. Tai no en nyt niinkään herkkä, vaan harvinaisuuksien haalija; minulle sattuu juurikin ne jutut, mitä ei pitäisi sattua kenellekään. Jos siis sattuu sattumaan. No mutta siis hommahan on hallussa, kun riskitekijät vaan tiedostaa.

Ja niinpä minä en koskenut mihinkään suuriin hallintalaitteisiin, vaan MI hoiti sahaamisen sekä poraamisen ja minä hiomisen. Osat kiinnitettiin toisiinsa piilotapeilla ja liimalla, että jäljestä tuli mahdollisimman siistiä. Myös ystävämme JV tuli käymään teatterilla, ja teki siinä sitten ohimennen lampun sähkötyöt, vain katkaisijan kiinnittäminen oikeaan kohtaan jäi minulle kotona tehtäväksi.

Siinä temmellyksessä ja tohinassa unohdimme tehdä ripustusreijät pönttöön, ja ne kävin poraamassa ystäväni MTn autotallissa. Tai siis minun piti porata ne reijät, mutta MTn mies JT halusi auttaa, ja porasi ne reijät sitten siinä ohi mennen. Kävin vielä vähän siistimässä pöntön reunoja veljeni verstaalla, ja veljeni PL ehdotti että kyllä sun kannattaa vetää siihen pintaan saunasuojaa, silloin siitä puusta tulee tyylikkäämpi. Seuraavaksi PL vaati minua tekemään niin. Ja totta, pöntöstä tuli jopa vielä parempi!

Ja niin MINÄ tein linnunpönttölampun olkkarin puuhun, missä jo kukkii keväiset kukat! :)

sahaus ja poraus ja kasaus - MI

sähkötyöt ja neuvonta - JV

kiinnitysreijät - JT

pintakäsittely ja neuvonta - PL

ideointi ja hionta ja hengailu ja höpöttely ja katkaisijan kiinnitys ja pinnan öljyäminen ja seinälle ripustaminen - Minä ite :)

Pikku prinsessojen pikku lahja

Edellä mainittuun rasiaan laitoin pienille prinsessoille lahjat; vauvalle unirievun ja isosiskolle tehdyt kaula- ja rannekorut. Koruissa oli ihania akryllihelmiä pujoteltuna kuminauhaan, aika varma valinta pikku prinsessalle. Aijemmin olen ostanut ystävien ja suvun uusille vauvoille yleensä myöskin unirievun. Teddy Kompaniet Diinglisarin, puput, lehmät ja norsut ovat olleet kovasti kaikkien mieleen. Tällä kertaa löysin miYim luomupuuvillasta tehdyn uniriepu-pupun, mikä on myöskin värjätty kasviväreillä. Toivottavasti tämä pehmoinen pitkäkorva on yhtä suosittu ja kestävä, kuin aijemmat seuraajansakin, sen sitten aika näyttää :)

Kortin tein leimailemalla ja Aqua-puuväreillä värittämällä. Ankkataustaan ihastuin kädentaitomessuilla, joten tein tähänkin korttiin sellaisen fiskarsin kolmella erilaisella ankka-leimasimella. Yhden pikkuankoista kohotin taustasta tarrapaloilla, samoin kuin vaaleanpunaisen pupujussin ja onnittelutekstinkin. Melko yksinkertaista, mutta mielestäni söpöistä :)